Hirvijoki (Varsinais-Suomi)
| Hirvijoki | |
|---|---|
.JPG?lang=fi) Tulviva Hirvijoki, kohdassa jossa seututie 192 eli Kustavintie ylittää Hirvijoen. Kuva otettu ylävirtaan. |
|
| Alkulähde | Hirvijärvi |
| Laskupaikka |
Lemu, Halkkoaukko, Saaristomeri |
| Virtaama | 2,3 m³/s |
| Valuma-alue | 283,63 [1] km² |
Hirvijoki (myös: Valpperinjoki[2]) on Hirvijoen vesistön laskujoki Varsinais-Suomessa. Se saa alkunsa Mynämäessä sijaitsevasta Hirvijärvestä sekä alueen soilta. Joki kulkee Nousiaisten Valpperin kylän ja keskustan läpi Lemun ja Maskun peltoaukeille, joilta se laskee kuntien eteläpuolella sijaitsevaan Halkkoaukkoon.[3][4] Aukko on osa Oukkulanlahden lintuvesialuetta, joka on noin 900 hehtaarin laajuinen Metsähallituksen kosteikko-life -ohjelmaan kuuluva Natura-alue.[5] Halkkoaukko on saarien sulkema, melko matala merenlahti, joka aukenee laajempaan ja syvempään Naantalinaukkoon.[3][6]
Joen sivuhaarat ja valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen sivuhaaroja ovat muun muassa Lemussa virtaava Kuuvajoki sekä Maskusta tuleva Maskunjoki, jotka yhtyvät jokeen 2,3 ja 1,2 kilometriä ennen sen suuta.[3] Hieman ennen Maskunjoen suuta joesta erkanee pienempi Vähäjoki-niminen harra, joka laskee noin 500 metrin päähän pääuoman suusta, pienen Kirnusaaren länsipuolelle.[3] Ainut järvi koko joen valuma-alueella on sen alkulähde, noin seitsemän hehtaarin suuruinen Hirvijärvi.[4][7][8] Tämän vuoksi joen valuma-alueen järvisyys on erittäin pieni, vain 0,03 prosenttia.[9] Pieni järvisyys tekee myös joen virtaaman vaihteluista suuria.[7] Lisäksi valuma-alueesta jopa 35 prosenttia on peltoa.[4][7][9]
Vesistön tila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuuvanjoen varrella sijaitsee Lemun jätevedenpuhdistamo, johon johdetaan kaikki Lemun ja Askaisten puhdistetut jätevedet.[3][4] Puhdistamon ja haja-asutuksen jätevesien lisäksi suurin osa joen ravinnekuormituksesta on Lounais-Suomen Ympäristökeskuksen mukaan peräisin maataloudesta. Arviolta 76 prosenttia jokeen tulevasta fosforista ja 67 prosenttia typestä on peräisin maataloudesta.[4][7]
Nykyisellään Hirvijoki, Laajoki ja Mynäjoki kuljettavat mukanaan kymmenen prosenttia saaristomereen tulevasta vuotuisesta typpi- ja fosforikuormasta. Hirvijoen ravinnepitoisuudet ovat melko korkeat ja sen laatu on välttävä, joen latvavesillä jopa huono. Hirvijoen vuosittaiseksi fosforikuormitukseksi on arvioitu 5 tonnia ja typpikuormitukseksi 134 tonnia.[4] Tarkan ravinnekuormituksen arviointi on Hirvijoessa hankalaa, sillä sen virtaamaa ei seurata säännöllisesti, lisäksi ravinteiden määrä vaihtelee runsaasti vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Typpi- ja fosforipitoisuuksien arvellaan kuitenkin joessa pysyneen samankaltaisina ainakin 1960-luvulta asti.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto Turun maakunta-arkisto. Arkistoitu 29.8.2007. Viitattu 16.1.2009.
- ↑ a b c d e Lounais-Suomen Ympäristökeskus: Lemun jätevedenpuhdistamon ympäristölupapäätös ymparisto.fi. 12.12.2003. Viitattu 9.11.2007.
- ↑ a b c d e f Lounais-Suomen ympäristökeskus: Vakka-Suomen joet Vesien tila - esitesarja. 2007. Viitattu 16.11.2007.
- ↑ Lemun kunta: Kulttuuri ja matkailu lemu.fi. Arkistoitu 7.2.2007. Viitattu 11.4.2007.
- ↑ Hirvijoen vesistöalue (29) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
- ↑ a b c d e Vesa Penttilä: Toimenpidesuunnitelma tekeille - Hirvijoki-hanke tähtää hyvään ekologiseen tilaan. Vakka-Suomen Sanomat, 17.1.2012, s. 6. Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Eerikki Rundgren: Melontaseikkailu - Hirvijoki 9.6.2003 melontaseikkailu.info. 9.6.2003. Arkistoitu 11.1.2008. Viitattu 9.11.2007.
- ↑ a b Valtion ympäristöhallinto: Vakka-Suomi -ryhmä ymparisto.fi. 29.10.2007. Viitattu 9.11.2007.