East City Giants
| East City Giants | |
|---|---|
 |
|
| Seura | |
| Perustettu | 1979 |
| Kotikenttä | Myllypuro |
| Kaupunki | Helsinki |
| Miesten sarjataso | I-divisioona |
| Värit | |
| Puheenjohtaja | Tero Blomster |
| Miesten päävalmentaja | Mika Eloranta |
| Mitalit | |
| Vaahteramalja | 5 (1984, 1991, 1992, 1993, 1994) |
| SM-hopea | 4 (1981, 1989, 1995, 1996) |
| SM-pronssi | 3 (1980, 1983, 1986) |
East City Giants eli ECG on helsinkiläinen urheiluseura. Seura on perustettu vuonna 1979 ja täten ECG oli Suomen ensimmäinen amerikkalaisen jalkapallon seura. Lukuun ottamatta yhdeksän vuoden taukoa 2002–2010 on seuran amerikkalaisen jalkapallon jaosto ollut aktiivisena koko sen historiansa ajan. Amerikkalaisen jalkapallon lisäksi seuralla on ollut toimintaa käsipallossa, lippupallossa, pyörätuolirugbyssä, cheerleadingissa sekä salibandyssä, jossa seuralla on edelleen kolme joukkuetta aktiivisina Helsingin sarjoissa.
Salibandyjaosto seuraan perustettiin vuonna 1991. Salibandyjaostossa pelaa tällä hetkellä 3 joukkuetta, joista I-joukkue pelaa III-divisioonassa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1979-1989
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikkalaisen jalkapallon saapuessa Suomeen, oli East City Giants aktiivisesti kehittämässä ja viemässä lajia eteenpäin. Vuonna 1979 pelattu epävirallinen Suomen mestaruusturnaus Syys-Cup päätyi East City Giantsin mestaruusjuhliin, ECG:n voittaessa Munkan 6-0. Tapiolan Silkkiniityllä pelattuun turnaukseen osallistui 6 joukkuetta ja viikonlopun kestäneessä turnauksessa yleisöäkin löysi paikalle muutama tuhat.[2]
1980-luvulla Giants onnistui pääsemään 3 kertaa Vaahteramaljaan pelaamaan Suomen mestaruudesta. 1981 Vaahteramalja II:ssa Giants kohtasi Syys-Cupin tavoin Munkan finaalissa. Tällä kertaa Munkka oli parempi luvuin 30-24. 1984 ECG nappasi itselleen Vaahteramaljan voiton suvereenisti voittaen Turku Trojansin 45-7. Kauden aikana ECG oli pitelemätön valmentajansa Al Tamberellin, pelinrakentaja Paul Trothin sekä laitahyökkääjä James Reedin johdolla. Finaalissa ECG:n Jukka Aho valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi hänen edetessä kahdeksalla kiinniotolla yli kaksisataa jaardia sekä viimeistellessä joukkueelle kaksi maalia.
Kesti 5 vuotta ennen kuin Giants jälleen pääsi Vaahteramaljaan. Vuonna 1989 "Jättiläiset" eivät hävinneet ainuttakaan ottelua runkosarjassa, voittaen runkosarjan +106 maalisuhteella. Vaahteramalja X osoittautui puolustuksien hallitsemaksi otteluksi, joka päättyi Vaahteramaljan historian pienilukuisemmalla tuloksella 3-0 Munkan voittaessa Giantsin Sakari Karstun potkumaalilla. Ottelua oli Helsingin pallokentällä seuraamassa 4500 katsojaa.[3]
1980-luvulla East City Giantsista nousi tietoisuuteen lajin ensimmäinen suomalainen ammattilainen amerikkalaisessa jalkapallossa. ECG:ssä pelaajauransa aloittanut ja siellä koko uransa Suomessa pelatessaan pelannut tukimies Matti Lindholm teki vuonna 1987 sopimuksen NFL-seura Minnesota Vikingsin kanssa. Lindholmin sopimuksesta ulkomaille uutisoitiin laajasti suomalaisessa mediassa. Nykyään Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton vuosittain jakama vuoden parhaan puolustajan palkinto on nimetty Lindholmin mukaan Matti Lindholm trophyksi.
1990-2001
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1990-luvun alku oli Giantsille todellista kulta-aikaa. ECG pelasi Vaahteramaljassa 6 vuotena peräkkäin, voittaen niistä neljä (1991, 1992, 1993, 1994). Menestyksekkään 1989 runkosarjan jälkeen Giantsille seurasi seuraavana kautena runkosarjassa vähemmän menestystä. 1990 Giants jäi runkosarjassa kuudenneksi voittaen kahdeksasta ottelustaan kolme, yhden päätyessä tasapeliin. Tuon kauden jälkeen alkoikin Giantsin huikeat menestysvuodet.
