Erikoislääkäri

Erikoislääkäri on tietylle lääketieteen osa-alueelle erikoistunut ja siinä vaadittavan tutkinnon suorittanut lääkäri. Erikoislääkäreitä ovat muun muassa sisätautilääkäri, neurologi, gynekologi, patologi ja psykiatri. Yleislääketieteen erikoislääkäri on pätevöitynyt tutkimaan ja hoitamaan terveyttä kokonaisuutena, ei vain yksittäisen vaivan tai sairauden näkökulmasta.

Erikoistuminen

Kuusivuotisen lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittanut, Valviran laillistama lääkäri voi erikoistua johonkin lääketieteen erikoisalaan ammatillisessa jatkokoulutuksessa. Erikoislääkärikoulutukseen on pitkään sisältynyt erikoistumisalasta riippuen 5 tai 6 vuotta työssäoppimista, minkä lisäksi on vaadittu vähintään kurssimuotoisia teoriaopintoja ja 10 opintopistettä lähijohtamiskoulutusta. Työssäoppiminen on käytännössä valvottua palkallista osallistumista normaaliin erikoislääkärin työhön, ja sen tarkoituksena on erikoislääkärin tarvitsemien käytännön taitojen ja teoriatietojen omaksuminen. Kaikkiin erikoislääkärikoulutusohjelmiin sisältyy 9 kuukautta työskentelyä perusterveydenhuollossa, yleensä terveyskeskuksessa. Erikoislääkärikoulutukseen kuuluu myös erikoisalakohtainen valtakunnallinen erikoislääkärikuulustelu. Vuonna 2019 voimaan tullut uudistus tulee muuttamaan erikoislääkärikoulutuksen suoritusta aiempaa enemmän osaamisperustaiseksi aiemman aikaperustaisuuden sijaan . Uudistuksen käyttöönoton ja toteutuksen suhteen eletään vielä vuonna 2023 siirtymävaihetta, sillä erikoistumiskoulutuksessa on sekä vanhan, että uuden koulutusohjelman aikana erikoistumisensa aloittaneita lääkäreitä.

Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa annetaan ammatillista jatkokoulutusta 50 eri lääketieteen erikoisalalla sekä kuudella hammaslääketieteellisellä erikoisalalla .

Lista erikoisaloista

Suluissa kyseisen erikoisalan työikäisten erikoislääkäreiden määrä Suomessa 2016

Akuuttilääketiede 65 Anestesiologia ja tehohoito 865 Endokrinologia 60 Foniatria 20 Fysiatria 173 Gastroenterologia 120 Gastroenterologinen kirurgia 261 Geriatria 295 Ihotaudit ja allergologia 206 Infektiosairaudet 109 Kardiologia 253 Keuhkosairaudet ja allergologia 224 Kliininen farmakologia ja lääkehoito 40 Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede 76 Kliininen hematologia 78 Kliininen kemia 77 Kliininen mikrobiologia 90 Kliininen neurofysiologia 83

Korva-, nenä- ja kurkkutaudit 345 Käsikirurgia 64 Lastenkirurgia 64 Lastenneurologia 108 Lastenpsykiatria 260 Lastentaudit 645 Liikuntalääketiede 47 Naistentaudit ja synnytykset 685 Nefrologia 90 Neurokirurgia 75 Neurologia 347 Nuorisopsykiatria 179 Oikeuslääketiede 31 Oikeuspsykiatria 62 Ortopedia ja traumatologia 514 Patologia 155

Perinnöllisyyslääketiede 34 Plastiikkakirurgia 110 Psykiatria 1 086 Radiologia 633 Reumatologia 111 Silmätaudit 493 Sisätaudit 1158 Suu- ja leukakirurgia 19 Sydän- ja rintaelinkirurgia 110 Syöpätaudit 193 Terveydenhuolto 104 Työterveyshuolto 863 Urologia 130 Verisuonikirurgia 56 Yleiskirurgia 767 Yleislääketiede 2362

Yhteensä 14997

Erikoisalojen jako

Erikoisalojen jako vaihtelee maa- ja maanosakohtaisesti. Yleisellä tasolla erikoisaloja voidaan jakaa esim. konservatiivisiin, operatiivisiin ja diagnostisiin erikoisaloihin.

Laajojen erikoisalojen, erityisesti kirurgian ja sisätautien sisällä on suppeita erikoisaloja, joita ovat muun muassa gastroenterologia, endokrinologia ja kardiologia (sisätautisia aloja) ja vatsaelinkirurgia, verisuonikirurgia ja ortopedia ja traumatologia (kirurgisia aloja).

