Giovanni Bellini
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Giovanni Bellini (noin 1430–1516)[1] oli venetsialainen renessanssiajan taidemaalari, joka tunnetaan myös nimellä Giambellino.[2] Bellinin värinkäyttö oli Venetsian koulun tapaan lämminsävyistä ja koloristista.[3] Hän oli ensimmäisten joukossa omaksumassa öljyväritekniikkaa.
Giovanni Bellini on kuuluisin Bellinin suvun taidemaalareista – hänen isänsä Jacopo Bellini[3] ja veljensä Gentile Bellini olivat myös maalareita. Bellinin töissä näkyy hänen lankonsa Andrea Mantegnan vaikutus. Giovannin Bellinin vaikutus venetsialaiseen maalaustaiteeseen oli suuri. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan olivat Giorgione ja Tizian.
Muiden aikansa venetsialaisten tapaan Giovanni Bellini ei ottanut kovin vahvoja vaikutteita antiikista, vaan keskittyi uskonnollisiin aiheisiin. Hän teki useita Sacra conversazione -sommitelmia, joissa kuvataan Madonnaa pyhimysten seurassa. Muita Bellinin suosimia teemoja olivat Kristus Getsemanessa ja pietà-aihe. Bellinin parhaana teoksena on pidetty Franciscus Assisilaista.[3]
Maalauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Vanhan miehen pää, 1480
-
Enkelin ilmoitus (yksityiskohta), n. 1500
-
Ristiinnaulittu, 1500-luku
-
Runoilija Raffaele Zovenzonin muotokuva, 1467
-
Fra' Teodoro da Urbinon muotokuva, 1515
-
Doge Leonardo Loredanin muotokuva, n. 1501
-
Alzanon Madonna, n. 1485–1487
-
Giovanni Emon muotokuva, 1475–1480
-
Madonna, lapsi, Pyhä Pietari ja Sebastian, 1487
-
Pietà, n. 1460
-
Turbaanipäinen mies, 1490-luku
-
Johannes Kastaja, n. 1471
-
Accademia - Pala di San Giobbe, 1487
-
Pietà, n. 1460
-
Hieronymus erämaassa, n. 1450
-
Jumalten juhlat, 1514–1529
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ britannica.com: Giovanni Bellini
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 366. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1
- ↑ a b c ”Bellini, Giovanni”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A World History of Art: Giovanni Bellini (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Web Gallery of Art (englanniksi)