Edith Wharton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edith Wharton
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1862
New York City, New York, Yhdysvallat
Kuollut11. elokuuta 1937 (75 vuotta)
Saint-Brice-sous-Forêt, Val-d'Oise, Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Pulitzer-palkinto 1921

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Edith Newbold Wharton (o.s. Jones, 24. tammikuutalähde? 1862 New York, New York, Yhdysvallat[1]11. elokuutalähde? 1937 Saint-Brice-sous-Forêt, Ranska[1]) oli yhdysvaltalainen kirjailija.[1] Hän sai vuonna 1921 Pulitzer-palkinnon romaanista Viattomuuden aika (Age of Innocence, 1920). Hänen tunnetuin teoksensa on Säätynsä uhri (House of Mirth, 1905).

Jones oli syntyisin newyorkilaisesta hienostoperheestä. Perheen viettäessä paljon aikaa Euroopassa tyttärellä oli kotiopettaja. Ajan tapaan perheen yhteiskuntaluokassa ei arvostettu taiteellisia ja älyllisiä pyrkimyksiä eikä koulutusta pidetty tarpeellisena, vaan naisen tehtävä oli löytää sopiva aviomies omasta yhteiskuntaluokastaan ja hoitaa sen jälkeen kotia ja lapsia. Wharton hylkäsi nämä arvot jo nuorena ja vietti mieluummin aikaa isänsä kirjastossa.

Vuonna 1885 Wharton meni naimisiin itseään 13 vuotta vanhemman bostonilaisen Edward Whartonin kanssa. He asuivat yhdessä 28 vuotta, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Edith haki eroa vuonna 1913 miehensä aviorikoksen vuoksi.

Vuonna 1911 Wharton muutti erilleen miehestään ja asettui asumaan Ranskaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän järjesti hätäapua pakolaisille ja orvoille ja oli mukana toimikunnissa ja järjestöissä, jotka pyrkivät korjaamaan sodan tuhoja. Hän kirjoitti laajasti matkoistaan eturintamalle, ja näitä raportteja julkaistiin vuonna 1915. Ranskan hallitus myönsi hänelle Ranskan Kunnialegioonan kunniamerkin tunnustuksena rohkeudesta ja työstä ranskalaisten hyväksi.

Wharton oli Henry Jamesin ystävä ja oppilas,[1] ja hänen ystäväpiiriinsä kuului muutakin aikakauden älymystöä, kuten Egerton Winthrop, Paul Bourget ja Walter Berry.

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wharton alkoi kirjoittaa jo nuorena, ja hän oli 16-vuotias, kun kaksi hänen runoaan julkaistiin Atlantic Monthly -lehdessä. Hänen runojaan julkaistiin myöhemmin myös Scribner's-, Harper's- ja Century-lehdissä. Wharton alkoi kuitenkin keskittyä kirjoittamiseen enemmän vasta 1890-luvun lopulla. Useat hänen teoksistaan kuvailevat aikansa joutilasta amerikkalaista yläluokkaa ja sen psykologiaa ja moraalia. Whartonin omaelämäkerta A Backward Glance ilmestyi vuonna 1934.

Whartonin tuntematon näytelmä The Shadow of a Doubt vuodelta 1901 löytyi vuonna 2017 texasilaisen yliopiston arkistosta.[2][3]

Säätynsä uhri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säätynsä uhri (engl. House of Mirth, 1905) kertoo kauniista, mutta epäonnisesta Lily Bartista. Hänet on opetettu yläluokkaiseksi vaimoksi, mutta hän ei kykene myymään itseään kuin kauppatavaraa.

Tässä kirjassa tulevat esiin Whartonin keskeiset tapahtumapaikat, juonet ja teemat: New Yorkin vanha yläluokka ristiriitatilanteessa uusrikkaiden kanssa sekä hahmojen turha kamppailu heitä suurempien sosiaalisten voimien ja heitä moraalittomampien hahmojen vangitsemana.

