Eero Ilvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Ilmari Ilvonen (16. joulukuuta 1886 Juuka3. helmikuuta 1972 Helsinki)[1] oli suomalainen oppikoulun opettaja ja kirjallisuudentutkija.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Ilvosen vanhemmat olivat kirkkoherra Johan Henrik Ilvonen ja Alma Kristina Hällström ja puoliso vuodesta 1930 Mary Margareta Achrén. Ilvonen tuli ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1909 ja lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1914.[1] Ilvonen toimi Tampereen reaalilyseon ranskan ja saksan kielen opettajana 1917–1927. Ilvonen teki useita opintomatkoja opiskellessaan maisteriksi ja filosofian tohtoriksi. Hän kävi vuonna 1907 Heidelbergissä, 1908 Pariisissa sekä asui vuosina 1911–1913 Pariisissa. Kesällä 1922 hän teki kahden kuukauden opintomatkan Saksaan tutustuen uusien kielten opetukseen Leipzigin ja Dresdenin oppikouluissa.

Viimeksi Ilvonen toimi Tyttönormaalilyseon saksan ja ranskan yliopettajana Helsingissä 1935–1955.[1]

  • Parodies de thèmes pieux dans la poésie française du Moyen âge : Pater - Credo - Ave Maria - Laetabundus : textes critiques précédés d'une introduction. Tekijä, Helsingfors 1914, uusi painos Slatkine, Genéve 1975
  • Taidekasvatus kouluissa. Kristillisen taideseuran esitelmiä 3. Otava 1921