Bellerofon
Bellerofon (m.kreik. Βελλεροφῶν, Bellerofōn; lat. Bellerophon) oli kreikkalaisen mytologian suurimpia sankareita ja hirviöiden lyöjiä ennen Heraklesta. Hänen suurin saavutuksensa oli Khimairan, pedon, jolla oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärme häntänään, tappaminen.
Bellerofonin tarina alkoi karkotuksella maanpakoon murhattuaan veljensä. Hakiessaan sovitusta teolleen hän saapui Proitoksen, Tirynsin kuninkaan, luokse, joka asemansa perusteella puhdisti tämän rikoksestaan. Kuninkaan vaimo kuitenkin iski silmänsä tähän, ja tultuaan torjutuksi syytti tätä yrityksestä maata hänet väkisin. Proitos ei kuitenkaan uskaltanut tappaa vierastaan, joten hän lähetti Bellerofonin kuningas Iobateksen, appensa, puheille mukanaan sinetöity viesti, jossa pyydettiin tappamaan sen kantaja. Bellerofonin saavuttua perille Iobates kestitsi häntä yhdeksän päivää ennen kuin avasi viestin. Hänkin kuitenkin pelkäsi erinyiden kostoa, jos hän murhaisi vieraansa, joten hän lähetti tämän suorittamaan mahdotonta tehtävää: tappamaan Khimaira Kaarian maakunnassa.[1]
Pegasoksen sieppaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyykialainen selvinnäkijä Polyidos kertoi Bellerofonille, että tämän tarvitsisi tehtäväänsä Pegasoksen. Onnistuakseen saamaan tämän avukseen, Polyidos käski Bellerofonin nukkua Pallas Athenen temppelissä. Unessa Athene asetti kultaiset suitset hänen viereensä ja käski hänen uhrata Poseidonille, hevosten kesyttäjälle.
Bellerofon teki kuten hänen oli käsketty, ja löydettyään Pegasoksen Korintista Peirenen lähteen luota kuten Polyidos oli sanonut, hän suitsi tämän ja lensi sinne, missä Khimairan oli kerrottu olevan.[2]
Khimairan lyöminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Khimairan lyömisestä on kaksi eri versiota. Pegasos on mukana versiossa, jossa hän surmasi Khimairan ampumalla sen nuolillaan korkealta Pegasoksen selästä[3]. Sen sijaan toinen kuvaus ei mainitse Pegasosta lainkaan, ja siinä Bellerofon sitoi keihääseensä suuren lyijykappaleen, jonka hän sai tungettua Khimairan kurkkuun, ja tämän kuuma hengitys sulatti sen tukehduttaen Khimairan.
Bellerofon palasi voitokkaana Iobateen luokse, joka pettyneenä epäonnistumisestaan lähetti tämän uusiin haasteisiin: taistelemaan solymilaisia, amatsoneja ja lopuksi palkkaamiaan lyykialaisia vastaan. Bellerofon löi kuitenkin heidät kaikki, jolloin Iobates huomattuaan, kuinka toivotonta oli yrittää tappaa tätä, antoi tälle tyttärensä puolisoksi tehden hänestä samalla kruununperijänsä. He saivat lapset Isandros, Hippolokhos ja Laodamia.
Samalla kun Bellerofonin maine kasvoi, kasvoi myös hänen hybriksensä. Hän päätti nousta taivaaseen Pegasoksen selässä, mutta Zeus lähetti paarman puremaan Pegasosta, joka heitti ratsastajansa selästään. Bellerofon eli loppuelämänsä raajarikkona[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Homeros, Ilias 6.144–221 (engl. käännös)
- ↑ Pindaros, Olympia 13 (engl. käännös)
- ↑ Apollodoros, Bibliotheke ('Kirjasto') 2.3.2 (engl. käännös)
- ↑ Hyginus, Fabulae lvii (engl. käännös)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bellerofon Wikimedia Commonsissa