Aitokiuas
Aitokiuas on puulla lämmitettävä kertalämmitteinen ulossavuava saunan kiuas. Kiukaan ominaisuuksiin kuuluu suuri eristetty kivitila, jonka ansiosta kiuas pysyy käyttövalmiina useita tunteja, jopa illasta aamuun.[1] Kiukaassa savu menee kivipesän läpi, kuten perinteisessä savusaunassa, mutta kiukaan savukaasut johdetaan hormiin. Kertalämmitteisestä pönttökiukaasta aitokiuas eroaa lämpöeristetyn vaippansa ansiosta. Kiuas tuli myyntiin 1950-luvun alussa, puoli vuosisataa brändittömien pönttökiukaiden jälkeen. Kiuasmallin on kehittänyt rakennusneuvos Jalo Syvähuoko.[2]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiuas poikkeaa tavallisesta jatkuvalämmitteisestä kiukaasta siinä, ettei saunomisen aikana pesässä pidetä tulta. Kivet pysyvät saunomisajan riittävän kuumina tavanomaista suuremman massansa, suuremman määrän ja eristetyn kivipesän vuoksi. Kiuas poikkeaa jatkuvalämmitteisestä kiukaasta myös siten, ettei sen tulipesää ole erotettu kivipesästä, vaan lämmityksen aikana savu menee kivien lomasta ennen poistumistaan savuhormiin.
Lämmityksen päätyttyä ja tulen ja hiilloksen sammuttua voidaan ryhtyä saunomaan. Tarvittaessa hiillos voidaan myös siirtää sopivilla apuvälineillä pois tulipesästä esimerkiksi kuumavesipadan tulipesään, josta hiilloksen palaessa syntyvä häkä siirtyy suoraan hormiin. Hehkuvaa hiillosta ei tulisi aitokiukaan tulipesässä saunomisen alkaessa enää olla, ettei hiilloksesta tulisi häkää löylyhuoneeseen. Saunomisen ajaksi kivipesän yläosassa sijaitseva luukku avataan, jotta löylyvesi voidaan heittää luukun kautta kiville.
Lämmittäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aitokiukaan lämmittäminen vie jatkuvalämmitteistä kiuasta runsaammin aikaa suuren kivimäärän vuoksi, sillä niiden kuumiksi saaminen suuren kivimassan vuoksi vaatii myös suuremman polttopuumäärän polttamista. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, liekkien sijasta tulipesässä on hiilloskerros, jonka paksuus riippuu poltetun puun määrästä. Hormin alapelti suljetaan, jottei lämpö karkaisi.
Puiden palaminen hiillokselle, ja tasaisemman hiilloksen aikaansaamiseksi viimeiseen pesälliseen kannattaa käyttää pienemmäksi pilkottua puuta. Häkävaaran vuoksi hormin suojapelti jätetään kuitenkin auki. Yläpelti tai katon tuuletusritilä jätetään auki löylyhuoneen paremman ilmanvaihdon takaamiseksi. Hiilien annetaan palaa loppuun, minkä jälkeen poistetaan tuhkat ja heitetään niin sanotut häkälöylyt, joita kutsutaan myös nokilöylyiksi.
Häkälöylyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Häkälöylyjen tarkoitus on puhdistaa kivet niiden pinnalta irtoavasta puutuhkasta, jottei sitä pääsisi kulkeutumaan löylyn mukana löylyhuoneeseen, ja näin myös hengitysilmaan. Häkälöylyn tarkoitus ei nimestään huolimatta ole kuitenkaan tarkoitus poistaa häkää kiukaasta tai löylyhuoneesta, tilaan lämmityksen jälkeen jäänyt häkä poistuu tuuletuksen mukana ulkoilmaan.
Häkälöylyt heitetään kiville hormipeltien ollessa auki, ja kiukaan luukku suljetaan nopeasti veden heiton jälkeen, jotta höyryn paine irrottaisi tuhkat kivistä ja tuulettaisi ne piipun kautta ulos. Kiville ei saa heittää suuria määriä vettä kerralla, koska löyly ei ehdi pakenemaan kokonaan piipun kautta ulos vaan pöllähtää osittain kiukaan saumoista ja tuhkaluukun kautta tuhkapölyn kera löylyhuoneeseen. Häkälöylyn heitto toistetaan pari kertaa, minkä jälkeen pellit suljetaan. Häkälöylyjä heitettäessä, kuten myös saunottaessa, on syytä käyttää mahdollisimman kuumaa vettä. Tällä estetään kivien jäähtyminen ennenaikaisesti, ja kiuas pysyy lämpimänä pidempään. Kuuma vesi voidaan ottaa joko saunan padasta, tai mahdollisuuksien mukaan suoraan kylpyhuoneen kraanasta.
Peltien sulkemisen jälkeen on suositeltavaa tuulettaa löylyhuone, mikäli tila on ikkunalla varustettu, tai tarvittaessa voidaan avata myös löylyhuoneen ovi, jos ovi johtaa suoraan ulkoilmaan, eikä esimerkiksi kylpyhuoneeseen. Tämä parantaa ilman laatua ja laskee aloituslämpötilan myös miellyttävämmäksi. Nyt kiukaan kansiluukku voidaan avata ja sauna on käyttövalmis. Käytön aikana löylyhuoneen lämpötilaa säädellään avaamalla ja sulkemalla luukkua.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiiski, Hannu & Juurikkala, Eero: Vanhan kansan löylynlähteet : Tulikivi ja Aito. Tekniikan maailma, 1982, 38. vsk, nro 13, s. 56-59.
- Palomäki, Pekka: Aito-kiukaan viritys : lämmitysaika puolittui. TM Rakennusmaailma, 2008, nro 3, s. 50-51. ISSN 1459-1839
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Liikkanen, Lassi A.: Aitokiuas osa 2 – käyttäjäkokemuksia ja hankintaopas Saunologia.fi. 11.12.2018. Viitattu 11.7.2020.
- ↑ Liikkanen, Lassi A.: Aitokiuas osa 1 – legendan synty ja selviytyminen Saunologia.fi. 05.12.2018. Viitattu 11.7.2020.
| Saunakylpy eri kulttuureissa | |
|---|---|
| Kiuas | |
| Saunominen | |
| Saunarakennus | |
| Saunakulttuuri | |
| Sauna kansanperinteessä | |
| Sauna kulttuurissa ja taiteessa | |