Beniamino Gigli
Beniamino Gigli [benja'miːno 'dʒiʎʎi] (20. maaliskuuta 1890 – 30. marraskuuta 1957) oli italialainen ooppera- ja konserttilaulaja. Hän oli sukupolvensa kuuluisin tenori ja yksi 1900-luvun kuuluisimpia laulajia. Giglin kykyjä arvostetaan niin, että hän on laulajana yksi hienoimmista tenoreista musiikkiäänityksen historiassa.lähde? Gigli syntyi Recanatin kaupungissa Marchessa Italian keskiosassa köyhään käsityöläisperheeseen.
Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuori Beniamino lauloi jo 7-vuotiaana San Flavianon katedraalin poikakuorossa. Perhe ei kuitenkaan pitänyt musiikkia turvattuna ammattina [1] vaikka tukivatkin Beniaminon laulu-uraa. Beniaminon hämmästyttävä ja huomiota herättävä operettidebyytti tapahtui Maceratan Teatro Lauro Rossissa 28. huhtikuuta 1907 Alesandro Billin operetissa La fuga d’Angelica (Angelican pakomatka) nimihenkilönä naisroolissa[2]. Nuori Gigli opiskeli Roomassa ja myöhemmin pääsi jatkamaan Rooman kuuluisassa Santa Ceciliassa vuonna 1911 aluksi kuuluisan baritonin Antonio Cotognin ja sittemmin Enrico Rosatin johdolla.
Gigli valmistui vuonna 1914 Santa Ceciliasta. Parman kansainvälisessä laulukilpailussa 20.–27. heinäkuuta vuonna 1914 vasta 24-vuotias Beniamino Gigli voitti ensimmäisen palkinnon[3]. Voittoa seurasi oopperadebyytti 15. lokakuuta 1914, jolloin hän esiintyi Rovigon Teatro Socialessa laulamalla Enzon roolin Amilcare Ponchiellin oopperassa La Gioconda menestyksellisesti.
Beniamino Gigli avioitui vuonna 1915 Costanza Cerronin kanssa ja pariskunta sai kaksi lasta, Rinan (1916) ja Enzon (1919). Vuosina 1915–1919 Gigli esiintyi Italian eri oopperataloissa ja vuonna 1919 ensimmäistä kertaa Buenos Airesin Teatro Colónissa.
Arrigo Boiton Mefistofelen Faust oli Giglin uran nousuvaiheen tärkein rooli. Sitä roolia hän lauloi Teatro Massimossa Palermossa 31. maaliskuuta 1915, Teatro di San Carlossa Napolissa 26. joulukuuta 1915, Teatro Costanzi di Romassa 26. joulukuuta 1916, Teatro alla Scalassa Milanossa 19. marraskuuta 1918 ja lopulta Metropolitan-oopperassa (MET) New Yorkissa 26. marraskuuta 1920.
Metropolitan-ooppera
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italialaisen tenorin Enrico Caruson kuoleman jälkeen (1921) Gigli nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen ja METn lyyristen italialaisten oopperaroolien laulajaksi[4]. Media kutsui häntä ”Kakkos-Carusoksi” mutta Gigli vastasi mieluummin olevansa ”Ykkös-Gigli”. Tosiasiassa Carusoa ja Gigliä on vaikea verrata toisiinsa, sillä Caruson ääni oli laajempi, tummempi ja sankarillisempi kuin Giglin hunajainen, lyyrinen ääni. MET:in aikana Gigli lauloi Metropolitan-oopperassa 510 oopperaesityksessä ja 28 eri roolissa kiertueet ja konsertit mukaan laskien.
