Georges Sorel
Georges Eugène Sorel (2. marraskuuta 1847 Cherbourg – 29. elokuuta 1922 Boulogne-Billancourt) oli ranskalainen filosofi ja politiikan teoreetikko. Hänet tunnetaan muun muassa vallankumouksellisen syndikalismin ajatuksistaan. Hän oli myös tunnettu marxilaisuuden kriitikko[1].
Yksi hänen työnsä perintöjä on myytin käsite, joka on vaikuttanut niin fasisijohtaja Benito Mussolinin poliittiseen toimintaan kuin Roland Barthesin poliittiseen teoriaan. Hänen käsityksensä myyttien voimasta ihmisten elämässä innoitti marxilaisia ja fasisteja ja hän myös puolusti väkivaltaa poliittisena menetelmänä.[2] Sorel oli kiinnostunut ihmisen irrationaalisesta ja intuitiivisesta puolesta. Hänet lasketaan tuolloin vaikuttaneeseen järjen kaikkivoipuutta ja positivismia vastaan suunnattuun ”anti-intellektuaaliseen” intellektuellien vallankumoukseen. Hän kritisoi voimakkaasti muun muassa Ernest Renanin teorioita inhimillisen toiminnan laskennallisesta intressipohjaisuudesta[3].
Sorelin poliittiset kannat vaihtelivat sosialismista syndikalismiin ja nationalismista kommunismiin; hän uskoi vahvasti esimerkiksi Vladimir Leninin bolševismiin ennen kuolemaansa 1922. Hänen päätyönään voidaan pitää Réflexions sur la violence -teosta, jossa esitellään ”puhdas” ja eettinen väkivallan muoto, joka ei ole sama asia kuin kapitalistisen sortovallan katkeruuteen ja kostoon pohjautuva väkivalta. Teoksessa hän yrittää muodostaa proletariaatille ihmisen intuitiivisuuteen ja impulsiivisuuteen vetoavaa yleislakon myyttiä, joka on suunnattu erityisesti reformistisosialistien ja taantumuksellisten passivoivaa vaikutusta vastaan. Sorel kannatti nietzscheläistä vitaalisuutta ja vallanhalua, ja katsoi että väkivalta on joskus uljas todiste yksilönvapaudesta.[1] Proletariaatin terveen väkivaltainen toiminta aktivoisi hänen mukaansa myös porvaristoa muuhun kuin hitaasti vetäytyvään sovinnaisuuteen.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Contribution à l’étude profane de la Bible (1889)
- Le Procès de Socrate, Examen critique des thèses socratiques (1889)
- Questions de morale (1900)
- La Ruine du monde antique. Conception matérialiste de l’histoire (1902)
- Introduction à l’économie moderne (1903)
- La crise de la pensée catholique (1903)
- Le Système historique de Renan (1905–1906)
- Les préoccupations métaphysiques des physiciens modernes (1907)
- La Décomposition du Marxisme (1908)
- Les illusions du progrès (1908)
- Réflexions sur la violence (1908)
- La révolution dreyfusienne (1909)
- Matériaux d’une théorie du prolétariat (1919)
- De l’utilité du pragmatisme (1921)
- Lettres à Paul Delesalle 1914–1921 (1947)
- D’Aristotle à Marx (L’Ancienne et la nouvelle métaphysique) (Marcel Rivière, 1935)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Zetterberg, Seppo (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 1, s. 271. (Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade.) WSOY, 1992. ISBN 951-0-18149-8
- ↑ Tager, Michael: Myth and Politics in the Works of Sorel and Barthes.Journal of the History of Ideas 1986, Vol. 47. University of Pennsylvania Press. (englanniksi)
- ↑ Sorel, Georges; Reflections on Violence. London: George Allen & Unwin, 1925. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antlift, Mark: Bad Anarchism: Aestheticized Mythmaking and the Legacy of Georges Sorel. Anarchist Developments in Cultural Studies, Art & Anarchy, 2011.2. Viitattu 4.4.2019. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
