Bill Granger
| Bill Granger | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1941 Chicago, Yhdysvallat |
| Kuollut | 22. huhtikuuta 2012 (70 vuotta) Manteno, Illinois, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Joe Gash Bill Griffith |
| Äidinkieli | englanti |
| Aiheet | jännitys, vakoilu |
| Esikoisteos | The November Man |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Bill Granger, joka käytti salanimiä Joe Gash ja Bill Griffith, (1. kesäkuuta 1941 Chicago, Yhdysvallat – 22. huhtikuuta 2012 Manteno, Illinois, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen jännityskirjailija. Erityisesti hänet tunnetaan kylmän sodan ilmapiirissä liikkuvista vakoilutrillereistä. Niistä saivat Suomessa huomiota Mies menneisyydestä (1983), joissa tapahtumat sijoittuvat osittain Suomeen, ja KGB:n huulipunaa (1986), jossa siinäkin piipahdetaan Suomessa.[1]
Granger aloitti työuransa toimittajana ja työskenteli Chicago Tribunessa ja sitten Chicago Sun-Timesissa. Vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi hän jäi 1970-luvun lopulla. Hän ehti kirjoittaa 28 teosta ennen aivohalvausta vuonna 2000, minkä jälkeen kirjoittaminen ei enää onnistunut.[1]
Grangerin vakoilutrillereiden päähenkilönä oli agentti Devereaus, koodinimeltään Marraskuu, joka liikkuu Yhdysvaltojen turvallisuusviraston toimeksiannosta eri puolilla maailmaa. Näistä teoksista viisi on suomennettu. Granger sai teoksestaan Public Murders Edgar-palkinnon.[1]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mies menneisyydestä, alkuteos: The British cross, suom. Ritva Lassila.Kirjayhtymä, 1984 ISBN 951-26-2654-3
- Sielumessu vakoojalle, alkuteos: Schism, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1985 ISBN 951-26-2765-5
- Zürichin numerot, alkuteos: The Zürich numbers, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1986 ISBN 951-26-2951-8
- Koodi Hemingway, alkuteos: The Hemingway notebook, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1987 ISBN 951-26-3029-X
- KGB:n huulipunaa, alkuteos: There are no spies, suom. Ritva Lassila. Kirjayhtymä, 1988 ISBN 951-26-3159-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Keijo Kettunen, Vakoilujuonet ulottuivat myös Suomeen, Kuolleet, Helsingin Sanomat 30.4.2011 sivu C 6 Artikkelin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