Giglin ura MET:issä päättyi vuonna 1932. Viimeiseksi rooliksi jäi Mantovan Herttua Giuseppe Verdiin oopperassa Rigoletto. Metropolitan-oopperan pääjohtaja Giulio Gatti-Casazza antoi lehdistölle lausunnon, jonka mukaan Beniamino Gigli ei suostunut muiden laulajien tavoin palkanalennukseen. Gigli oli tehnyt vastaehdotuksen, jonka mukaan hän olisi laulanut 5 – 6:ssa METn oopperaesityksissä ilmaiseksi. Niistä saatu tuotto olisi ollut Metropolitan-oopperalle suurempi kuin Giglille ehdotettu 10 %:n palkanalennus. Arvellaan Giulio Gatti-Casazzan halunneen Metropolitan-oopperalle halvemman ykköstenorin, koska kaikkien laulajien ei tarvinnut suostua palkanalennukseen, mm. Lily Pons ja Rosa Ponselle saivat seuraavaksi kaudeksi palkankorotuksen[5]. Beniamino Gigli palasi vielä vuonna 1939 MET:iin laulamaan viisi esitystä ja Giglin jäähyväisrooli Metropolitan-oopperassa oli myös Mantovan Herttua Giuseppe Verdin oopperassa Rigoletto 8. helmikuuta 1939.
Vuodet 1932–1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gigli palasi Italiaan ja muutti asumaan Roomaan. Hän lauloi Italiassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Oopperatalojen lisäksi hän alkoi laulaa myös ulkoilma-areenoilla. Italia oli jo Benito Mussolinin johtama fasistinen valtio ja Italian poliittiset ja kulttuurisuhteet kehittyivät voimakkaasti Saksaan päin. Oopperataloissa laulamisen lisäksi Giglin laulutaiteen ympärille kuvattiin vuosina 1935–1945 yhteensä 14 elokuvaa, joista viisi Saksassa.
Vuonna 1935 Gigli tutustui 18-vuotiaaseen laulajaopiskelijaan Lucia Vigaraniin. Tästä alkoi avioliiton ulkopuolinen suhde, joka jatkui 22 vuotta ja päättyi Giglin kuolemaan. Avoliitossa syntyi kolme lasta Giovanni Vigarani (1940), Gloria Vigarani (1941) ja Maria Pia Vigarani (1944) [6].
Vuodet 1944–1957
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Gigli oli esiintymiskiellossa 9 kuukautta. Liittoutuneet tutkivat Giglin yhteydet natsi- ja fasistihallintoihin. Gigli painatti puolustuskirjasen La verita sul mio ”Caso”,[7] jonka painos oli 50 000 kappaletta. Liittoutuneet kumosivat esiintymiskiellon helmikuussa 1945 [8] ja Gigli pystyi jatkamaan laulajanuraansa.
Loppuvuosinaan Gigli konsertoi enemmän kuin esiintyi oopperanäyttämöllä. Hän lauloi noin 400 oopperasitystä ja noin 500 konserttia. Uusina vierailukohteina oli Egypti vuonna 1950 ja Etelä-Afrikka vuonna 1951.
Uransa loppupuolella Beniamino Gigli lauloi Pajatson ja Cavalleria rusticanan pääroolit Canio/Turiddu samana iltana. Tämä tenorille harvinainen tapa kesti Bilbaosta vuonna 1946 vuoteen 1954 Messinaan. Gigli lauloi tätä kaksoispääroolia 40 kertaa. Giglin jäähyväisoopperaesitys oli Messinassa 22. elokuuta 1954 ja roolina oli Canio/Turiddu.
Tämän jälkeen oli vuorossa maailmanlaajuinen jäähyväiskonserttikiertue. Julkisuudessa Gigli nähtiin viimeisen kerran 22. syyskuuta 1957 Teatro Gentile da Fabrianossa kun hänelle juhlallisesti luovutettiin Premio Fabriano.
Gigli kuoli Roomassa 30. marraskuuta 1957 diabeteksen, sydäntulehduksen ja aasialaisen influenssan seurauksena. [9]
Ääni ja tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Musiikkikriitikko Walter Baldasso[10] kuvaa Giglin ääntä ja tekniikkaa: “rekistereiden homogeenisuus, kristallinkirkas, ihana timbro, mutta samalla myös täyteläinen raikas ja kiihkeä. Varma äänen tuottaminen, täydellinen tekniikka, suloinen mezza-voce, poikkeuksellinen musikaalisuus, sametinpehmeä laulurikas fraseeraus ja erehtymätön intonaatio.”
