Egeanmeren kulttuurit

Osa artikkelisarjaa Kreikan historia
Kivikautinen Kreikka Paleoliittinen Kreikka n. –7000 eaa. Neoliittinen Kreikka n. 7000–3200 eaa.
Pronssikautinen Kreikka Kykladinen kulttuuri n. 3200–1050 eaa. Minolainen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Helladinen kulttuuri n. 3100–1050 eaa. Mykeneläinen kulttuuri n. 1700–1050 eaa.
Antiikin Kreikka Kreikan pimeät vuosisadat n. 1050–900 eaa. Geometrinen kausi n. 900–700 eaa. Arkaainen kausi n. 700–480 eaa. Klassinen kausi n. 480–323 eaa. Hellenistinen kausi n. 323–30 eaa. Roomalainen kausi n. 30–330
Keskiajan Kreikka Bysantin valtakunta n. 330–1453 Frankkivallan Kreikka n. 1204–1800 Osmanien Kreikka 1453–1821
Moderni Kreikka Kreikan vapaussota 1821–1829 Kreikan ensimmäinen tasavalta 1828–1832 Kreikan kuningaskunta 1832–1924 1935–1974 Ensimmäisen maailmansodan vuodet 1914–1918 Kreikan toinen tasavalta 1924–1935 Toisen maailmansodan vuodet 1940–1945 Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet 1946–1974 Kreikan kolmas tasavalta 1974–
Aikajana

Egeanmeren kulttuurit (myös aigeialainen kulttuuri, Aigeian sivilisaatiot) eli Kreikan pronssikauden kulttuurit on yleisnimi Kreikan alueella pronssikaudella vallinneille kulttuureille. Ne ovat saaneet nimensä Egeanmerestä, jonka alueelle kulttuurit sijoittuvat. Kreikan pronssikausi käsittää suunnilleen vuodet 3200–1050 eaa.

Egeanmeren kulttuureihin sisältyvät Kykladien saarilla vaikuttanut kykladinen kulttuuri, ennen kaikkea Kreetan saarella vaikuttanut minolainen kulttuuri sekä pääosin Manner-Kreikassa vaikuttanut helladinen kulttuuri, jonka loppuvaihe tunnetaan mykeneläisenä kulttuurina. Kulttuurien katsotaan saaneen alkunsa alueen pronssikauden alussa noin 3200–3100 eaa., mutta niillä oli edeltäjiä neoliittisen kauden Kreikassa. Kulttuurit kukoistivat yhtä aikaa, ja niillä oli paljon vuorovaikutusta toistensa kanssa. Loppuvaiheessaan ne käytännössä sulautuivat yhteen. Egeanmeren kulttuurit romahtivat noin 1100–1050 eaa., mitä seurasivat Kreikan nk. pimeät vuosisadat. Niiden jälkeen alueella nousi antiikin Kreikan kulttuuri.

Kulttuurit

Kykladinen kulttuuri

Pääartikkeli: Kykladinen kulttuuri

Kykladisia idoleita, n. 2800–2300 eaa. Náxoksen arkeologinen museo.

Kykladinen kulttuuri oli Egeanmeren alueen kulttuureista varhaisin. Sen alku sijoitetaan noin vuoteen 3200 eaa., mutta sillä oli jo neoliittisen kivikauden edeltäjiä. Kulttuuri vaikutti Kykladien saarilla, jotka sijaitsevat Egeanmeren saariston eteläisissä keskiosissa.

Kykladit ovat olleet asuttuja todennäköisesti viimeistään 11000 eaa., jolloin míloslaista obsidiaania vietiin jo Manner-Kreikkaan. Varhaisimmat merkit asutuksesta ovat neoliittiselta kaudelta noin 5500 eaa. Metallien käyttö sai alkunsa noin ajalla 4200–3200 eaa., mikä luetaan yleensä kuitenkin vielä myöhäiseksi kivikaudeksi tai kalkoliittiseksi kaudeksi eli kuparikaudeksi. Pronssikauden katsotaan alkaneen alueella noin 3200 eaa., mihin sijoitetaan myös kykladisen kulttuurin varhaisimman vaiheen eli varhaiskykladisen kauden alku. Kulttuuri säilyi kuitenkin käytännössä pitkään edelleen kuparikautisena, ja varsinaisen pronssin käyttö alkoi vasta noin 2300 eaa. Samaan aikaan alkoi purjealusten käyttö, mikä helpotti merenkulkua ja kaupankäyntiä.

Kykladinen kulttuuri ei todennäköisesti ollut indoeurooppalainen eikä se tuntenut kirjoitustaitoa. Varsinkin varhaiskykladisella kaudella kykladinen kulttuuri oli materiaaliselta kulttuuriltaan hyvin omaleimainen. Pääosa löydöistä on peräisin haudoista. Kulttuuri tunnetaan ennen kaikkea niin kutsutuista kykladisista idoleista. Merkittäviä löytöpaikkoja ovat muun muassa Náxos, Páros, Kéros, Sýros, Mílos (Fylakopí) ja Amorgós.

