Giorgio Napolitano
| Giorgio Napolitano | |
|---|---|
 Virallinen muotokuva (2006). |
|
| Italian 11. presidentti | |
| Pääministeri |
Romano Prodi Silvio Berlusconi Mario Monti Enrico Letta Matteo Renzi |
| Edeltäjä | Carlo Azeglio Ciampi |
| Seuraaja | Sergio Mattarella |
| Italian sisäministeri | |
| Edeltäjä | Giovanni Rinaldo Coronas |
| Seuraaja | Rosa Russo Iervolino |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. kesäkuuta 1925.svg?lang=fi){kind=small} Napoli, Italia |
| Kuollut | 22. syyskuuta 2023 (98 vuotta) Rooma, Italia |
| Kansalaisuus |
italialainen |
| Ammatti | poliitikko |
| Puoliso | Clio Maria Bittoni |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue |
PCI (1947–1991) PDS (1991–1998) DS Sitoutumaton |
| Uskonto | – |
 Nimikirjoitus |
|
Giorgio Napolitano (
kuuntele ääntämys (ohje), 29. kesäkuuta 1925 Napoli – 22. syyskuuta 2023 Rooma[2]) oli italialainen poliitikko, joka toimi Italian presidenttinä vuosina 2006–2015. Hänen virkakautensa alkoi 15. toukokuuta 2006 ja hän erosi virasta 14. tammikuuta 2015. Napolitano toimi myös Italian parlamentin puhemiehenä vuosina 1992–1994, sisäministerinä vuosina 1996–1998 ja Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 1999–2004.
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napolitano syntyi vuonna 1925. Hänen isänsä Giovanni Napolitano oli lakimies ja runoilija. Äiti Carolina Bobbio oli piemontelaisen aatelissuvun jälkeläisiä. Perhe asui aluksi Napolissa, jossa Napolitano syntyi, mutta muutti myöhemmin Padovaan, jossa hän kävi koulua ja valmistui lukiosta.[3][4]
Vuonna 1947 Napolitano valmistui Napolin yliopistosta pääaineenaan talouspolitiikka. Yliopistoaikoinaan Napolitano kuului fasistien nuorisojärjestöön aktivoitui myös poliittisesti ja alkoi vastustaa fasismia liittymällä Italian kommunistiseen puolueeseen.[5][4]
Napolitano oli naimisissa Clio Bittonin kanssa. Pari avioitui vuonna 1959 Roomassa.[6] Avioliitosta syntyi kaksi poikaa.[7]
Italian lisäksi Napolitano puhui sujuvaa englantia ja luennoi 1970-luvun lopulla useissa amerikkalaisissa yliopistoissa. Hän oli koko elämänsä anglofiili.[2]
Vuonna 2018 Napolitano joutui sairaalaan ja hänen aorttansa leikkattiin.[8]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napolitano oli kommunistisen puolueen jäsen aina vuoteen 1991 asti, kun puolue hajosi. Vuonna 1980 Napolitano meni puolueensa enemmistöä vastaan kritisoidessaan Neuvosteliiton hyökkäystä Afganistaniin. Kommunistisen puolueen hajottua Napolitano liittyi uuteen Vasemmiston demokraattiseen puolueeseen, joka puolestaan vaihtoi nimensä muotoon vasemmistodemokraatit vuonna 1998.[2][9]
Ensimmäisen kerran Italian edustajainhuoneeseen Napolitano valittiin vuonna 1953. Hän edustamansa vaalipiiri sijaitsi Napolissa, josta käsin hän uusi paikkansa aina vuoteen 1996 asti paitsi vuosina 1989–1992, jolloin Napolitano toimi europarlamentaarikkona. Tämän jälkeen hän palasi edustajainhuoneeseen, jossa hän toimi puhemiehenä vuoteen 1994 asti.[5]
Toukokuussa 1996 Napolitano nimitettiin maansa sisäministeriksi Romano Prodin hallitukseen. Virkakausi kesti lokakuuhun 1998 saakka. Seuraavana vuonna pidetyissä EU-vaaleissa Napolitano palasi mepiksi ja jätti paikkansa vuonna 2004.[7]
Vuonna 2005 presidentti Carlo Azeglio Ciampi nimitti Napolitanon elinikäiseksi senaattoriksi.[7]
Italian presidenttinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italian parlamentti valitsi Napolitanon Italian presidentiksi 10. toukokuuta 2006 Romano Prodin johtaman keskustavasemmistolaisen koalition ehdokkaana. Napolitano tuli valituksi neljännellä äänestyskierroksella saaden 543 ääntä. Hän tuki Prodin heikoksi osoittautunutta hallitusta nimittämällä Prodin uudelleen hallituksen muodostajaksi hallituksen kaaduttua Afganistanin-kysymykseen. Prodin seuraavankin hallituksen kaaduttua Napolitano pyysi senaatin puhemiestä Franco Marinia muodostamaan väliaikaishallituksen. Tämän osoittauduttua mahdottomaksi Napolitano hajotti 6. helmikuuta 2008 parlamentin, mikä tarkoitti ennenaikaisten vaalien järjestämistä.[10]
Napolitano valittiin toiselle kaudelle 20. huhtikuuta 2013 ensimmäisenä Italian presidenteistä.[11][4] Joulukuussa 2014 hän ilmoitti eroavansa presidentin tehtävistä korkean ikänsä vuoksi,[12] ja eroaminen tapahtui 14. tammikuuta 2015. Presidentin tehtävät siirtyivät väliaikaisesti senaatin puheenjohtaja Pietro Grassolle.[13][1]