Giglin Chiaroscurosta (äänen väristä) kertoo amerikkalainen musiikkiasiantuntija Stefan Zucker[11]: “Gigli käytti äänenvärin sävyjä ja dynamiikkaa enemmän kuin kukaan 1900-luvun laulaja. Giglillä oli useita sointialueita ja kaksi perusdynamiikkatasoa, voimakas ja pehmeä. Hänen taiteensa perustui chiaroscuron (äänen valon ja varjon) käyttöön.”
Giglin ääniala oli alussa lyyrinen tenori ja myöhemmin sen katsotaan muuttuneen lyyris- dramaattiseksi. Giglin ääni kulkee kaikissa rekistereissä leveänä ja tasaisena ja hänellä oli korvia hivelevät pianissimot mutta ääni pysyi kaikesta huolimatta hyvin kantavana. Gigli pystyi tavaramerkillään hunajaisella mezza-vocella tulkitsemaan ihmisten syvimmät tunteet, sitä auttoi täydellinen hengitystekniikka ja erittäin voimakkaasti kehittyneet äänihuulet. Teatro di San Carlossa 8.1.1952 taltioidusta CD:llä ”Mamma, quel vino è generoso” aarian jälkeen kuuluu ihailijan huuto: Gigli sei Dio!
Giglin musiikillinen perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gigli antoi aikanaan enemmän hyväntekeväisyyskonsertteja ja hän keräsi enemmän rahaa kuin kukaan aiemmin. Konsertteja arvellaan olevan noin 1000. Gigli lahjoitti mm. rippi-isälleen Padre Piolle suuria summia. Gigli lauloi myös paljon hengellistä musiikkia ja Lorenzo Perosin hengelliset suurteokset olivat hänelle läheisiä.
Konserttien jälkeen Giglillä oli tapana laulaa useita, jopa kymmeniä ylimääräisiä numeroita. Joskus hän myös siirtyi konserttisalista laulamaan yleisölleen piazzalle. Gigli tunnettiin sopimuksiaan kunnioittavana laulajana ja konserttien peruuttaminen sairaustapauksien takia oli äärimmäisen harvinaista.
Beniamino Gigli Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beniamino Gigli saapui Suomeen 27. lokakuuta 1954 Turkuun s/s Borella. Suomen kaksi konserttia pidettiin Helsingissä Töölön Kisahallissa 28. lokakuuta ja 31. lokakuuta, konsertit olivat loppuunmyytyjä ja niissä Giglin pianistina Enrico Sivieri. Suomen Beniamino Gigli -seura paljasti Beniamino Giglin Suomen vierailun muistolaatan Töölön Kisahallin Suomen Kansallisoopperan puoleiseen päätyyn 26. helmikuuta 1990.
Giglin Helsingin ohjelmisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| I | Donizetti | Lemmenjuoma | Una furtima lagrima |
| II | Mozart | La Violetta | |
| Don Juan (nyk. Don Giovanni) | Dalla sua pace | ||
| III | Brahms | Wiegenlied | |
| Schubert | Mille Cherubino in coro | ||
| IV | Halevy | Juutalaisnainen | Rachèle quand du Seigneur |
| V | Giordano | Fedora | Amor ti vieta |
| VI | Weckerlin | Bergère légère | |
| Curci | Notte a Venezia | ||
| Curran | Life | ||
| VII | Cecconi | Tre parole | |
| Gibilaro | Carrettleri | ||
| Di Veroli | Che sso’ turnato a fà | ||
| VIII | Puccini | Tosca | E lucevan le stelle |
| I | Meyerbeer | Afrikatar | O, paradiso |
| II | Donaudy | Vaghissima sembianza | |
| Quando il tuo diavol nascque | |||
| III | Grieg | Un reve | |
| Rahmaninov | In the silence of the night | ||
| IV | Bizet | Carmen | Il fior che avevi a me |
| V | Pietri | Io conosco un giardino (Maristella) | |
| VI | Cittadini | Ninna Nanna | |
| Recli | Bella Bellina | ||
| Mascagni | Stornelli marini | ||
| VII | Buzzi Peccia | Povero Pulcinella | |
| Di Veroli | Ritorna amore | ||
| De Curtis | Senza niscluno | ||
| VIII | Leoncavallo | Pajazzo | Vesti la giubba |
Suomen Beniamino Gigli -seura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Beniamino Gigli -seura perustettiin vuonna 1985 tarkoituksenaan tehdä tunnetuksi Beniamino Giglin elämäntyötä, klassista ja erityisesti oopperamusiikkia, harrastaa kulttuurivaihtoa Suomen ja Italian välillä järjestämällä suomalaisille laulajille mahdollisuuksia laulaa Recanatissa sekä vastaavasti italialaisille laulajille tilaisuuksia laulaa Suomessa Beniamino Gigli -muistokonserteissa. Suomen Beniamino Gigli -seuran hallitus myöntää Beniamino Giglin hyväksi tehdystä työstä ansioituneille henkilöille Beniamino Gigli -palkinnon.
Kunniamerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nauha | Kunniamerkki | Myönnetty |
|---|---|---|
|
Italian kruunuritarikunta ritarimerkki | 11.06.1922 |
| New Yorkin poliisilaitoksen kunniapoliisipäällikkö | 25.10.1922 | |
|
Italian kruunuritarikunta Grande Ufficiale | 14.8.1925 |
|
Isabella Katolilaisen ritarikunta komentajamerkki | 20.3.1928 |
|
Pyhän Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunta komentajamerkki | 20.6.1930 |
|
Kunnialegioona | 7.7.1931 |
|
Italian tasavallan ansioritarikunta 2 lk komentajamerkki| | 30.12.1952 |
|
Suomen Valkoisen Ruusun 1 lk ritarimerkki | 28.10.1954 |
|
Bundesverdienstkreuz Großes Verdienstkreuz/komentajamerkki | 15.11.1957 |
Giglille omistettuja kohteita maailmalla[12]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 58 katua tai piazzaa
- 24 rakennusta, oppilaitosta, teatteria, siltaa
- 22 muistolaattaa
- 14 patsasta, pystiä, taulua
- 14 museota tai kokoelmaa
- 19 laulukilpailua, yhdistystä tai tapahtumaa
Levytyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Giglin studioäänityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pajatso, muut laulajat Iva Pacetti, Mario Basiola, Leone Paci, kapellimestari Franco Ghione - EMI 1934
- La bohème, muut laulajat Licia Albanese, Afro Poli, Tatiana Menotti, Duilio Baronti, kapellimestari Umberto Berrettoni - EMI 1938
- Tosca, muut laulajat Maria Caniglia, Armando Borgioli, kapellimestari Oliviero De Fabritiis - EMI 1938
- Madama Butterfly, muut laulajat Toti Dal Monte, Mario Basiola, Vittoria Palombini, kapellimestari Oliviero De Fabritiis - EMI 1939
- Cavalleria rusticana, muut laulajat Lina Bruna Rasa, Gino Bechi, kapellimestari Pietro Mascagni - EMI 1940
- Andrea Chénier, muut laulajat Maria Caniglia, Gino Bechi, kapellimestari Oliviero De Fabritiis - EMI 1941
- Naamiohuvit, muut laulajat Maria Caniglia, Gino Bechi, Fedora Barbieri, kapellimestari Tullio Serafin - EMI 1943
- Aida, muut laulajat Maria Caniglia, Ebe Stignani, Gino Bechi, Tancredi Pasero, kapellimestari Tullio Serafin - EMI 1946
- Carmen (italiaksi), muut laulajat Ebe Stignani, Gino Bechi, Rina Gigli, kapellimestari Vincenzo Bellezza – Urania URN 22103
Giglin live-äänityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aida (kohtauksia), muut laulajat Gina Cigna, Ebe Stignani, Ettore Nava, Tancredi Pasero, kapellimestari Victor De Sabata - Berliini 1937 , GOP/Eklipse
- Aida (tiivistelmä italiaksi ja saksaksi), muut laulajat Maria Nemeth, Rosette Anday, Alexander Sved, kapellimestari Karl Alwin – Wien 1937, GOP
- Rigoletto, muut laulajat Carlo Tagliabue, Lina Pagliughi, Corrado Zambelli, kapellimestari Vittorio Gui – Lontoo 1938, MDP/Ember
- Aida, muut laulajat Maria Caniglia, Ebe Stignani, Armando Borgioli, Corrado Zambelli, kapellimestari Thomas Beecham - Lontoo 1939 ed. Eklipse/Arkadia
- Aida (kohtauksia), muut laulajat Zinka Milanov, Bruna Castagna, Carlo Tagliabue, kapellimestari Ettore Panizza – Metropolitan-ooppera 1939, EJS/Lyric Distribution
- La traviata, muut laulajat Maria Caniglia, Mario Basiola, kapellimestari Vittorio Gui - Lontoo 1939, EJS/Eklipse/Arkadia