Anestesiologia ja tehohoito

Anestesiologia ja tehohoito sisältää seuraavat osa-alueet:

• Anestesiatoiminta sisältää potilaan nukuttamisen tai puuduttamisen tai näiden yhdistelmän sekä tähän liittyvän toimenpidettä edeltävän ja sen jälkeisen potilaan tutkimisen ja hoidon.
• Tehohoito sisältää kriittisesti sairaan potilaan elintoimintojen ylläpitämisen ja hoidon teho- tai valvontaosastolla.
• Toiminta voi tapahtua usean erikoisalan yhteistyönä. Kivunhoitoon kuuluu sekä akuutin että pitkittyneen kivun hoito.
• Kipuklinikalla toimii anestesialääkäreiden lisäksi mm. neurologi, psykiatri ja psykologi.
• Ensihoitoon kuuluu potilaiden tutkiminen, laajemmissa katastrofeissa "lajittelu" sekä ensihoito sairaalan ulkopuolella sekä sairaalassa sisältäen elvytyksen.
• Ensihoito osallistuu katastrofi- ja valmiussuunnitteluun.

Foniatria

Foniatria eli puhe- ja äänihäiriöt on itsenäinen lääketieteen erikoisala, jonka piiriin kuuluvat Euroopan foniatriliiton määritelmän mukaan puheen, kielen ja äänen häiriöt sekä kuulovammat silloin kun niihin liittyy edellä mainittuja häiriöitä. Foniatrian lähtökohtana on siis kommunikaatiohäiriön oire, eikä esimerkiksi anatomisesti määritelty elimistön osa. Foniatriselle toiminnalle on tyypillistä moniammatillinen tiimityö yhdessä muiden lääkärien, puheterapeuttien, neuropsykologien, toimintaterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden, hoitajien ja monen muun ammattiryhmän kanssa.

Iho- ja sukupuolitaudit

Iho- ja sukupuolitaudit vastaa nimensä mukaisesti ihotautien ja sukupuolitautien tutkimuksen ja hoidon tarpeisiin.

Fysiatria

Fysiatria sivuaa läheisesti muita erikoisaloja kuten muun muassa reumatologiaa, neurologiaa, ortopediaa ja työterveyshuoltoa. Alaan kuuluu sekä polikliinistä toimintaa, joka painottuu tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja -vaivojen (TULES) diagnostiikkaan, non-operatiiviseen hoitoon ja kuntoutukseen, että osastotoimintaa, joka painottuu vaikeavammaisten kuntoutukseen ja yleisemmin kuntoutuslaitostoimintaan. Tärkeinä osa-alueina ovat erilaiset apuvälineet ja raaja-amputaatioiden jälkeinen protetisointi kuntoutuksineen. Erikoisala toimii läheisessä yhteistyössä muiden hoitoalan edustajien kuten fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja apuvälineteknikoiden kanssa. Tehtäväkenttään kuuluvat myös työkykyarviot, lääkinnälliset sekä ammatilliset kuntoutusarviot ja kuntoutustutkimus.

Kirurgia

Kirurgian aloihin kuuluu mm. vatsaelinkirurgia, käsikirurgia, ortopedia ja traumatologia, plastiikkakirurgia, sydän- ja rintaelinkirurgia, urologia sekä verisuonikirurgia

Sanan kirurgia alkuperä juontaa kreikkalaisista sanoista cheiros (käsi) ja ergon (työ). Kirurgia pyrkii siis vammojen ja sairauksien parantamiseen käsityönä. Alun perin Hippokrateen aikana lääkäri ei veitseen tarttunut vaan tätä varten olivat veitsen omistavat parturit ja suomessa välskärit.

Kirurgisten toimenpiteiden moninaisuus on johtanut perinteisen yleiskirurgian pirstoutumiseen kaikkiaan 11 erikoisalaan. Tähystyskirurgian ja mini-invasiivisen^selvennä kirurgian osuus viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt moninkertaisesti ja korvaa perinteistä kirurgiaa, jossa elimistön sisään mennään viilloista ja toimenpiteet tehdään suorassa näkökontrollissa. Kirurgiset erikoisalat muuttuvat kehityksen mukana. Nykyaikainen (sisätautioppiin kuuluva) kardiologia ja sydänkirurgia ovat esimerkiksi lähentyneet toisiaan, ja osa tehtävistä toimenpiteistä on molempien erikoisalueiden osaamista. Vähemmän kajoamien hoitojen kehittymisen myötä joidenkin sairauksien leikkaushoidon tarve on vähentynyt. Myös sepelvaltimo-ohitusleikkausten tarve on vähentynyt elintapojen muutosten, uusien tehokkaiden lääkehoitojen sekä etenkin suonensisäisten toimenpiteiden, kuten pallolaajennuksen seurauksena.

