Angelniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Angelniemi
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Salo

vaakuna

sijainti

Silta Angelansaareen.
Silta Angelansaareen.
Sijainti 60°17′50″N, 022°54′29″E
Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kuntanumero 011
Hallinnollinen keskus Kokkila
Perustettu 1916
Liitetty 1967
– liitoskunnat Halikko
Angelniemi
– syntynyt kunta Halikko
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1966)
– maa 63,7 km²
Väkiluku 951  [2]
(31.12.1966)
– väestötiheys 14,93 as./km²

Angelniemi on entinen Suomen kunta, joka toimi vuosina 1916–1966. Kunta liitettiin vuoden 1967 alussa Halikon kuntaan, josta se oli aikanaan erotettu.[3] Angelniemi sijaitsi Turun ja Porin läänissä ja sen keskuskylä oli Kokkila.

Angelniemi sijaitsee Halikonlahden rannalla. Sen alueesta puolet sijaitsee mantereella ja puolet Kemiön saaren pohjoisosassa. Saaren ja mantereen välillä liikennöi edelleen Kokkilan lossi, joka yhdistää entisen kunnan osat toisiinsa. Kunnan naapurikunnat olivat Halikko, Kemiö, Paimio, Perniö, Sauvo ja Uskela. Nykyisin entisen kunnan alueella asuu 398 ihmistä, mutta kesäasutus kasvattaa väkilukua huomattavasti.[4]

Angelniemen kyläyhdistys osti vuonna 2000 Angelniemen seurojentalon Halikon kunnalta ja pitää sitä yllä kunnostamalla ja järjestämällä toimintaa.[5]

Etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angelniemen nimen taustalla on Angelan kylä, josta on ensimmäinen maininta 1500-luvulta. Angelniemi on vakiintunut alueen nimeksi kuitenkin vasta 1700-luvun lopulla. Angelan nimen taustalla lienee angervon paikallinen nimitys angelma tai ankelia.[6]

Vanhastaan aluetta on kutsuttu Halikon alaiseksi Korven kappeliksi. Sen rinnalla on kulkenut myös nimitys Päärnäspään kappeli läheisen Päärnäspään kylän vuoksi. Korpi tai Korpinen on ollut yleisemmin käytössä asiakirjoissa. Nimen korpi taustalla saattaa olla vanhat raja- ja nautinta-alueet. Halikonlahden itärantaa on kutsuttu Merikorveksi ja länsirannan sisäosia Maakorveksi. Halikonlahdella on myös Korvensalmi. Nimi Korpi on jäänyt pois Angelniemen vakiintuessa.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angelniemen kappeliseurakunta perustettiin 1659. Kunta itsenäistyi Halikosta vuonna 1916, ja liitettiin takaisin Halikkoon 1967.[3] Angelniemen asukasmäärä oli suurimmillaan 1950-luvulla.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angelniemi muodostuu mantereenpuoleista ja Kemiön saaren puoleisesta osista. Saaren puolta angelniemeläiset kutsuvat Luodoksi. Kokkilanselkä erottaa Angelniemen osat toisistaan. Valtaosa väestöstä asuu mantereella.

Kemiön saaren pohjoiskulman lisäksi Angelniemeen kuuluvat saaret Luotsisaari, Angelansaari, Pikkusaari ja Karhusaari. Merkittävimmät vesistöt ovat Angelniemen pohjoisosassa Sauvon puolelle virtaava Ruonanjoki sekä Halikonlahteen laskevat Topjoki ja Karviaistenoja.

Angelniemen kirkko sijaitsee saaren puolella,[3] mutta Angelniemen vanha keskusta Kokkila mantereen puolella.

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Angelniemen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960 ja lakkautusta edeltäneenä vuonna 1966.

Angelniemen väestönkehitys 1880–1966
Vuosi Asukkaita
1880
  
 843
1890
  
 1 002
1900
  
 1 005
1910
  
 1 038
1920
  
 1 049
1930
  
 984
1940
  
 996
1950
  
 1 272
1960
  
 1 083
1966
  
 951
Lähde: Tilastokeskus[7] (vuodet 1880–1960) ja [8] (vuosi 1966).

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angelniemellä toimii menestynyt suunnistusseura Angelniemen Ankkuri.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahtmaa, Angela, Asila, Esselpää, Isokylä (Storby), Kanamäki, Karviainen, Kokkila, Myllyperä, Paatelmaa (Båtsholm), Peksala, Päärnäspää, Pöylä (Böylä), Sapalahti (Kallmusnäs), Tammenpää, Toppjoki, Torkkila, Tuiskula, Valttila[9].

Angelniemen kirkko.

Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Angelniemellä ei ollut taajamia, mutta Halikon Vartsalan taajamasta osa ulottui Angelniemen puolelle.[10]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angelniemen alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Angelniemen murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1966 (PDF) (sivu 12) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. ↑ Väestönmuutokset 1966 (PDF) (sivu 16) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ a b c Angelniemen kirkko, Salon seurakunta. Viitattu 19.3.2022
  4. ↑ Angelniemen kyläsuunnitelma angelniemi.fi. Angelniemen kyläyhdistys. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 14.12.2009.
  5. ↑ Angelniemen seurojentalo, (Arkistoitu – Internet Archive) Angelniemi.fi, viitattu 19.3.2022
  6. ↑ a b Sirkka Paikkala (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja (s. 23) 2007. Helsinki: Karttakeskus. Arkistoitu 13.1.2023. Viitattu 29.12.2022. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146.
  7. ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (pdf) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  8. ↑ Hinkka 1984, s. 258
  9. ↑ Suomen sukututkimusseura – Angelniemen srk 23.9.2007. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 30.12.2007.
  10. ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym.. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
  11. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 194. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kyllönen, Soili – Kyllönen, Ari: Muistoja Päärnäspäästä. Kuopio, 2007. ISBN 978-952-92-2309-1
  • Hinkka, Reijo: Halikon historia II : kunnallishallinnon perustamisesta 1980-luvulle sekä Angelniemen vaiheet kuntien yhdistymiseen asti. Halikon kunta, 1984. ISBN 951-99607-1-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Angelniemi&oldid=22642753”