Fanzine
Fanzine (myös engl. zine) on harrastelijalehti, jota tietyn aiheen harrastajat tekevät muiden samasta asiasta kiinnostuneiden iloksi. Termin keksi lokakuussa 1940 Russ Chauvenet. Alkuun sitä käytettiin science fiction -lehdistä, joskaan omakustanteiset fanzinen tapaiset julkaisut eivät ole lähtöisin science fiction -julkaisuista.
Ennen internetin aikakautta fanzinet olivat kädestä käteen jaettavia monisteita.[1]
Fanzinen rahoittajina eivät ole kaupalliset tai julkiset yhteisöt, eivätkä kustantajat, toimittajat ja avustajat saa palkkaa. Fanzineja myydään yleensä nimellishintaan posti- ja tuotantokulujen kattamiseksi ja toisinaan vaihtona vastaaviin julkaisuihin tai maksutta kiinnostuneille.
Joskus fanzineista on kehittynyt ammattimaisia julkaisuja, ja monet ammattikirjoittajat ovat aloittaneet uransa fanzineissa tai avustaneet niitä saatuaan ammatillista mainetta. Termi 'fanzine' on toisinaan sekoitettu englannin termiin 'fan magazine', joka kuitenkin viittaa ammattimaisesti ihailijoille tai harrastajille tehtyihin lehtiin.
Suomalaisia fanzineja ovat muun muassa Ankkalinnan Pamaus, Finnzine, Kosmoskynä, Legolas, Mauri Sariolan seurassa, Otaku ja Rutjanlinna. Suomessa ilmestyi myös vuosina 1980–1981 lehti, jonka nimi oli FANzine (päätoimittaja Waldemar Wallenius). Lehteä ilmestyi yhteensä neljä numeroa ja sitä kustansi pirkkalalainen Lehtijussit.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heikki Kuutti, Mediasanasto, MediaDoc
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jussi Pullinen: Tee itse oma äänenkannattaja. Ylioppilaslehti 7/2006.