1991 ECG päätyi runkosarjassa tasapisteisiin Helsinki Roostersin kanssa. Välierässä ECG voitti Turku Trojansin 29-14 (10-7) edeten finaaliin kohtaamaan Roostersin. Finaalissa ECG otti 17-14 (3-0) voiton Roostersista, ottelussa jossa tehtiin yleisöennätys. Olympiastadionilla pelattuun otteluun löysi jopa 10 000 katsojaa seuraamaan näiden kahden perinteisten helsinkiläisseurojen mittelöä. Seuraavina kolmena vuotena ECG voitti Turku Trojansin Vaahteramaljassa.
Kun Giants voitti 1994 Trojansin finaalissa, olivat joukkueessa yhä valmentaja Stefan "Eti" Karkulahti sekä pelaajat Matti Lindholm, Markku Rannema ja Arto Elg, jotka olivat voittamassa Giantsin kanssa Vaahteramaljaa myös 10 vuotta aiemmin 1984. Näinä menestyksen vuosina Giantsia edustivat useat SAJL:n Hall of Fame pelaajat kuten Lauri Nieminen, Harri Kaasinen, Janne Kilpeläinen, Sami Alalampi sekä jo mainitut Matti Lindholm ja Markku Rannema.[4]
1995 ja 1996 oli Roostersin vuoro kohdata ECG Vaahteramaljassa. Kumpanakin vuonna Roosters veti pidemmän korren vieden voitot 36-14 ja 22-23. 1996 Vaahteramalja XVII ratkesi vasta 10 sekuntia ennen pelin loppuvihellystä, Roostersin keskushyökkääjä Timo Blomqvistin tehdessä ottelun ratkaisumaalin.[5] Näiden hienojen vuosien jälkeen Giantsin menestys hiipui ja samoin amerikkalaisen jalkapallon toiminta seurassa hiljeni. Lopulta kausi 2001 osoittautui viimeiseksi siltä erää ECG:lle amerikkalaisessa jalkapallossa. Melkein vuosikymmen myöhemmin Giants teki paluun amerikkalaisessa jalkapallossa. Amerikkalaisen jalkapallon toiminnan ollessa lakkautettu, oli seuran salibandyjaosto kuitenkin toiminnassa.
ECG pelasi Vaahteraliigassa yhtäjaksoisesti 22 kautta vuoteen 2001 saakka, jolloin seuran amerikkalaisen jalkapallon jaosto laitettiin jäihin. 22 kauden aikana East City Giants saavutti viisi Suomen mestaruutta, neljä hopeaa ja neljä pronssia.[6]
Eurobowl
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]ECG osallistui ensimmäisen kerran Euroopan parhaiden seurajoukkueiden turnaukseen vuonna 1992. Tuolloin karsintakierroksella Giants voitti norjalaisen Oslo Vikingsin todella selvin lukemin 12-65. Turnauksen puolivälierässä Jättiläiset kuitenkin kaatuivat ranskalaiselle Aix-en-Provance Argonautsille 6-20.
1993 Giants voitti karsintakierroksella ruotsalaisen Uppsala 86ersin runsasmaalisessa ottelussa 40-35. Välierässä vastaan asettui London Olympians, joka voitti ottelun 29-34 ja Olympiansista koituikin Giantsille vaikea vastus tulevien vuosien Eurobowl turnauksissa.
1994 Giants voitti jälleen ruotsalaiset karsintaottelussa. Tällä kertaa kaatui Linhamm Griffins 6-31. Välierässä joukkue koki tiukan tappion London Olympiansille 20-22.
1995 ECG osallistui neljäntenä vuotena peräkkäin Eurobowliin. Giants pääsi jälleen neljän parhaan joukkoon turnauksessa, kaataen puolivälierässä Linhamm Griffinsin 15-12. Kuitenkin, London Olympians oli jälleen joukkue joka päätti Giantsin turnauksen välierässä niukasti lukemin 14-13.
2010-
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]East City Giants aktivoitui uudestaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen ja se hyväksyttiin liiton jäsenseuraksi elokuussa 2010.[6] Kauden 2011 ECG pelasi II-divisioonassa sijoittuen neljänneksi. Joukkue nousi I-divisioonaan seuraavaksi kaudeksi. Kausi 2012 oli joukkueelle tuloksellisesti pettymys sen päätyttyä runkosarjan jälkeen tulokseen 0 voittoa, 10 tappiota ja -2 pistettä. Miinuspisteet aiheutuivat seuran oltua poissa pakollisesta kokouksesta ennen kauden alkua.[7]
Kaudella 2013 ECG pelasi jälleen II-divisioonassa,[8] jossa heikko menestys jatkui kauden päätyessä alkulohkon viimeiseen sijaan tuloksella 0 voittoa ja 6 tappiota. Tämä tarkoitti sitä, että ECG:n edustusjoukkueen tappioputki venyi yli kahden kalenterivuoden mittaiseksi.
