David Belasco

David Belasco
David Belasco työhuoneessaan.
Henkilötiedot
Syntynyt	25. heinäkuuta 1853 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut	14. toukokuuta 1931 (77 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti	teatterituottaja ja -ohjaaja, näytelmäkirjailija
Muut tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

David Belasco (25. heinäkuuta 1853 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat – 14. toukokuuta 1931 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen teatterituottaja ja -ohjaaja sekä näytelmäkirjailija. Hän aloitti näyttelijänuransa lapsinäyttelijänä, mutta hän siirtyi myöhemmin teatteriohjaajaksi ja -tuottajaksi. Belasco rakensi vuonna 1907 oman teatterin New Yorkiin. Hän kehitti uransa aikana muun muassa teatterivalaistusta ja lavastustaidetta.

Nuoruus ja perhe

David Belasco syntyi San Franciscossa vuonna 1853. Hän oli Englannista Yhdysvaltoihin Kalifornian kultaryntäyksen aikana muuttaneiden portugalinjuutalaisten maahanmuuttajien poika.

Belasco oli naimisissa Cecilia Loverichin kanssa. Avioliitto kesti vuodesta 1873 Cecilian kuolemaan vuoteen 1925. He saivat kaksi tytärtä, Reinan ja Augustan. Reina oli naimisissa teatterituottaja Morris Gestin kanssa.

Ura

Belasco esiintyi lapsinäyttelijänä muun muassa Charles Keanen kanssa näytelmässä Rikhard III. Ennen vuotta 1871 hän oli mukana kiertueella kaivosleireissä ja -kaupungeissa. Tuona aikana hän toimi myös näytelmäkirjailija Dion Boucicaultin sihteerinä. Belasco työskenteli vuosina 1873–1879 useissa sanfransiscolaisissa teattereissa näyttelijänä, näyttämömestarina ja näytelmien sovittajana.

Frohmanin veljekset kutsuivat Belascon New Yorkiin näyttämömestariksi ja näytelmäkirjailijaksi. Hänen ensimmäinen monologinsa oli romanttinen melodraama May Blossom (1884). Belascon vuoden 1890 tuotanto The Heart of Maryland oli hänen ensimmäisensä itsenäisenä näytelmäkirjailijana sekä teatteriohjaajana ja -tuottajana. Vuosien 1895–1902 aikana hän tuotti useita suosittuja näytelmiä Theatrical Syndicate -järjestölle. Belascon suurimpia menestyksiä olivat Zaza (1899) ja Madame Butterfly.

Belasco vuokrasi vuonna 1902 teatterin 42. kadulta ja kirjoitti, ohjasi ja tuotti sinne useita näytelmiä. Hän rakensi vuonna 1907 uuden teatterin 44. kadulle. Hänen itsenäisen kautensa merkittävimpiä näytelmiä olivat hänen oma teoksensa The Girl of the Golden West ja Eugene Walterin The Easiest Way. Alice Bradleyn näytelmää The Governor’s Lady varten Belasco rakennutti täydellisen kopion newyorkilaisen lastenravintolan ruokasalista. Belasco oli Yhdysvaltain merkittävimpiä teatteriohjaajia, ja hän kirjoitti tai sovitti yli sata näytelmää. Lisäksi hän tuotti toiset sata näytelmää.

Tyyli ja merkitys

Ohjaajana Belasco noudatti uskollisesti realismia ja oli tarkka yksityiskohdista. Hän kehitti teatterivalaistusta ja lavastustaidetta. Belasco oli muun muassa ensimmäisiä teatteriohjaajia, jotka pystyivät tekemään kokeiluja sähkövaloilla. Hän oli myös eräänlainen elokuvatuottajien edeltäjä, sillä hän osasi tehdä näyttelijöistään suosittuja huolehtimalla heidän julkisuuskuvastaan.

Belascon omat näytelmät olivat useimmiten sovituksia muiden kertomuksista tai romaaneista. Hän pyrki valitsemaan tarinoita, jotka kuvasivat perhe-elämän moraalisia valintatilanteita yhdysvaltalaisessa ympäristössä. Belasco loi kotoisiin asetelmiin jännitteitä ja tilanteita, joihin hän oli tutustunut jo näytellessään tai toimiessaan näyttämömestarina perinteisissä melodraamoissa. Belasco kertoi yleensä tarinansa kuvasarjan tapaan, ja hänen dialoginsa oli proosallista puhekieltä.

Lähteet

• Kennedy, Dennis (toim.): The Oxford companion to theatre and performance. Oxford: Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-957419-3
• Wickham, Glynne: Teatterihistoria. Suomentanut Nyytäjä, Kalevi. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1458-6

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta David Belasco Wikimedia Commonsissa

• Belasco Internet Broadway Databasessa (englanniksi)
• David Belasco: What am I going to do. A School for Actors and a Better Theatre for the Public. Teoksessa: The World's Work. A History of our Time 1912 (Internet Archive)