Anton Lindeberg

Frans Anton Lindeberg (17. tammikuuta 1855 Tampere – 10. syyskuuta 1930 Helsinki) oli suomalainen kauppaneuvos ja Pietarissa vaikuttanut kirjakauppias ja suomalaisen teollisuuden edustaja.

Lindebergin vanhemmat olivat tamperelainen kauppias Johan Gustaf Lindeberg ja Anna Henrika Rosendahl. Hän kävi Tampereella ala-alkeiskoulun ja yläalkeiskoulun ja oli sitten työssä Frenckellin kirjakaupassa ja samaan aikaan J. C. Frenckell & Sonin Tampereen paperitehtaalla.

Lindeberg hankki vuonna 1882 omistukseensa Pietarista J. J. Walleniuksen 1877 perustaman kirjakaupan entisen omistajan kuoltua. Hän siirsi kirjakaupan 1887 Pietarin Suomalaisen kirkon kiinteistöön, jossa se sitten toimi Venäjän vallankumoukseen saakka. Kirjakaupassa myytiin suomen- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta ja sen kautta tilattiin suomalaisia lehtiä Venäjälle. Lindeberg jatkoi myös Walleniuksen aloittamaa kirjojen ja lehtien kustantamista ja hän osallistui kustannus- ja kirjakauppa-alan järjestötoimintaan Suomessa. Vuonna 1896 Lindeberg myi kirjakaupan apulaiselleen John Palmgrenille.

Lindeberg toimi tämän jälkeen suomalaisten teollisuusyritysten edustajana Pietarissa. Hänen yrityksensä Kauppahuone Anton Lindeberg edusti 1890-luvulla Kymin paperitehdas Oy:tä ja vuodesta 1893 Suomen Puuhiomoyhdistystä. Kirjakaupan ja kustannustoiminnan ansiosta Lindebergillä oli hyvät suhteet paperia ostaneisiin Pietarin kirjapainoihin. Venäjän paperitehtaat myönsivät Lindebergille myös yksinoikeuden paperin myyntiin Venäjällä. Vuonna 1902 Lindeberg oli keskeisesti mukana suomalaisten ja venäläisen paperinvalmistajien yhteistyöneuvotteluissa.

Vuonna 1902 Lindebergistä tuli jyväskyläläisen Kankaan paperitehdas Oy:n edustaja Venäjällä Moskovaa ja sen lähiympäristöä lukuun ottamatta. Hän omisti myös merkittävän osuus Kankaan paperitehtaasta. Vuonna 1906 hänestä tuli Suomen Paperiyhdistyksen yksinmyyjä Pietarissa. Lindeberg oli myös suomalaisten tekstiiliteollisuuden edustajana Pietarissa. Lindeberg sai kauppaneuvoksen arvon 1904.

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua suomalaiset paperinvalmsitajat G. A. Serlachius Ab, Leppäkoski Fabrikers Ab ja Kankaan paperitehdas Oy perustivat vuonna 1915 oman Bumagan nimellä tunnetun myyntiyhtiön Venäjälle, jolloin Lindeberg menetti heidän edustuksensa. Vuonna 1916 päättyi myös Lindebergin yhteistyö Suomen Puuhiomoyhdistyksen ja Suomen Paperiyhdistyksen kanssa. Venäjän vallankumousvuoden 1917 jälkeen sairauden vuoksi näkönsä menettänyt Lindeberg muutti Helsinkiin jossa hän asui loppuelämänsä ajan.