Minolainen kulttuuri

Pääartikkeli: Minolainen kulttuuri

Minolaisia käärmejumalatarpatsaita, n. 1600 eaa. Iraklionin arkeologinen museo.

Minolainen kulttuuri kehittyi Egeanmeren etelälaidalla sijaitsevalla Kreetan saarella noin 3100 eaa. Kulttuuri tunnetaan ennen kaikkea suurista palatsikeskuksistaan, kuten Knossos, Faistos, Mália ja Káto Zákros. Palatsien rakentaminen alkoi noin 1950 eaa. Kulttuuri kävi laajaa kauppaa ja perusti eräänlaisia siirtokuntia myös Kreetan ulkopuolelle. Näistä tunnetuin on Akrotírin minolainen kaupunki Thíran saarella Santorínilla. Minolainen kulttuuri oli Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri, ja se kirjoitti tuntematonta minolaista kieltä käyttäen kreetalaisia hieroglyfejä sekä lineaari-A-kirjoitusta. Kulttuuri ja sen kieli eivät olleet indoeurooppalaisia.

Minolainen kulttuuri jaetaan päätasolla kolmeen vaiheeseen, varhaisminolaiseen, keskiminolaiseen ja myöhäisminolaiseen kauteen. Toisaalta kulttuuri on perinteisesti jaettu jaksoihin myös palatsikeskusten rakennus- ja tuhoutumisvaiheiden avulla. Näin saatuja kausia ovat esipalatsikausi, jolloin palatseja ei vielä ollut (n. 3100–1950 eaa.); ensimmäisten palatsien protopalatsikausi (n. 1950–1800 eaa.); kulttuurin kukoistuskausi uusi palatsikausi (n. 1800–1450 eaa.); kolmas palatsikausi tai yhden palatsin kausi (monopalatsikausi), jolloin Knossos oli mykeneläisen kulttuurin vallassa ainoana jäljellä olevana palatsina (n. 1450–1375 eaa.); sekä jälkipalatsikausi tai loppupalatsikausi (n. 1375–1050 eaa.).

Helladinen kulttuuri

Pääartikkelit: Helladinen kulttuuri ja mykeneläinen kulttuuri

Lineaari-B-kirjoitusta sisältävä savitaulu Pyloksesta. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.

Helladinen kulttuuri on nimitys Manner-Kreikassa samaan aikaan noin vuodesta 3100 eaa. vaikuttaneelle kulttuurille. Se on terminä kehitetty siksi, että Manner-Kreikan arkeologiset löydökset saataisiin vertailukelpoiseen ajoituskehikkoon kykladisen ja minolaisen kulttuurin kanssa. Kulttuuri jaetaan päätasolla varhaishelladiseen, keskihelladiseen ja myöhäishelladiseen kauteen. Myöhäishelladinen kausi, joka käsittää noin vuodet 1700–1050 eaa., tunnetaan paremmin mykeneläisen kulttuurin kautena. Sen kukoistuskautta olivat myöhäismykeneläisen kauden vuodet 1400–1100 eaa.

Varhaishelladisella kaudella Manner-Kreikassa oli pieniä kaupunkeja, jotka olivat yhteydessä Anatoliaan kykladisen kulttuurin kautta. Merkittävimpiin löytöpaikkoihin kuuluu mm. Lerna. Keskihelladisella kaudella vaikuttivat minyalaiset, jotka tekivät alueen ensimmäistä dreijalla tehtyä keramiikkaa. Indoeurooppalaiset kreikkalaiset asuttivat Manner-Kreikan todennäköisesti keskihelladisen kauden alkupuolella noin 2000 eaa. Tämän jälkeen helladinen kulttuuri oli indoeurooppalainen ja (proto-)kreikankielinen. Eräänä merkkinä kreikkalaisten saapumisesta on pidetty juuri minyalaisen keramiikan ilmestymistä.

Myöhäishelladinen mykeneläinen kulttuuri on saanut nimensä keskuspaikastaan Mykenestä Peloponnesoksella. Kulttuurin ensimmäisenä merkkinä pidetään uusia hautaustapoja ja tästä ilmenevää sosiaalista eriytymistä eri yhteiskuntaluokkiin. Mykeneläinen kulttuuri oli läheisissä yhteyksissä minolaisen kulttuurin kanssa, ja sai siltä paljon vaikutteita. Myös mykeneläinen kulttuuri tunnetaan palatsikeskuksistaan, kuten Mykene, Tiryns ja Pylos. Loppuvaiheessaan kulttuuri valloitti Kreetan, ja myös Knossoksesta tuli mykeneläinen keskus. Tuossa vaiheessa kulttuuri kirjoitti mykeneläistä kreikkaa lineaari-B-kirjoituksella, joka perustui minolaiseen lineaari-A:han.