Kahden vaikean kauden jälkeen uudistunut ECG:n joukkue pelasi menestyksekkään kauden 2014. III-divisioonan runkosarjan voittanut ECG hävisi sarjan finaalin, Tinamaljan, Mikkeli Bouncersille 14-22 (6-0). Finaaliin pääsy oikeutti joukkueen pelaamaan nousukarsintaottelun Helsinki Wolverinesin II-joukkuetta vastaan. Otteluun pahasti vajaamiehisenä joutunut ECG hävisi Wolverinesille 8-0 (0-0). Vaikka Giants hävisi nousukarsinnan, tuli joukkueelle lopulta mahdollisuus nousta II-divisioonaan. Helsinki Wolverines luopui II-divisioonan sarjapaikastaan ja näin Giants nousi kaudeksi 2015 II-divisioonaan.
Peliasu ja logot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]East City Giantsin peliasun värit ovat olleet musta, keltainen ja valkoinen vuodesta 1981 asti. Sitä ennen seura pelasi sinimustilla peliasuilla.
Kotikenttä ja harjoituspaikat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Giantsin kotikenttänä toimii Giants Stadium Myllypurossa. Giants Stadiumin alustana on luonnonnurmi. Giants on historiansa aikana pelannut myös merkittävän osan otteluistaan Töölön pallokentällä.
East City Giantsin juuret löytyvät itä-Helsingistä, joten luonnollisesti alkuaikoina ECG:n harjoitukset keskittyivätkin sinne, esimerkiksi Myllypuron kentälle Itäkeskuksen läheisyyteen. Vielä tänäkin päivänä ECG:n edustusjoukkue sekä juniorit harjoittelevat samalla kentällä kuin yli 30 vuotta sitten. Talvisin Giantsin harjoitukset keskittyvät Myllypuron Pallomyllyyn, joka sijaitsee Giantsin kotikentän vieressä. Juniorijoukkueet harjoittelevat talvisin myös itä Helsingin koulujen liikuntasaleissa.
Junioritoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Giantsilla on vuodesta 2013 asti ollut aktiivista amerikkalaisen jalkapallon junioritoimintaa. "Pikkujättiläisiksi" nimetyt F-juniorit ovat nopeasti kasvattaneet lukumääräänsä ja aktiivisia junioreita ryhmästä löytyy tällä hetkellä (tammikuu 2015) yli kaksikymmentä. Ennen amerikkalaisen jalkapallon toiminnan lakkauttamista 2001, oli Giantsilla menestyksekkäitä juniorijoukkueita monissa eri ikäluokissa.
SAJL Hall of Fame jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton Hall of Fame jäseniksi on valittu vuoteen 2015 mennessä 21 jäsentä. Näistä jäsenistä jopa yhdellätoista on historiaa Giantsista. Nämä jäsenet ovat:
- #1 Matti Lindholm[9]
- #1 Jari Närhi[9]
- #1 Juha Pinomaa[9]
- #8 Harri Kaasinen[10]
- #9 Heikki Jäättelä[10]
- #11 Markku Rannema[11]
- #13 Janne Kilpeläinen[12]
- #14 Sami Alalampi[12]
- #17 Lauri Nieminen[13]
- #18 Petrus Penkki[14]
- #19 Sami Porkka[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ East City Giants - salibandy elisanet.fi. Viitattu 13.10.2011.
- ↑ http://www.sajl.fi/laji-info/historia/
- ↑ http://www.sajl.fi/sarjat/miehet/vaahteraliiga/mestarit/vaahteramaljat-1980-1989/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.sajl.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.sajl.fi/sarjat/miehet/vaahteraliiga/mestarit/vaahteramaljat-1990-1999/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Historia ECG. Arkistoitu 2.10.2012. Viitattu 13.10.2011.
- ↑ Ykkönen käyntiin lauantaina SAJL. Viitattu 18.5.2012.
- ↑ Back to basics - ECG jatkaa pelejään II-divisioonassa East City Giants. Arkistoitu 9.1.2014. Viitattu 30.11.2012.
- ↑ a b c https://sajl-fi.directo.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/sajl_hall_of_fame-jasenet_1-5/[vanhentunut linkki]
- ↑ a b https://sajl-fi.directo.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/sajl_hall_of_fame-jasenet_6-10/[vanhentunut linkki]
- ↑ https://sajl-fi.directo.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/sajl_hall_of_fame-jasenet_11-12/[vanhentunut linkki]
- ↑ a b https://sajl-fi.directo.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/sajl_hall_of_fame-jasenet_13-16/[vanhentunut linkki]
- ↑ https://sajl-fi.directo.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/sajl-hall-of-fame-jasen-17/[vanhentunut linkki]
- ↑ a b https://sajl-fi.directo.fi/liitto_ja_seurat/hall_of_fame/jasenet/sajl-hall-of-fame-jasenet-18-19/[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallitseva mestari: Tampere Saints
East City Giants | Oulu Northern Lights | Tampere Saints | Pirkkala Spartans