Erityistason vaativasta kirurgiasta sekä tietyistä valtakunnallisista velvoitteista kuten elinsiirroista, rytmihäiriökirurgiasta, vaikeiden palovammojen hoidosta sekä huuli- ja suulakihalkioiden hoidosta vastaa Suomessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

Korva-, nenä- ja kurkkutaudit

Suuri osa korva-, nenä- ja kurkkutaudeista hoidetaan perusterveydenhuollossa (yleislääkärit ja työterveyslääkärit. Erikoislääkäreille lähetetään mm. toistuvat korva- ja hengitystietulehdukset, erilaiset kuuloaistin sairaudet, krooninen nuha ja nenän tukkoisuus, uusiutuvat nielutulehdukset, sekä kasvaimista kärsivät potilaat. Suurin osa erikoisalan toimenpiteistä tehdään päiväkirurgisesti: potilas tulee leikkaukseen aamulla ja kotiutuu samana päivänä. Kaikkien yksiköiden toimintaan liittyy olennaisena osana kuulokeskus tai -asema. Niissä tutkitaan korvan ja tasapainoelimen toimintaa sekä suunnitellaan ja toteutetaan aikuispotilaiden kuulonkuntoutus.

Laboratoriolääkäreiden erikoisalat

• Kliininen kemia
• Myrkytystietokeskus ja Teratologinen tietopalvelu

Lastentauteihin erikoistuneet lääkärit

• Lastentaudit

Naistentaudit

Yleisimpiä syitä naistentautiklinikoille tuloon ovat:

• Gynekologisen syövän hoito
• Gynekologinen kirurgia
• Naisten vaikeimmat endokrinologiset ongelmat
• Lapsettomuus
• Sterilisaatio ja raskaudenkeskeytykset

Neurokirurgia

Neurokirurgia on keskushermoston (aivot ja selkäydin) leikkaushoitoa. Viimeisten vuosikymmenten suuria kehitysaskeleita neurokirurgiassa ovat olleet mikrokirurgian käyttöönotto, kuvantamisen kehitys sekä tehohoidon tason ja määrän paraneminen. Vaativaa neurokirurgiaa voidaan tehdä vain yliopistosairaaloissa, joissa on korkeatasoinen teho-osasto sekä mahdollisuus yhteistyöhön muiden lääketieteellisten erikoisalojen kanssa (mm. neuroanestesiologia, neuroradiologia, neuropatologia, neurologia, lastenneurologia, kliininen neurofysiologia, neuro-otologia ja neuro-oftalmologia).

Tavallisimpia neurokirurgisesti hoidettavia sairauksia ovat:

• Aivovammat
• Aivoverisuonisairaudet
• Epilepsia
• Hydrokefalus eli vesipäisyys
• Kallonsisäiset kasvaimet
• Liikehäiriöt
• Likvorivuoto
• Selkäydinkanavan kasvaimet ja puristustilat
• Vaikeat kiputilat

Neurologia

Neurologian erikoisalaan kuuluvat hermoston eli aivojen, selkäytimen, ääreishermojen ja lihasten sairauksien selvittely ja hoito. Erikoisalan nimi tulee Kreikan kielen sanasta neuron eli hermo ja logos, mikä tarkoittaa oppia.

Neurologia on Suomessa eronnut aiemmin psykiatrian kanssa muodostamastaan hermo- ja mielitautien erikoisalasta omaksi erikoisalakseen vuonna 1963. Suomessa on neurologeja noin 290. He toimivat keskus- ja aluesairaaloissa, pienempi osa vakuutusyhtiöiden tai KELA:n asiantuntijoina sekä säätiöiden ja potilasjärjestöjen ylläpitämissä kuntoutuslaitoksissa, yksityissairaaloissa tai -hoitolaitoksissa sekä yksityisillä lääkäriasemilla.

Tavallisia neurologisia oireita ovat päänsärky, huimaus, lihasheikkous, kömpelyys, vapina ja tunnottomuus. Myös kipu voi olla merkki hermoston poikkeavasta toiminnasta. Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa havaintokyvyn, loogisen ajattelun, asioiden tunnistamisen tai muistin häiriöitä. Erilaiset halvausoireet, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen, lukemisen tai laskemisen häiriöt voivat myös olla merkki neurologisesta sairaudesta. Myös kohtaukselliset oireet, kuten tajunnanmenetys, nykäykset tai kouristukset kuuluvat neurologisten oireiden kirjoon.

Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, migreeni ja muut päänsäryt, liikehäiriöt kuten Parkinsonin tauti, epilepsia, muistihäiriöt kuten Alzheimerin tauti, MS-tauti, keskushermostokasvaimet ja -tulehdukset, ääreishermosairaudet kuten polyneuropatiat ja lihas-hermo-liitoksen sairaudet kuten myastenia gravis.

