Bernhard Henrik Crusell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bernhard Henrik Crusell

Bernhard Henrik (Berndt) Crusell (15. lokakuuta 1775 Uusikaupunki28. heinäkuuta 1838 Tukholma) oli suomalainen säveltäjä, klarinetisti ja soittokuntien johtaja.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crusellin suku on satakuntalaista, hänen isoisänsä oli kirjansitojamestari Henrik Kruselius, joka asettui Poriin. Crusellin isä Jakob oli isänsä tavoin kirjansitoja, joka muutti Uuteenkaupunkiin vuonna 1765 saatuaan kisällinpaperit. Ensimmäisen puolison Helena Ylanderin kuoltua lyhyen avioliiton jälkeen Jakob avioitui 1769 Margaretha Elisabet Messmanin kanssa. Heille syntyi neljä lasta, joista vain Bernhard Henrik eli aikuisikään asti. Crusell syntyi Uudessakaupungissa, ja perhe asui Myllykadulla. Crusellin ollessa kahdeksanvuotias perhe muutti Nurmijärvelle Perttulan kylään.[2]

Crusell oli soitto-oppilaana Viaporin soittokunnassa 1788–1791, kunnes muutti 16-vuotiaana Ruotsiin. Siellä hän opiskeli musiikkia, toimi Tukholman hovisoittokunnassa vuodesta 1793 ja oli molempien henkikaartirykmenttien soittokuntien johtaja 1818–1833.[1] Crusell oli taitava soittaja ja kävi Saksassa opiskelemassa ja esiintymässä 1798, 1803 (matka ulottui myös Pariisiin) ja 1811.

Crusellin puoliso vuodesta 1799 oli Anna Sofia Klemming (1778–1855).[1]

Taiteellinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crusell sävelsi pääasiassa kamarimusiikkia, lauluja ja klarinettikonserttoja. Hän sävelsi myös yhden oopperan, Pienen orjattaren, joka sai ensiesityksensä Tukholmassa vuonna 1824. Lisäksi Crusell käänsi useita oopperoiden librettoja ruotsiksi, mukaan lukien Figaron häät, Sevillan parturi, Louis Spohrin Zemir ja Azur, Fidelio ja Fra Diavolo, Jacques Fromental Halévyn Salama sekä Giacomo Meyerbeerin Robert le Diable.[1]

  • Laulunäytelmä Lilla slafvinnan eli Pieni orjatar (1824)
  • Neljä konserttoa klarinetille ja orkesterille
  • Kolme kvartettoa klarinetille, viululle, alttoviululle ja sellolle
  • Divertimento oboelle, viululle, alttoviululle ja sellolle
  • Muunnelmia ruotsalaisesta kansanlaulusta klarinetille ja orkesterille
  • Konsertto käyrätorvelle ja orkesterille
  • Concertino fagotille ja orkesterille
  • Teema ja muunnelmia käyrätorvelle ja orkesterille
  • Sikermiä ja marsseja sotilasorkesterille
  • Kolme klarinettiduettoa
  • Kantaatteja ja kuorolauluja, kuten Oi terve Pohjola
  • Yksinlauluja, kuten 12 laulua Esaias Tegnérin Frithiofin sadusta (1826) ja laulun Söndagsmorgonen
  • Kolme laulua Johan Ludvig Runebergin runoihin

Suomen armeijan sotilassoittokuntien yhteisenä kunniamarssina on ollut vuodesta 1978 Crusellin säveltämä marssi, jonka partituuri löydettiin vuonna 1975 Yliopiston kirjastosta. Se tunnetaan nimillä Marssi n:o 9, Kenthorn-marssi ja Crusellin marssi. Kappaleen nykyisen sovituksen on tehnyt puolustusvoimien silloinen ylikapellimestari Arvo Kuikka.[3]

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crusell oli Tukholman Kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäsen vuodesta 1801, ja hän sai Ruotsin Akatemian suuren mitalin vuonna 1833.[1]

Uudessakaupungissa on vietetty vuodesta 1982 lähtien Crusellin kunniaksi vuosittaisia Crusell-viikkoja.

Helsingin Länsisatamassa sijaitseva Crusellinsilta on nimetty taiteilijan mukaan.

  1. a b c d e Maasalo, Kai: ”Bernhard Henrik Crusell”, Suomen säveltäjiä I, s. 79–86. (Toimittanut Einari Marvia) Porvoo: WSOY, 1965.
  2. Säveltäjä Bernhard Henrik Crusell (1775–1838). Nurmijärven kunta. Arkistoitu 6.9.2019.
  3. Soi raikuen Torvet ja rummut: Suomen sotilasmusiikin perinteitä sanoin, kuvin ja sävelin, s. 81. Kaartin Jääkärirykmentin kilta ry, Helsinki 2006.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.