Aldabranjättiläiskilpikonna
| Aldabranjättiläiskilpikonna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Maakilpikonnat Testudinidae |
| Suku: | Aldabrachelys |
| Laji: | gigantea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aldabrachelys gigantea |
|
| Synonyymit | |
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Aldabranjättiläiskilpikonna[3] eli norsukilpikonna[4] (Aldabrachelys gigantea) on maakilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnalaji, joka kuuluu maailman suurimpiin kilpikonniin. Se elää alkuperäisenä Aldabran atollilla Seychelleillä. Aldabranjättiläiskilpikonna luokitellaan vaarantuneeksi[1], ja sen neljästä alalajista vain yksi, Aldabrachelys gigantea gigantea, elää edelleen luonnossa. Muut alalajit ovat Aldabrachelys gigantea arnoldi ja Aldabrachelys gigantea hololissa, jotka ovat säilyneet vain vankeudessa, sekä Aldabrachelys gigantea daudinii, joka on kuollut kokonaan sukupuuttoon. Aldabranjättiläiskilpikonna luokitellaan nykyään yleensä Aldabrachelys-sukuun, jonka ainoa elossa oleva laji se on. Aiemmin se on luokiteltu muun muassa Geochelone-sukuun yhdessä Galápagossaarten jättiläiskilpikonnien kanssa. Lisäksi aldabranjättiläiskilpikonnan alalajeja on usein pidetty erillisinä lajeina.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aldabranjättiläiskilpikonnat saattavat kasvaa kilven pituudeltaan 120 sentin pituisiksi. Koiraan paino on yleensä keskimäärin 250 kiloa, mutta yksi koiras Fort Worth Zoossa sai painoa yli 360 kiloa. Naaraat ovat yleisesti pienempiä kuin koiraat, kilven pituutta noin 90 senttiä ja painoa keskimäärin 150 kiloa.
Selkäkilpi on väriltään tummansininen tai musta. Kuorella on korkea holvattu muoto. Jalat ovat tanakat jotta ne jaksavat kantaa kilpikonnan. Aldabranjättiläiskilpikonnan kaula on pitkä. Kilpikonnan suuri koko mahdollistaa lehtien näykkimisen jopa metrin korkeudella. Kilpikonnien kuoren muoto on kehittynyt elinympäristön mukaan; ruohikkoisilla mailla ne voivat kurkottaa matalammalle kuin mailla, joissa ruokaa pitää näykkiä korkeammalta. ihon väri vaihtelee ruskeasta vihreään.
Levinneisyys ja määrä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tärkeimmät aldabranjättiläiskilpikonnan populaatiot ovat Aldabran atollilla Seychelleillä. Atolli on suojattu ihmisen vaikutuksilta. Siellä elää noin 152 000 kilpikonnaa, mikä on lajin suurin populaatio. Toinen yksittäinen populaatio elää Sansibarin saarella Tansaniassa. Lisäksi kilpikonnia on tuotu Mauritiukselle ja Réunioniin. Kilpikonnat hyödyntävät useita eri elinympäristöjä, kuten niittyjä, mangrovesoita, pensasmaita ja rannikkodyynejä.
Vanhuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aldabranjättiläiskilpikonnat voivat elää yli 100-vuotiaiksi, mutta keskimäärin ne elävät noin 80-vuotiaiksi. Adwaita-nimisen aldabranjättiläiskilpikonnan, joka kuoli vuonna 2006 Kolkatan eläintarhassa, väitetään eläneen 255 vuotta vanhaksi, mutta sen iästä on kiistelty. Nykyään vanhin kilpikonna on aldabranjättiläiskilpikonna Esmeralda, jonka on katsottu saavuttaneen 170 vuoden iän ja elää yhä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aldabranjättiläiskilpikonnat ovat kasvinsyöjiä. Niiden pääasiallinen ravinto koostuu lehdistä, ruohoista ja puuvartisten kasvien versoista. Vankeudessa niiden tiedetään syövän hedelmiä kuten omenoita ja banaaneja sekä puristettuja kasvispellettejä. Lajin elinalueilla on saatavilla vain vähän makeaa vettä, joten ne saavat pääosan vedestä ravinnostaan.
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aldabranjättiläiskilpikonnia tavataan sekä yksilöinä että ryhminä. Ne ovat kaikkein aktiivisimpia aamuisin, jolloin ne etsivät ruokaa. Vaikka ne ovat tyypillisesti hitaita ja varovaisia, ne pystyvät tuntuvaan nopeuteen. Ne ovat myös hyviä uimaan, mikä on mahdollistanut niiden leviämisen Intian valtamerellä. Ne eivät ole kesyjä, mutta ne eivät näytä pelkäävän ihmisiä. Jotkut yksilöt hakevat jopa ihmisiltä huomiota, esim. haluavat, että niiden päätä taputetaan tai kaulaa rapsutetaan kilven juuresta.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmi- ja toukokuussa naaraat munivat 9-25 kumimaiskuorista munaa matalaan, kuivaan pesään. Yleensä alle puolet munista hedelmöittyy. Naaraat voivat munia monta kertaa vuodessa. Naaraan tiineys kestää noin kahdeksan kuukautta.
Vankeudessa muninta-ajat vaihtelevat. Esimerkiksi Tulsa Zoossa Oklahomassa on pieni määrä aldabranjättiläiskilpikonnia, jotka ovat lisääntyneet monta kertaa vuodesta 1999 lähtien. Yksi naaras laskee munat tyypillisesti marraskuussa ja uudelleen toiset munat tammikuussa, jos sää on riittävän lämmin munintaa varten. Eläintarha hautoo sitten munat kahdessa eri paikassa, joissa toisen lämpötila on korkeampi ja toisen matalampi. Munia pitää hautoa keskimäärin 107 päivää.
Suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aldabranjättiläiskilpikonnalla on harvinaisen pitkä suojeluhistoria. Albert Gunther, joka työskenteli British Museumissa mutta siirtyi Natural History Museum of Londoniin, työskenteli Englannin hallituksen kanssa 1800-luvulla siirtääkseen lajin yksilöitä Mauritiukselle, jossa ne eivät ole alkuperäisiä vaan ihmisen tuomia. Nykyään Seychellien luonnonsuojeluvirasto pitää aldabranjättiläiskilpikonnia ja kahta muuta kilpikonnalajia (seychellienjättiläiskilpikonnia Dipsochelys hololissa ja arnoldinjättiläiskilpikonnia D.arnoldii) vankeudessa kasvatusohjelmissa, joissa yritetään kasvattaa lajien kantoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- [1] (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tortoise & Freshwater Turtle Specialist Group: Aldabrachelys gigantea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Aldabrachelys gigantea (TSN 936901) itis.gov. Viitattu 27.4.2019. (englanniksi)
- ↑ O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 54. Suomentanut Welling-Hirvonen, Sari. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1033. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tietoa suojelusta (englanniksi)