- Requiem (Verdi), muut laulajat Maria Caniglia, Ebe Stignani, Ezio Pinza, kapellimestari Tullio Serafin – Roma Teatro Reale EMI 1939
- Requiem (Verdi) (kohtauksia), muut laulajat Maria Caniglia, Ebe Stignani, Tancredi Pasero, kapellimestari Victor de Sabata – Kuoro ja orkesteri RAI (12.12.1940) Enterprise RY 77 1940
- Requiem (Verdi) (kohtauksia), muut laulajat Maria Caniglia, Ebe Stignani, Tancredi Pasero, kapellimestari Victor de Sabata – Basilica di Santa Maria degli Angeli (14.12.1940) Rooma - ARKADIA CDMP 446
- Adriana Lecouvreur (kohtauksia), muut laulajat Maria Caniglia, Fedora Barbieri, kapellimestari Ettore Panizza - Buenos Aires 1948, Charles Handelman
- Trubaduuri (kohtauksia), muut laulajat Maria Caniglia, Carlos Guichandut, Fedora Barbieri, kapellimestari Oliviero De Fabritiis - Buenos Aires 1948, E.J. Smith EJS 325 (äänite 1965)
- Manon Lescaut (kohtauksia), muut laulajat Adriana Guerrini, Mario Borriello, Mario Zorgniotti, Renato Pasquali, kapellimestari Alfredo Simonetto Milano 1950. Melodram MEL 15005
- Giudizio Universale (Lorenzo Perosi), muut laulajat Gianna Pederzini, Marcella Pobbe, Giannella Borrelli, Walter Blazer, Ennio Engst, kapellimestari Lorenzo Perosi – Rooma 1950, Frequenz 1989.
- Kohtalon voima, muut laulajat Elisabetta Barbato, Enzo Mascherini, Giulio Neri, kapellimestari Antonino Votto - Rio de Janeiro 1951, HRE/SRO
- Manon Lescaut (kohtauksia), muut laulajat Elisabetta Barbato, Silvio Vieira, kapellimestari Antonino Votto – Rio de Janeiro 1951, UORC/MDP
- L'amico Fritz, muut laulajat Rina Gigli Afro Poli, Miriam Pirazzini, kapellimestari Gianandrea Gavazzeni – Teatro San Carlo Napoli 1951 ARPCD 0019
- Cavalleria rusticana ja Pajatso, muut laulajat Adelina Cambi, Piero Guelfi, Irene Acampora, Amalia Pini, Pina Malagrini, Giuseppe Gentile, Piero de Palma, Saturno Meletti, kapellimestari Franco Patanè - Teatro San Carlo Napoli 1952 EKR 007
- Lemmenjuoma muut laulajat Rina Gigli, Italo Tajo, Giuseppe Taddei, kapellimestari Gianandrea Gavazzeni - Napoli 1953, Bongiovanni/Eklipse
Elokuvaluettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Non ti scordar di me / (Älä unohda minua), ohjaus Augusto Genina (1935) Berliini
- Sinfonie di cuori, ohjaus Karl Heinz Martin (1936) München
- Ave Maria, ohjaus Johannes Riemann (1936) Berliini
- Solo per te / (Olet kaikkeni), ohjaus Carmine Gallone (1937) Rooma
- Dir gehört mein Herz (Sinulle kuuluu sydämeni) Carmine Gallone (1938) Rooma
- Die Stimme Des Herzens / (Sano se sävelin), ohjaus Karl Heinz Martin (1937) München
- Giuseppe Verdi / (Verdin kolme rakkautta), ohjaus Carmine Gallone (1938) Rooma
- Marionette, ohjaus Carmine Gallone (1938) Rooma
- Casa lontana, ohjaus Johannes Riemann (1940) Rooma
- Ritorno (Unelmien sävel), ohjaus Géza von Bolvary (1940) Rooma
- Mamma (Mamma mia), ohjaus Guido Brignone (1940) Rooma
- Vertigine (Rakkauden tragedia), ohjaus Guido Brignone (1941) Rooma
- Silenzio, si gira! (Rakastan vain sinua), ohjaus Carlo Campogalliani (1943)
- Lache Bajazzo/I Pagliacci (Naura Pajazzo), ohjaus italiaksi Giuseppe Fatigati ja saksaksi Leopold Hainisch (1942 ja 1943) Berliini
