Arvoitus

Arvoitus on tarkoituksellisen hämäävä, arvoituksellinen tai moniselitteinen kysymys, johon oikean vastauksen löytäminen vaatii nokkeluutta. Arvoitukset ovat suosittua ajanvietettä ja osa monen kansan kansanperinnettä. Kuuluisa arvoitus on esimerkiksi niin sanottu "Sfinksin arvoitus": "Mikä käy aamulla neljällä jalalla, päivällä kahdella ja illalla kolmella?" Arvoituksella voidaan tarkoittaa myös jotain vaikeatajuista asiaa tai tapahtumaa, jota ei osata varmasti selittää.

Luokittelu

Arvoitukset voidaan jakaa kahteen tyyppiin. Kuvailevat arvoitukset kuvaavat kohdettaan kuten eläintä, henkilöä, kasvia tai esinettä arvoituksellisella tavalla, kuten kananmunasta: "pieni valkoinen talo, jossa ei ole ovia tai ikkunoita". Toinen arvoitustyyppi ovat nokkelat kysymykset, kuten "Mikä on kaikkein vahvin asia? – Rakkaus: rauta on vahvaa, seppä on rautaa vahvempi, mutta rakkaus voi vallata sepänkin.

Arvoitukset voidaan myös jakaa kansan keskuudessa syntyneisiin tai kirjallisiin. Kansanarvoitukset ovat kirjallisia arvoituksia lyhyempiä ja kieleltään yksinkertaisempia.

Periaatteita

Arvoitus hyödyntää usein sanojen monimerkityksisyyttä. Kysyjä toivoo kuulijan ymmärtävän arvoituksen väärällä tavalla eikä siksi löydä ratkaisua. Sanaleikit ovat tällaisista arvoituksista tunnetuimpia. Kuulijan harhauttaminen tekemään väärä päätelmä on myös yleinen tapa muotoilla arvoitus vaikeaksi, esimerkiksi käyttämällä sanaa "puolet" niin että kuulija luulee automaattisesti sen tarkoittavan että toinen puoli olisikin jotain muuta.

Koska arvoituksen rakenne tarjoaa hyvän alustan merkitysten piilottamiselle, niin se soveltuu myös yllätysten tekemiseen pilanteon hengessä. Joskus arvoitukseen lisätään hupia piilotetuilla seksuaalisilla sivumerkityksillä. Yhtäältä vihjeet voivat olla tällä tavalla kaksimielisiä, kuten ”Punainen pää, karvainen varsi, syvälle menee, hyvää tekee. Mikä se on? –Mansikka". Toisaalta vastaus voi olla seksuaalinen merkitykseltään, kuten "Harakka hautaa kaivaa, kaks kelloa kaulassa". Tällä tavalla piilottamalla lisämerkityksiä jompaan kumpaan arvoituksen puoliskoon, joko kysymykseen tai vastaukseen, saadaan arvoitukseen osallistuva henkilö puijattua mahdollisesti häveliäisyyttä ja hämmennystä herättävien aiheiden äärelle, ja näin siis kepposen kohteeksi.

Asiantuntemusarvoitus edellyttää kuulijalta nokkeluuden lisäksi myös tietoa.

Kansanperinteessä

Suomi

Zachris Topeliuksen Maamme kirjaan on koottu lukuisia vanhoja suomalaisia arvoituksia. Suomen kansanrunousarkiston arvoituskortisto käsittää noin 120 000 suomalaista arvoitusta.

Englanti

Tunnetussa englantilaisessa Exeter-antologiassa (The Exeter Book), joka on peräisin 900-luvun lopulta, on noin 90 muinaisenglantilaista runomuotoista arvoitusta. Esimerkki tällaisesta on "Näin olennon kulkemassa tietään / hyvin kauniisti koristellun, / ihmeen taivaltamassa / veden luuksi muuttuneena", joka kuvaa jäävuorta. Runot loppuvat usein riviin "Sano, miksi minua kutsutaan". Arvuuttaja pyrkii johtamaan lukijansa tai kuulijansa harhaan käyttämällä epämääräistä kieltä, kaksimielisiä vihjeitä tai häkellyttäviä kielikuvia. Arvoituksiin ei ole annettu vastauksia; jotkin arvoitukset on ratkaistu, mutta toisiin on keksitty monta mahdollista vastausta.

Kirjallisuudessa

Kirjallisuuden tunnettujen arvoitusten kuvauksiin kuuluu Hobitti-kirjan Bilbo Reppulin ja Klonkun välinen arvoituskilpailu. Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -romaanissa Hullu Hatuntekijä kysyy Liisalta, "Miksi korppi ja kirjoituspöytä ovat samanlaiset?", mutta ei itsekään tiedä absurdiin arvoitukseensa vastausta. Carroll kuvasi kohtauksella vertauskuvallisesti sitä, kuinka lapsi ei ymmärrä aikuisten maailmaa, jossa tuhlataan aikaa ratkaisemattomien kysymysten pohtimiseen.