Viimeiset vuodet ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Presidenttikautensa jälkeen Napolitano nimitettiin jälleen elinikäiseksi senaattoriksi.[14] Hän toimi senaatin puhemiehistössä, mutta ilmoitti luopuvansa tästä roolista vuonna 2022.[15]
Napolitano kuoli 98-vuotiaana Roomassa 22. syyskuuta 2023.[16]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Italialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2006, suurmestari)[17]
Italian sotilasritarikunta (Italia, 2006, suurmestari)[18]
Työn ritarikunta (Italia, 2006, suurmestari)[19]
Italian tähden ritarikunta (Italia, 2006, suurmestari)[20]
Vittorio Veneton ritarikunta (Italia, 2006, suurmestari)[21]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 2007)[22]
Valkoisen ruusun ritarikunta (Suomi, 2008)[23]
Kunnialegioona (Ranska, 2012)[24]
Presidentin mitali (Israel, 2014)[25]
Pyhän Agathan ritarikunta (San Marino, 2014)[26]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 1998)[27]
Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (Slovakia, 2007)[28]
.png?lang=fi){kind=small}
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Italy’s President Leaves Renzi Down One Ally by Resigning 14.1.2015. Bloomberg. Viitattu 14.1.2015.
- ↑ a b c Giorgio Napolitano dies 22.9.2023. ANSA. Viitattu 22.9.2023.
- ↑ Addio a Napolitano, il capo dello Stato che 'regnò' due volte Famiglia Cristiana. Viitattu 24.9.2023.
- ↑ a b c Storia di Giorgio Napolitano Il Post. 20.4.2013. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ a b Napolitano, la biografia Agenzia ANSA. 22.9.2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Napolitano e la moglie Clio, 60 anni d’amore. “Quando dissero che Giorgio mi aveva preso per fame” Quotidiano Nazionale. 22.9.2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ a b c Biografia del Presidente Giorgio Napolitano Segretariato generale della Presidenza della Repubblica. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Giorgio Napolitano è stato operato al cuore dopo un malore Il Post. 24.4.2018. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Partito Democratico della Sinistra Den Store Danske. 21.9.2023. Viitattu 24.9.2023. (tanska)
- ↑ Italy leader dissolves parliament BBC. Viitattu 06.02.2008.
- ↑ Giorgio Napolitano re-elected as Italy's president, prompting relief and protests 20.4.2013. Guardian. Viitattu 21.4.2013.
- ↑ Italian presidentti ilmoitti eroavansa 31.12.2014. Yle. Viitattu 31.12.2014.
- ↑ Italian President to Resign, Posing Challenge For Renzi 31.12.2014. Bloomberg. Viitattu 31.12.2014.
- ↑ Scheda di attività di Giorgio NAPOLITANO Senato della Repubblica. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ È morto Giorgio Napolitano, un comunista al Quirinale ilGiornale.it. 22.9.2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ È morto Giorgio Napolitano, l’ex presidente aveva 98 anni Corriere Della Sera. 22.9.2023. Viitattu 22.9.2023. (italiaksi)
- ↑ Ordine al Merito della Repubblica Italiana Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Ordine Militare d'Italia Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Ordine al Merito del Lavoro Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Ordine della Stella d'Italia Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Ordine di Vittorio Veneto Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Anfragebeantwortung (pdf) (s. 1923) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 24.9.2023. (saksa)
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 24.9.2023.
- ↑ Legion d'Honneur al Generale Masiello Esercito Italiano. 2014. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Newman, Marissa: Peres to grant Italian president Israel’s highest honor Times of Israel. Viitattu 24.9.2023. (englanti)
- ↑ Napolitano: San Marino ricorda il Presidente emerito, bandiera a mezz'asta all'Ambasciata San Marino Rtv. 23.9.2023. Viitattu 24.9.2023. (italia)
- ↑ Real Decreto 2046/1998 (pdf) Boletín Oficial del Estado. 1998. Viitattu 24.9.2023. (espanja)
- ↑ State Honours slovak-republic.org. 2007. Arkistoitu 2016. Viitattu 24.9.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giorgio Napolitano Wikimedia Commonsissa
- Giorgio Napolitano Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
