GJ 1214 b

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
GJ 1214 b
Löytäminen
Löytöpäivä [1]
Fyysiset ominaisuudet
Massa 8,41 Earth mass
Säde 2,733 maapallon säde
Kiertorata
Kiertokohde Gliese 1214
Eksentrisyys 0,0062
Inklinaatio 88,98 astetta
Kiertoaika 1,580404418 vuorokautta
Radan isoakselin puolikas 0,01505 au[2]
Havaitseminen
Tähdistö Käärmeenkantaja
Rektaskensio 258,82889052749750 °
Deklinaatio 4,96390685991167 °
Taiteilijan näkemys eksoplaneetasta GJ1214 b.

GJ 1214 b on supermaapalloksi luokiteltava eksoplaneetta. Se kiertää 13 parsekin (noin 42 valovuotta) etäisyydellä Maasta sijaitsevaa M-spektriluokan tähteä GJ 1214. Planeetan löytyminen julkaistiin 17. joulukuuta 2009, ja sen havaitsi ylikulkumenetelmällä eksoplaneettoja etsivä MEarth Project.

GJ 1214 b:n kiertoaika keskustähden ympäri on 1,6 Maan vuorokautta, mikä antaa tähden ja planeetan väliseksi etäisyydeksi 0,07 AU:ta. Planeetan läpimitta on noin 2,68 Maan läpimittaa ja sen massa noin 6,55 Maan massaa. Planeettojen koostumusta määrittävien mallien mukaan planeetan massasta noin 75 % muodostuu vedestä, 22 % piistä ja 3 % raudasta. Toisen näkemyksen mukaan planeetan alhainen tiheys johtuu suuresta kaasupitoisuudesta, jota on kiven ja vesijään lisäksi. Tällöin planeetta olisi eräänlainen ”mini-Neptunus[3].

Planeetan pintalämpötilaksi on arvioitu 393–555 K eli 120–282 °C. Tämä tekee siitä toistaiseksi ylikulkumenetelmällä havaituista planeetoista ylivoimaisesti viileimmän.[4][5]

Koska planeetta sijaitsee varsin lähellä Maata ja se kulkee Maasta katsottuna keskustähtensä editse, GJ 1214 b:tä ympäröivän kaasukehän ominaisuuksia on pystytty tutkimaan. Se on ensimmäinen supermaapallon kaasukehä, jota on huolella analysoitu. Planeetan kaasukehätutkimusta johtaneen tutkijan mukaan planeetan kaasukehän tutkimisessa on saavutettu todellinen virstanpylväs supermaapallojen kuvantamisessa. Analyysi päästiin tekemään, kun planeetta kulki emotähtensä editse. Kun planeetta on emotähtensä edessä, osa tähden valosta kulkee planeetan kaasukehän läpi, jolloin teleskoopeilla pystytään havannoimaan kaasukehän läpi kulkeneen valon ominaisuuksia.[6]

Planeetan keskustähdestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planeetta GJ 1214 b kiertää himmeää punaista kääpiötähteä GJ 1214, jonka sijaitsee Käärmeenkantajan tähdistössä. Tähti on niin himmeä, että se näkyy vain suurella kaukoputkella; näennäinen kirkkaus V on 14,67[7]. Tähden arvioitu massa on 0,157 aurinkoa, säde 0,211 ± 0,0097 aurinkoa, pintalämpötila 3026 ± 130 K ja luminositeetti 0,00334. Tähti on arvioitu hieman Aurinkoa vanhemmaksi eli 6 miljardin vuoden ikäiseksi, mutta ikä saattaa olla rajoissa 3–10 miljardia vuotta.

  1. David Charbonneau, Zachory K Berta, Jonathan Irwin, Christopher J. Burke, Philip Nutzman, Lars A. Buchhave, Christophe Lovis, Xavier Bonfils, David Latham, Stéphane Udry, Ruth Murray-Clay, Matthew J. Holman, Emilio E Falco, Joshua N. Winn, Didier Queloz, Francesco Pepe, Michel Mayor, Xavier Delfosse ja Thierry Forveille, A super-Earth transiting a nearby low-mass star, Nature, osa 462, nro. 7275,‎ , s. 891–894 (ISSN 1476-4687 ja 0028-0836, PMID 20016595, DOI 10.1038/NATURE08679, arXiv 0912.3229)View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Alexandra S. Mahajan, Jason D. Eastman ja James Kirk, Using JWST Transits and Occultations to Determine ∼1% Stellar Radii and Temperatures of Low-mass Stars, The Astrophysical Journal Letters, osa 963, nro. 2,‎ , s. L37 (ISSN 2041-8205 ja 2041-8213, DOI 10.3847/2041-8213/AD29F3, arXiv 2402.05991)View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. Scientific American August 2010, 08/2010, Vol 303 Num 2, Dimitar Sassaelov & Diana Valencia, artikkeli s. 38-, s 42
  4. http://www.nature.com/nature/journal/v462/n7275/abs/nature08679.html
  5. http://www.cfa.harvard.edu/news/2009/pr200924.html
  6. Sakari Nummila: Valtameriplaneetan olemassaolo vahvistui. Tähdet ja Avaruus, 2011, nro 1/2011, s. 13. Tähtitieteellinen yhdistys URSA ry.
  7. http://exoplanet.eu/star.php?st=GJ+1214 Star : GJ 1214