Arto Koivisto
| Arto Koivisto | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Arto Ilmari Koivisto |
| Syntynyt | 7. joulukuuta 1947 Isojoki, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Seura | IF Länken |
| Laji | maastohiihto |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten hiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Innsbruck 1976 | 4×10 km | |
 Pronssia |
Innsbruck 1976 | 15 km | |
Arto Ilmari Koivisto (s. 7. joulukuuta 1947 Isojoki) on suomalainen kilpauransa päättänyt kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja.
Innsbruckin 1976 talviolympialaisissa Koivisto voitti kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä Suomen joukkueen ankkurina. Henkilökohtaisen pronssimitalin hän saavutti 15 kilometrillä ja lisäksi hän sijoittui 30 kilometrillä kahdeksanneksi ja 50 kilometrillä kymmenenneksi.
Falunin MM-kilpailuissa 1974 Koivisto sijoittui 15 kilometrillä 20:nneksi. Lahden MM-kilpailuissa 1978 hän oli 30 kilometrillä 29:s ja Oslon MM-kilpailuissa 1982 15 kilometrillä 27:s.
Seuratasolla Koivisto on edustanut muun muassa IF Länkeniä ja Isojoen Urheilijoita. Hän voitti Suomen mestaruuden 50 kilometrillä vuonna 1974 ja 15 kilometrillä vuonna 1982. Hän voitti Holmenkollenilla 15 kilometrin kilpailun vuonna 1976.
Vuoden 1981 SM-kisoissa Kajaanissa Koivisto sijoittui 15 ja 50 kilometrin kilpailuissa alun perin kolmanneksi, mutta hänen doping-näytteestään löytyi merkkejä efedriinin käytöstä ja suoritukset hylättiin. Koivisto kertoi käryn johtuneen lääkärin määräämästä yskänlääkkeestä. Hänet määrättiin väliaikaiseen kilpailukieltoon, jonka pituudeksi myöhemmin vahvistettiin vain yksi kuukausi.[1] Vuonna 2001 julkaisemassaan kirjassa Elämäni ladulla Koivisto myönsi hyödyntäneensä uransa aikana tuolloin vielä sallittua veritankkausta sekä pieniä määriä hormoneja.[2][3]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiakultaa Innsbruck 1976 (maastohiihto, 4 × 10 km viesti)
- Olympiapronssia Innsbruck 1976 (15 km)
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilu-uransa loppuvaiheessa Koivisto kouluttautui hierojaksi ja on toiminut hierojana uransa päättymisestä lähtien.[4] Lisäksi Koivisto toimi Kaskisissa Lounasravintola Sininen Hetki Oy:n toimitusjohtajana. Aiemmin hän toimi samassa ravintolassa yksityisenä elinkeinon harjoittajana.[5] Koivisto myi yrityksen toukokuussa 2018.[6]
Opetusministeriö myönsi Koivistolle Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2007.[7]
Koivisto on lahjoittanut uransa aikana voittamansa mitalit ja kunniakirjat Isojoen kunnalle vuonna 2002. 800 esinettä sisältävä kokoelma on sijoitettu Lauhanvuoren kansallispuiston yhteydessä sijaitsevaan Lauhansarven luontomatkailukeskukseen ja sinne perustettuun Koivisto-saliin.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 130. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 1981–82, s. 88. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1982.
- ↑ Ex-hiihtäjä Arto Koivisto tunnustaa dopingin käytön Ilta-Sanomat. 6.10.2001. Arkistoitu 8.12.2015.
- ↑ Suomen hiihto oli tiedettyä doupatumpaa Helsingin Sanomat. 1.9.2012.
- ↑ Oksman, Eeva: Erikoishaastattelussa hiihtäjälegenda Arto Koivisto Matkailu kotimaassa.fi. 2010. Menuetti Group.
- ↑ Lounasravintola Sininen Hetki Oy Yrityshaku. Kauppalehti.
- ↑ Päivi Lahti-Kuusisto Kauhajoki-lehti: Shampanjaa ja kirsikoita merenrannalla Kaskisissa – Sininen Hetki haluaa yllättää persoonallisuudella Helsingin Sanomat. 3.9.2018. Viitattu 20.2.2022.
- ↑ Pro Urheilu -palkinnot Miedolle ja Kalliomäelle (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ ARTO KOIVISTO HIIHTOMUSEO
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arto Koivisto: Elämäni ladulla. Helsinki: Uusi tie, 2001. ISBN 951-619-345-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arto Koivisto Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).