- Voglio bene soltanto a te, ohjaus Giuseppe Fatigati (1946) Rooma
- Follie per l'opera, ohjaus Mario Costa (1949) Rooma
- Leckerbissen, ohjaus Werner Malbran (1947/48) Länsi-Saksa (Kompilaatio filmi / Arkikistomateriaalista koostettu)
- Una voce nel tuo cuore, ohjaus Alberto D'Avers (1949) Rooma
- Taxi di notte, ohjaus Carmine Gallone (1950) Rooma
- Soho Conspiracy, ohjaus Cecil H. Williamson (1950) Yhdistynyt kuningaskunta
- Puccini - Liebling der Frauen, Meister der Melodien (Suuri Puccini), ohjaus Carmine Gallone, (1953) Rooma
Tärkeimmät roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ooppera | Rooli | Esityskerrat |
| Tosca | Cavaradossi | 196 |
| La Gioconda | Enzo | 169 |
| Manon (Massenet) | Le Chevalier des Grieux | 161 |
| La Bohème | Rodolfo | 154 |
| Andrea Chénier | Andrea Chénier | 154 |
| Mefistotele | Faust | 154 |
| Lodoletta (Mascagni) | Flammen | 87 |
| La Traviata | Alfredo Germont | 86 |
| Lucia di Lammermoor | Edgardo | 83 |
| Naamiohuvit | Riccardo / Kustaa III | 80 |
| Cavalleria rusticana | Turiddu | 77 |
| Manon Lescaut | Renato des Grieux | 76 |
| Kohtalon voima | Alvaro | 74 |
| Aida | Radames | 73 |
| Rigoletto | Mantua Herttua | 63 |
| Pajatso | Canio | 55 |
Giglin omaelämäkerrat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gigli, Beniamino: Confidenze (toimittanut Italo Toscani), s. 174. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Confidenze (Toinen laajennettu painos), s. 212. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Confidenze (Kolmas painos), s. 212. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: La verità sul mio "caso.", s. 35. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Memorie, s. 354. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: The memoirs of Beniamino Gigli (Käännös Darina Silone), s. 277. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Memorias de Beniamino Gigli (Käännös Manuel Barberá), s. 285. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Und es blitzten die Sterne: Geschichte meines Lebens (Käännös Ruth Uecker-Lutz), s. 307. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Elämäni tarina (Käännös Maire Pulkkinen), s. 327. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Mitt liv som sångare (Käännös Ingeborg von Rosen), s. 280. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Vospominaniia, s. 372. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Atminas (Käännös A. Birzeniece), s. 242. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Môj zibot v speve, s. 276. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Pamietniki (Käännös Halszka Wisniowska), s. 333. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: The memoirs of Beniamino Gigli (Käännös Darina Silone), s. 277. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Beniamino Gigli emlékiratai, s. 323. Määritä julkaisija!
- Gigli, Beniamino: Il romanzo della mia voce, s. 179. Määritä julkaisija!
Muu Gigli-kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Calamanti, Osvaldo: IL Tenore Cav. Beniamino Gigli. Estratto dalla Strenna Recanatese il “Casanostra” dell’anno 1922, s. 8. Määritä julkaisija!