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wharton sai Pulitzer-palkinnon vuonna romaanista Viattomuuden aika (1920)[1]. Hän oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.lähde? Vuonna 1924 Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemia myönsi Whartonille kultaisen mitalin. Wharton oli ensimmäinen nainen, jolle palkinto myönnettiin.[4]

Novelli
  • Jälkeenpäin (Afterward, 1910), teoksessa Amerikkalaiset aaveet, suom. Sari Kallionen ja Anita Puumalainen. WSOY 1995 ISBN 951-0-20244-4
Muut proosa
  • Verses, 1878 (romaani)
  • Only a Child, 1879 (runo)
  • The Decoration of Houses, 1897
  • The Greater Inclination, 1899
  • The Touchstone, 1900
  • The Line of Least Resistance, 1900
  • The Rembrandt, 1900
  • April Showers, 1900
  • Crucial Instances, 1901
  • The Moving Finger, 1901
  • The Recovery, 1901
  • Margaret of Cortona, 1901 (runo)
  • The Shadow of a Doubt, 1901 (näytelmä)
  • The Valley of Decision, 1902
  • The Quicksand, 1902
  • The Reckoning, 1902
  • The Mission of Jane, 1902
  • The Dilettante, 1903
  • The Vice of Reading, 1903
  • Italian Villas and Their Gardens, 1904
  • The Last Asset, 1904
  • The Letter, 1904
  • The Other Two, 1904
  • The Pot-Boiler, 1904
  • The Best Man, 1905
  • Säätynsä uhri (The House of Mirth), 1905 (suom. A. H., Kirja, 1922)
  • Italian Backgrounds, 1905
  • In Trust, 1906
  • The Introducers, 1906
  • The Fruit of the Tree, 1907
  • Madame de Treymes, 1907
  • A Motor-Flight Through France, 1908
  • The Bolted Door, 1908
  • Expiation, 1908
  • Artemis to Actaeon and Other Verses, 1909
  • A Grave, 1909 (runo)
  • Ogrin the Hermit, 1909
  • The Comrade, 1910
  • The Letters, 1910
  • Other Times, Other Manners, 1911
  • Ethan Frome, 1912
  • The Reef, 1912 (romaani)
  • The Long Run, 1912
  • The Custom of the Country, 1913
  • Coming Home, 1915
  • Fighting France, from Dunkerque to Belfort, 1915
  • The Great Blue Tent, 1915 (runo)
  • The Book of the Homeless, 1916
  • Xingu and Other Stories, 1916
  • The Bunner Sisters, 1916
  • Summer, 1917 (romaani)
  • The Marne, 1918
  • The Refugees, 1919
  • French Ways and Their Meaning, 1919
  • The Seed of the Faith, 1919
  • Writing a War Story, 1919
  • Viattomuuden aika (The Age of Innocence), 1920 (romaani, suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja, Otava, 1955)
  • In Morocco, 1921
  • In Provence and Lyrical Epigrams, 1920 (runo)
  • The Glimpses of the Moon, 1922
  • A Son at the Front, 1923
  • Old New York, 1924 (romaani)
  • The Mother's Recompense, 1925
  • The Writing of Fiction, 1925
  • Here and Beyond, 1926
  • Twelve Poems, 1926
  • Twilight Sleep, 1927
  • The Children, 1928
  • Hudson River Bracketed, 1929
  • The Gods Arrive, 1932
  • Roman Fever, 1934
  • A Backward Glance, 1934
  • The Buccaneers, 1938
  • The Norton Anthology of American Literature. Shorter 6th ed, s. 1671–1672. New York: W. W. Norton & Company, Inc., 1979. ISBN 0-393-97969-5 (englanniksi)
  1. a b c d e Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Wharton, Edith”, Otavan kirjallisuustieto, s. 842. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. Edith Whartonin näytelmä löytyi arkistosta, Helsingin Sanomat, 5.8.2017 s. C 7
  3. Unknown Edith Wharton Play Surfaces. The New York Times 2.6.2017 (englanniksi)
  4. American Academy of Arts and Letters artsandletters.org. Viitattu 14.10.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]