de Havilland D.H.110 Sea Vixen
de Havilland D.H.110 Sea Vixen | |
---|---|
Tyyppi | hävittäjä |
Alkuperämaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Valmistaja | de Havilland |
Ensilento | 26. syyskuuta 1951 |
Esitelty | 1955 |
Valmistusmäärä | 143 |
Valmistusvuodet | 1951–1964 |
de Havilland D.H.110 Sea Vixen (suomeksi vapaasti käännettynä merikettu) oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistettu, kaksipaikkainen kahdella suihkumoottorilla varustettu jokasään tukialushävittäjä. Se oli käytössä vuosien 1959–1972 välillä.
Sea Vixenille Farnborough'n ilmailunäyttelyssä vuonna 1952 tapahtunut onnettomuus[1] viivytti koneen kehitystyötä.[2] Ensilento oli 26. syyskuuta 1951.
Konetyyppi hävisi kilpailun Gloster Javelinille Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien käyttöä varten, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat (käytännössä Ison-Britannian laivaston ilmavoimat) omasi kokemusta de Havillandin aiempien konetyyppien sotilaallisesta käytöstä, kuten Sea Venom -tyypistä. Niinpä se valittiin tukialusten taistelukonetyypiksi.
De Havilland Sea Vixen kehiteltiin aikakautena, jolloin sotilasilmailu oli kokonaisuudessaan hyvin ripeästi kehittyvä ala. Erilaisia ilmailuun liittyviä ennätyksiä rikottiin joskus hyvinkin kiivaaseen tahtiin. Myös eri lentokonevalmistajien välinen kilpailu oli kovaa. Tämä kehitys vaikutti myös siipien konstruointiin. DH.110 Sea Vixen sai nuolimuotoiset siivet ja sen kaksipuominen runkorakenne pysyi edeltäjilleen (muiden muassa de Havilland Vampire) uskollisena. Siivet olivat taitettavaa tyyppiä, ja niiden alle voitiin liittää lisäpolttoainesäiliöt. Sea Vixen sai myös niin kutsutun ”kyynelmäisen ohjaamokuomun” sekä terävän keulakartion, jonka sisällä tutkalaitteet olivat. Päätyypit olivat FAW.Mk1 sekä FAW.Mk2.
Sea Vixenin aseistus käsitti 28 × 2" (51 mm) ohjaamattomia raketteja. Ilmataisteluohjukset olivat tyyppejä Red Top sekä Firestreak. Muu siipiripustuksiin asennettava aseistus saattoi käsittää 2 × 227 kg (500 lb) pommeja. Ripustuspisteitä Sea Vixenissä oli kuusi kappaletta.
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Pituus: 16,94 m
- Kärkiväli: 15,54 m
- Korkeus: 3,28 m
- Siipipinta-ala: 60,2 m²
- Tyhjäpaino: 9 979 kg
- Voimalaite: Rolls-Royce Avon 208 -suihkuturbiini; 50 kN per moottori [2] 2 ×
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 1 110 km/h
- Lentomatka: 1 287 km
- Lakikorkeus: 14 640 m
Aseistus
- 4 × Red Top (FAW.2) tai D.H. Firestreak -ilmataisteluohjukset (FAW.1), tai 28 × 2" (51 mm) rakettipodit 2 kpl
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft – an illustrated history of war planes from 1945 to the present day, s. 55. Lontoo, Englanti: Southwater/Anness Publishing, 2004. ISBN 1-84215-991-7 (englanniksi)
- Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets – 300 of the world’s greatest military jet aircraft, s. 95. Lontoo, Englanti: Grange Books, 2001. ISBN 1-84013-335-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://homepages.ihug.co.nz/~russells/nzrafaa/sbac.html (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ a b Crosby: s. 55
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.thunder-and-lightnings.co.uk/seavixen/index.php (englanniksi)
- http://www.netti.fi/~halle/planes/eng/vixen.htm (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)