Gary Numan
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Gary Numan | |
---|---|
Numan esiintymässä vuonna 1980 |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Gary Anthony James Webb |
Syntynyt | 8. maaliskuuta 1958 Hammersmith, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Ammatti | laulaja, lauluntekijä, muusikko, musiikkituottaja |
Puoliso | Gemma O’Neill ( 1997) |
Lapset | kolme tytärtä |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Gary Numan |
Laulukielet | englanti |
Aktiivisena | 1975– |
Tyylilajit | synthpop, uusi aalto, elektroninen, industrial rock |
Soittimet | kosketinsoitin, kitara |
Yhtyeet | Tubeway Army |
Levy-yhtiöt | I.R.S. Records, Atco Records ja Beggars Banquet Records |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Gary Anthony James Webb (s. 8. maaliskuuta 1958 Hammersmith, Lontoo, Englanti), taiteilijanimeltään Gary Numan, on brittiläinen muusikko. Numan kuuluu synthpopin pioneereihin. Hän aloitti musikaalisen uransa Tubeway Army -yhtyeen keulakuvana 1970-luvulla. Numanin tunnetuimpien singlejulkaisujen joukkoon lukeutuvat muun muassa ”Are ’Friends’ Electric?” (1979) ja ”Cars” (1979).[1]
Numan jatkaa yhä uraansa: 2000-luvulla menestystä saavuttivat muun muassa singlet ”Rip” ja ”Crazier”. Hän osallistui 6. marraskuuta 2006 tosi-TV-show’hun The Raceen.
Numanilla on vaimonsa Gemma O’Neillin kanssa kolme tytärtä nimiltään Raven, Persia ja Echo. Häneltä on ilmestynyt omaelämäkerta Praying to the Aliens (1997).
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tubeway Army
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tubeway Army (1978)
- Replicas (1979)
Sooloalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Pleasure Principle (1979)
- Telekon (1980)
- Dance (1981)
- I, Assassin (1982)
- Warriors (1983)
- Berserker (1984)
- The Fury (1985)
- Strange Charm (1986)
- Metal Rhythm (1988) (New Anger Yhdysvalloissa)
- Automatic (1989) (Bill Sharpen kanssa nimellä Sharpe & Numan)
- Outland (1991)
- Machine + Soul (1992)
- Sacrifice (1994) (Dawn Yhdysvalloissa)
- Human (1995) (Michael R. Smithin kanssa)
- Exile (1997)
- Pure (2000)
- Jagged (2006)
- Dead Son Rising (2011)
- Splinter (Songs from a Broken Mind) (2013)
- Savage (Songs from a Broken World) (2017)
- Intruder (2021)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Huey, Steve: Gary Numan Biography AllMusic. Viitattu 3.4.2019. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gary Numan Wikimedia Commonsissa