- Patrizi, Mariano Luigi: Il Genio Lirico di Beniamino Gigli. Recanatese. Nel saluto e nei ricordi del concittadino Prof. M. L. Patrizi, s. 11. Määritä julkaisija!
- Rosner, Robert: Benjamino Gigli und die Kunst des Belcanto, s. 29. Määritä julkaisija!
- De Rensis, Raffaello: Il cantore del popolo: Beniamino Gigli, s. 232. Määritä julkaisija!
- Lister Lord (salanimi), John T. Raffles: Das Gigli-Konzert. Neues Verlagshaaus für Volksliteratur, s. 607. Määritä julkaisija!
- De Rensis, Raffaello: Il cantore del popolo: Beniamino Gigli (toinen painos), s. 232. Määritä julkaisija!
- De Rensis, Raffaello: Beniamino Gigli, sein Leben, seine Kunst, seine Persönlichkeit (käännös Ivo Striedinger ), s. 149. Määritä julkaisija!
- Silvestrini, Domenico: Beniamino Gigli e l'anima delle folle, s. 94. Määritä julkaisija!
- Hahn, Herbert: Heute wird es nicht regnen, es singt ja Gigli. Eine Begegnung im Sonnenland, s. 81. Määritä julkaisija!
- Hahn, Herbert: Un' anima cantava, eine Seele sang. Begegnungen mit Beniamino Gigli (jatkoa kirjoittajan teokselle Heute wird.. vuodelta 1940), s. 81. Määritä julkaisija!
- Ente Provinciale per il Turismo di Rovigo: A te, Beniamino Gigli... year=1951, s. 43. Määritä julkaisija!
- Calderon, Elda: Gigli explica su triunfo, s. 158. Määritä julkaisija!
- Mancini, Norberto: Il Signore del Canto Beniamino Gigli. Nel libro La mia Terra, s. 271-278. Määritä julkaisija!
- Rogari, Origene: Beniamino Gigli. Commemorazione tenuta il 2.11.1957 al Teatro Comunale di Gubbio, s. 18. Määritä julkaisija!
- Herbert-Caesari, Edgar F: Tradition and Gigli, 1600-1955; a panegyric, s. 160. Määritä julkaisija!
- Herbert-Caesari, Edgar F: Tradition and Gigli, 1600-1955; a panegyric (toinen pianos), s. 160. Määritä julkaisija!
- Bennani, Luigi: Gigli, s. 26. Määritä julkaisija!
- Ricci, Luigi: Ystäväni Beniamino Gigli, s. 67-74. Määritä julkaisija!
- Flamini, Luigi: Beniamino Gigli: È la sua gente che parla, s. 195. Määritä julkaisija!
- Foschi, Franco: Beniamino Gigli a New York (una vertenza di lavoro di 50 anni fa)., s. 32. Määritä julkaisija!
- Foschi, Franco: Primavera del Tenore: Il giovane Beniamino, s. 191. Määritä julkaisija!
- Foschi, Franco: Omaggio a Beniamino Gigli: primavera del tenore, s. 263. Määritä julkaisija!
- Padoan, Paolo: Beniamino Gigli. Bano Terme, s. 105. Määritä julkaisija!
- Gigli, Rina: Come ricordo mio padre (toimittanut Celso Minestroni), s. 253. Määritä julkaisija!
- Gigli, Rina: Beniamino Gigli mio padre (toimittanut Celso Minestroni), s. 257. Määritä julkaisija!
- Brander, Torsten: Beniamino Gigli: Recanatin tenori Recanati, s. 500. Määritä julkaisija! ISBN 952-901122-1-7
- Flamini, Luigi: Beniamino Gigli nel centenario, s. 193. Määritä julkaisija!
- Ciarlantini, Paola: Gigli explica su triunfo, s. 24. Määritä julkaisija!
- Città di Recanati: Costumi Gigliani, s. 81. Määritä julkaisija!
- Minestroni, Celso: Il tenore: un'epoca, un uomo, un artista. Centenario della nascita di Beniamino Gigli, s. 38. Määritä julkaisija!
- Patrón Marchand, Miguel: Beniamino Gigli in the book “100 Grandes Cantantes del Pasado, s. 170-174. Määritä julkaisija!
