Haldeninajokoira
| Haldeninajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Norja |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1[1] |
| Rodun syntyaika | 1900-luvun puoliväli |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Elinikä | 10–12 vuottalähde? |
| Muita nimityksiä | haldenstøver, Halden Hound, chien courant de Halden, Halden-Bracke, sabueso Halden, haldeni hagijas, bisseberghund, ankerstøver |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #267 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 17–23 kglähde? |
| Säkäkorkeus |
uros 52–60 cm narttu 50–58 cm |
| Väritys | valkoinen mustin ja ruskein laikuin |
Haldeninajokoira (norj. haldenstøver), aiemmin myös bisseberghund ja ankerstøver, on norjalainen metsästyskoirarotu. Rotu on vanhin Norjan ajokoiraroduista.lähde?
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haldeninajokoira on ruumiinrakenteeltaan suorakaiteen muotoinen, ja siitä saa ylvään ja voimakkaan vaikutelman, mutta se ei ole kuitenkaan raskas. Pää on keskikokoinen, kallo edestä ja sivulta katsottuna lievästi holvautunut. Otsapenger on erottuva olematta liian jyrkkä. Silmät ovat keskikokoiset ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat ja keskikorkealle kiinnittyneet. Rintakehä on munanmuotoinen ja syvä, selkä voimakas ja suora, lanne leveä, lantio hieman viettävä ja vatsaviiva vain hieman kohoava. Häntä on kohtalaisen paksu ja keskikorkealle kiinnittynyt. Urosten säkäkorkeus on 52–60 cm (ihanne 56 cm) ja narttujen 50–58 cm (ihanne 54 cm).[2]
Pohjavilla on tiheä, peitinkarva lyhyt, tiheä ja suora. Väritys on kolmivärinen: päävärinä valkoinen, jossa on mustia laikkuja sekä päässä ja raajoissa parkinruskeat merkit, joskus myös valkoisen ja mustan värityksen rajoilla. Musta väri ei ole koskaan hallitseva.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden norjalaiskoirien tapaan haldeninajokoirakaan ei ole ajue koira, vaan se ajaa jäniksiä itsenäisesti omistajansa kanssa. Se on, kuten muutkin norjalaisrodut, rauhallinen ja miellyttävä. Se suhtautuu usein erityisen rakastettavasti ihmisiin ja on harvoin ärtyisä, mutta sitä kuten useimpia rotuja tulisi valvoa kun se tapaa sille ennestään tuntemattomia lapsia.lähde?
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on jalostettu 1900-luvun puolivälissä[3] Haldenin kaupungissa norjalaisten ajokoirien ja englanninkettukoirien välisistä risteytyksistä.[4][5] Toisen teorian mukaan sen kehittymiseen vaikutti monia erilaisia ulkomaisia ajokoiria, niin ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia, ranskalaisia kuin brittiläisiäkin.[3]
Haldeninajokoiraa on käytetty ennen kaikkea jäniksen, mutta myös monen muunlaisen riistan metsästykseen.[3]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka turkki tarvitsee vain vähän hoitoa, se ei ole yhtä paksu kuin pohjoisilla pystykorvaroduilla, ja haldeninajokoiraa pitääkin suojata oikein kovilla pakkasilla.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ a b Rotumääritelmä: Haldeninajokoira. Suomen Kennelliitto, 12.8.1992. Haettu 12.1.2021.
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 100. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 170. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 167. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Ajokoirajärjestö
- Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
- Haldenstøverklubben (Arkistoitu – Internet Archive) (norjaksi)