Mykeneläinen kulttuuri romahti noin 1100–1050 eaa. mahdollisesti valloituksiin, sisäisiin levottomuuksiin tai esimerkiksi luonnonkatastrofien ja nälänhädän seurauksena. Antiikin ajan kreikkalainen mytologia sijoittuu pääosin mykeneläisen kulttuurin maailmaan, ja lienee säilyttänyt siitä paljon muistumia.

Kaudet

Egeanmeren kulttuureille on kehitetty seuraavanlainen ajoituskehikko, jonka perusteella ne voidaan jakaa aikakausiin, joiden avulla niiden kehitystä voidaan myös verrata. Koska kulttuurit vaikuttivat toisiinsa, aikakaudet ovat suurelta osin päällekkäisiä, mutta niissä on ajoittaisia ja paikallisia eroavaisuuksia. Alla esitetyt ajoitukset seuraavat niin kutsuttua korkeaa kronologiaa, jossa kausi LM IA määräytyy Santorínin tulivuorenpurkauksen uuden ajoituksen (n. 1627–1600 eaa.) perusteella aikaisempaa selvästi varhaisemmaksi. Ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä. Kirjainlyhenteitä käytetään englanninkielisessä ja tieteellisessä kirjallisuudessa.

Ajoitus (noin)	Esihistorian aikakausi yleensä	Kykladisen kulttuurin kaudet Kykladeilla		Minolaisen kulttuurin kaudet Kreetalla			Helladisen kulttuurin kaudet Manner-Kreikassa
3200–3100 eaa.	Varhainen pronssikausi	EC I	Varhaiskykladinen I
3100–2800 eaa.				EM I	Varhaisminolainen I	Esipalatsi	EH I	Varhaishelladinen I
2800–2700 eaa.		EC II	Varhaiskykladinen II
2700–2400 eaa.				EM IIA	Varhaisminolainen IIA		EH IIA	Varhaishelladinen IIA
2400–2300 eaa.				EM IIB	Varhaisminolainen IIB		EH IIB	Varhaishelladinen IIB
2300–2200 eaa.		EC III	Varhaiskykladinen III
2200–2100 eaa.				EM III	Varhaisminolainen III		EH III	Varhaishelladinen III
2100–1950 eaa.	Keskinen pronssikausi	MC I	Keskikykladinen I	MM IA	Keskiminolainen IA		MH I	Keskihelladinen I
1950–1900 eaa.				MM IB	Keskiminolainen IB	Protopalatsi (Vanha palatsi)
1900–1800 eaa.		MC II	Keskikykladinen II	MM II	Keskiminolainen II		MH II	Keskihelladinen II
1800–1750 eaa.		MC III	Keskikykladinen III	MM IIIA	Keskiminolainen IIIA		MH IIIA	Keskihelladinen IIIA
1750–1700 eaa.				MM IIIB	Keskiminolainen IIIB	Uusi palatsi	MH IIIB	Keskihelladinen IIIB
1700–1600 eaa.	Myöhäinen pronssikausi	LC I	Myöhäiskykladinen I	LM IA	Myöhäisminolainen IA		LH I	Myöhäishelladinen I	Varhaismykeneläinen
1600–1450 eaa.		LC II	Myöhäiskykladinen II	LM IB	Myöhäisminolainen IB		LH IIA	Myöhäishelladinen IIA
1450–1400 eaa.				LM II	Myöhäisminolainen II	Kolmas palatsi tai yhden palatsin	LH IIB	Myöhäishelladinen IIB
1400–1375 eaa.		LC III	Myöhäiskykladinen III	LM IIIA1	Myöhäisminolainen IIIA1		LH IIIA1	Myöhäishelladinen IIIA1	Myöhäismykeneläinen
1375–1300 eaa.				LM IIIA2	Myöhäisminolainen IIIA2	Jälkipalatsi tai loppupalatsi	LH IIIA2	Myöhäishelladinen IIIA2
1300–1200 eaa.				LM IIIB	Myöhäisminolainen IIIB		LH IIIB	Myöhäishelladinen IIIB
1200–1050 eaa.				LM IIIC	Myöhäisminolainen IIIC		LH IIIC	Myöhäishelladinen IIIC

Lähteet

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
• Galanakis, Yannis (toim.): The Aegean World. (A Guide to the Cycladic, Minoan and Mycenaean Antiquities in the Ashmolean Museum) Ashmolean, University of Oxford, 2013. ISBN 978-960-6878-59-6