- Pugliese, Giuseppe: Gigli, s. 263. Määritä julkaisija!
- Sanguinetti, Horacio: El siglo de Beniamino Gigli, s. 17. Määritä julkaisija!
- Suomen Beniamino Gigli -Seura: Beniamino Giglin juhlavuosi 1990, s. 24. Määritä julkaisija!
- Minestroni, Celso: Il tenore: un'epoca, un uomo, un artista, s. 65. Määritä julkaisija!
- Vincenzoni, Maria Laura:: Beniamino Gigli, un “melodioso messagero”, s. 135. Määritä julkaisija!
- Patrón Marchand, Miguel: Como un Rayo de Sol: El aureo legado de Beniamino Gigli, s. 804. Määritä julkaisija!
- Vincenzoni, Maria Laura:: Non ci scordiam...di te! Beniamino Gigli “Il Leggendario Tenore”. Un affetto che ancora dura, s. 92. Määritä julkaisija!
- Vargiu, Adriano: Beniamino Gigli Al Teatro Giardino di Cagliari. Sardegna da Scoprire, s. 18. Määritä julkaisija!
- Santini, Horacio: Fabriano ricorda Beniamino Gigli. Città di Fabriano – Assessorato alla Cultura, s. 48. Määritä julkaisija!
- Brander, Torsten: Beniamino Gigli: tenore di Recanati, s. 248. Määritä julkaisija!
- Flamini, Luigi: Beniamino Gigli canta Padre Pio, s. 134. Määritä julkaisija!
- Inzaghi, Luigi: Beniamino Gigli, s. 608. Määritä julkaisija!
- Brander, Torsten: Kaksi vuosikymmentä Bel Canton uranuurtajana. The history of Finnish Beniamino Gigli Association, s. 218. Määritä julkaisija!
- Garbato, Sergio: Gigli novant'anni dal debutto. Comune di Rovigo e Regione del Veneto, s. 118. Määritä julkaisija!
- Vargiu, Adriano: Beniamino Gigli al Teatro Giardino di Cagliari e a Radio Sardegna, s. 22. Määritä julkaisija!
- Vargiu, Adriano: Beniamino Gigli a cinquant’anni dalla scomparsa. Affabulazione in modo minore, s. 15. Määritä julkaisija!
- Buschi e Roberto-Carlorosi, Fabio e Roberto: Beniamino Gigli. Una voce sul mondo, s. 237. Määritä julkaisija!
- Buschi e Roberto-Carlorosi, Fabio e Roberto: Beniamino Gigli. Un’ anima sul territorio, s. 142. Määritä julkaisija!
- Logli, Mario: I luoghi del ritorno. Omaggio a Beniamino Gigli., s. 93. Määritä julkaisija!
- Di Leonardo, Giovanni: I Fedri. Una dinastia per la musica (1719─1957). Dalle “celesti armonie” di Adriano a Dino, il pianista reatino amato da Beniamino Gigli, s. 336. Määritä julkaisija!
- Ciampa, Leonardo A: Beniamino Gigli, s. 288. Määritä julkaisija!
- Brander, Torsten: Bel canton juhlaa, s. 271. Määritä julkaisija!
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ international.com/classrev/2004/May04/gigli_life.htm Beniamino Gigli: A Life in Music (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 27
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 47–49
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 91
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 133
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 262
- ↑ Beniamino Giglin puolustuskirjanen Società Tipografica Editrice Italiana. Viitattu Roma 1945.
- ↑ Artikkeli The Kalgoorlie Miner -lehdessä The Kalgoorlie Miner. Viitattu 6. helmikuuta 1945.
- ↑ Suomen Beniamino Gigli –seura ry:n kotisivut gigli.fi. Arkistoitu 15.8.2013.
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 314
- ↑ Kuvaus Giglin äänenväristä ja käytöstä Bel Canto Societyn (New York) Newsletter. Arkistoitu 30.7.2012. Viitattu 12.2.2013.
- ↑ Torsten Brander Recanatin tenori s. 427
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Beniamino Gigli -seuran kotisivut
- Beniamino Gigli Yle Radio 1:n Musiikin mestareita -sarjassa (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
