Agostino Casaroli
.jpg?lang=fi)
Kardinaali Agostino Casaroli (24. marraskuuta 1914 Castel San Giovanni Piacenza, Italia[1] – 9. kesäkuuta 1998 Rooma, Italia[2]) oli italialainen katolinen pappi ja Vatikaanin diplomaatti. Casaroli syntyi Castel San Giovannissa, Piacenzan provinsissa, Italiassa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1937.[1] Vuonna 1961 Casaroli tuli töihin Pyhän istuimen kardinaalivaltiosihteeriksi paavi Autuas Johannes XXIII:n hallintoaikana. Vuonna 1979 hänestä tuli paavi Johannes Paavali II:n Pyhän istuimen kardinaalivaltiosihteeristön pääkardinaali. Casaroli palveli elämänsä aikana neljän paavin – Autuas Johannes XXIII:n, Paavali VI:n, Johannes Paavali I:n ja Johannes Paavali II:n – hallintoaikana.
Casaroli avasi vuonna 1975 Helsingin Finlandia-talossa Etykin huippukokouksen päätösvaiheen, jonka puheenjohtajana hän toimi. Hän keskittyi kokouksen aikana myös ihmisoikeuksiin ja uskonnonvapauteen liittyvään keskusteluun.[3]
Casaroli toimi 1960–1980–lukujen välisenä aikana roomalaiskatolisen kirkon diplomaattina keskittyen itäblokin maiden välisten suhteiden parantamiseen vierailemalla muun muassa Neuvostoliitossa ja Kuubassa.[3] Hänen merkittävimpiä saavutuksiaan olivat paavi Johannes Paavali II:n ja Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin tapaamisen järjestäminen Vatikaanissa sekä Vatikaanin pankkiskandaalien aiheuttaman kirkon epäluottamuksen korjaaminen 1980–luvulla.[3]
Casaroli kuoli leikkauksen aiheuttamaan infektioon vuonna 1998.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Agostino Cardinal Casaroli Bishop. Catholic Hierarchy. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Corley, Felix: Obituary: Cardinal Agostino Casaroli Obituaries. 10.6.1998. The Independent. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Stanley, Alessandra: Agostino Cardinal Casaroli, 83, Dies; Led Vatican to Detente Obituaries. 10.6.1998. The New York Times. Viitattu 3.4.2020. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