Neurologisen potilaan tutkimuksen tärkein osa on potilaan haastattelu ja sen kuluessa saadut tiedot kliinisen lääkärintutkimuksen ohella. Verikoe ja koneelliset lisätutkimukset täydentävät diagnoosiin pääsyä.

Monissa neurologisissa sairauksissa tarvitaan moniammatillista erityisosaamista ja kuntoutustoimia. Neurologisissa yksiköissä toimii tämän vuoksi lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisäksi fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, neuropsykologeja ja kuntoutusohjaajia. Tämän osion teksti myötäilee pitkälti professori Seppo Soinilan kirjan Ajattele aivojasi tekstiä (Kustannus Oy Duodecim, 1. painos, Jyväskylä 2003).

Psykiatria

Aikuispsykiatria Lastenpsykiatria Nuorisopsykiatria Vanhuspsykiatria Oikeuspsykiatria Päihdepsykiatria

Radiologia

Suomessa tehdään vuosittain 4,2 miljoonaa röntgentutkimusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suomalainen on keskimäärin kerran vuodessa röntgenkuvassa. Röntgenkuvauksilla sekä muilla kuvantamistutkimuksilla onkin keskeinen merkitys erilaisten sairauksien tunnistamisessa.

Keuhkojen, luuston ja hampaiden röntgenkuvaukset ovat tavallisimpia kuvantamistutkimuksia. Näiden lisäksi tehdään ultraääni-, magneetti-, tietokonetomografia- ja isotooppitutkimuksia, rintojen röntgentutkimuksia eli mammografioita, läpivalaisututkimuksia, verisuonten varjoainetutkimuksia eli angiografioita sekä radiologisia hoitotoimenpiteitä, kuten verisuonitukosten laajennushoitoja.

Yhä useampi röntgenkuva tuotetaan nykyään digitaalisesti. Valtaosa röntgeneistä on jo filmittömiä, ja kuvat myös arkistoidaan digitaalisessa muodossa. Digitaalisuuden ansiosta tutkimusten diagnostinen arvo paranee, ja kuvia voi tarvittaessa siirtää tietoverkon kautta sairaalasta toiseen Tämä vähentää turhia kuvauksia, minkä ansiosta myös potilaan saama sädeannos pienenee.

Silmätaudit

Silmätautien alaan kuuluu silmän sairauksien diagnostiikka ja hoito sekä taittovikojen määrittäminen ja korjaaminen. Sen piirissä hoidetaan kaiken ikäisiä potilaita vastasyntyneistä keskosista seniorikansalaisiin.

Yleisimpiä silmäsairauksia on kaihi eli silmän mykiön sameneminen. Kaihin poisto on yleisin kirurginen toimenpide koko maailmassa. Muita yleisiä silmäsairauksia ovat glaukooma, näköhermon sairaus, johon usein liittyy silmänpaineen kohoaminen, verkkokalvon sairaudet kuten diabeettinen silmäsairaus ja ikään liittyvä verkkokalvon tarkan näkemisen alueen rappeuma, sekä toiminnallinen heikkonäköisyys ja karsastus. Myöskin silmän etuosan tulehdukset ovat tavallisia.

Silmätautien alan erityistason hoitoon kuuluvat muun muassa sarveiskalvon siirrot, silmän kasvainten silmän säästävä hoito, lääketieteellisin syin tehtävä taittovirhekirurgia ja vaativa okuloplastinen kirurgia sekä silmäpatologia.

Yksinkertaiset silmäsairaudet hoidetaan avohoidossa yleislääkärin vastaanotolla, minkä lisäksi alueella toimivat silmätautien erikoislääkärit ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Poliklinikoilla tutkitaan ja hoidetaan ensisijaisesti potilaita, joiden taudin määritys tai hoito edellyttävät sairaalatutkimuksia ja vaativampia hoitokeinoja. Vaativimmat hoidot on keskitetty yliopistollisen keskussairaalan klinikkaan, jolla on myös valtakunnallinen vastuu muiden sairaanhoitopiirien ja yliopistojen alueiden harvinaisimpien silmäsairauksien hoidosta.

Silmätautien vastuuyksiköt huolehtivat myös alansa tutkimuksesta, koulutuksesta ja tarpeellisesta yhteistyöstä muiden erikoisalojen kanssa.

Sisätaudit

Sisätautien erikoisala on eriytynyt yhdeksään itsenäiseen erikoisalaan:

• Endokrinologiaan
• Gastroenterologiaan
• Hematologiaan
• Infektiosairauksiin
• Kardiologiaan
• Nefrologiaan
• Reumatologiaan
• Yleissisätauteihin