Hulk Hogan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hulk Hogan
Henkilötiedot
Syntynyt11. elokuuta 1953 (ikä 71)
Augusta, Georgia
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Showpainija
Kehänimet Hollywood Hulk Hogan
Hollywood Hogan
Hulk Hogan
Mr. America
Sterling Golden
Terry Boulder
The Super Destroyer
Hulk Machine
Aktiivisena 1976–2012
Pituus 201 cm
Paino 137 kg
Kouluttajat Hiro Matsuda
Aiheesta muualla
hulkhogan.com

Hulk Hogan (oikealta nimeltään Terry Gene Bollea[1], s. 11. elokuuta 1953 Augusta, Georgia[1]) on yhdysvaltalainen showpainija ja näyttelijä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista painitähdistä. [2] Hogan on voittanut urallaan 12 maailmanmestaruutta: kuusi WWE:ssä ja kuusi WCW:ssä. Hän on myös voittanut yhden WWE-joukkuemestaruuden Edgen kanssa. Hoganin ansioihin kuuluu lisäksi Royal Rumblen voitto vuosina 1990 ja 1991. WWE Hall of Fameen hänet nimettiin vuonna 2005. Painiuran ohella Hogan on näytellyt useassa elokuvassa ja TV-sarjassa, joista ensimmäinen rooli oli elokuvassa Rocky III vuonna 1982.

Hoganin kooksi ilmoitettiin vuosien 1970–1990 aikana 203 senttimetriä ja 137 kilogrammaa. Nykyään Hogan on 201 cm ja 137 kg. Pituutta ovat lyhentäneet useat polvi- ja selkäleikkaukset sekä pahentunut skolioosi.

Ennen Hulkamaniaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antonio Inoki ja Hulk Hogan NJPW:ssä vuonna 1982

Hulk Hogan aloitti showpainiuransa vuonna 1977. Hänet koulutti Hiro Matsuda. Hogan otteli ensimmäistä kertaa 25. elokuuta 1977 Don Serranoa vastaan.[3] Tuolloin Hogan käytti nimeä Super Destroyer. Joulukuussa 1979 Sterling Golden -nimen alla Hogan voitti NWA South Eastern Heavyweight -tittelin.

Hogan debytoi vuonna 1980 World Wide Wrestling Federationissa, joka oli World Wrestling Federationin (nyk. World Wrestling Entertainment) edeltäjä. WWWF:n puikoissa oli tuolloin Vince McMahon Sr, nykyisen Vince McMahonin isä. McMahon piti Hoganin suuresta koosta, ja antoi tälle nimen Hulk Hogan. Freddie Blassie toimi Hoganin managerina. Hogan kävi tuolloin merkittävimmät ottelunsa André the Giantia vastaan. Hogan joutui myöhemmin jättämään WWWF:n, sillä Vince McMahon Sr ei pitänyt hänen päätöksestään näytellä Rocky 3 -elokuvassa.[4] Hogan paini tällöin muun muassa Japanissa voittaen IWPG World Heavyweight -tittelin. Hogan paini myös USA:n puolella American Wrestling Associationissa, jossa hän oli ensin heel, mutta Verne Gagnen oli myöhemmin pakko tehdä hänestä face (hyvis), sillä yleisö hurrasi hänelle lähde?.

World Wrestling Federation: Hulkamanian aikakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulk Hogan tulossa kehään uransa huippuaikana.
Hogan kehässä Brutus Beefcaken kanssa.

Hogan palasi vuoden 1983 loppupuolella facena World Wrestling Federationiin, julistaen Hulkamanian ajan koittaneen. 24. tammikuuta 1984 Hogan voitti ensimmäisen WWF-mestaruutensa The Iron Sheikiltä. Hogan oli mestarina seuraavat neljä vuotta, puolustaen mestaruuttaan mm. Mr. Wonderfulia, Roddy Piperia ja André the Giantia vastaan, menettäen lopulta mestaruutensa Andrélle. Randy Savagen voitettua mestaruuden, Hogan liittoutui tämän kanssa muodostaen MegaPowers-joukkueen. Joukkueen hajottua Hogan voitti mestaruuden takaisin vuoden 1989 WrestleManiassa.

Hogan sai pitää mestaruusvyötä vuoden, kunnes hävisi Ultimate Warriorille vuoden 1990 WrestleManiassa. Hogan suunnitteli tällöin painijauransa lopettamista. Vuonna 1991 Hogan kuitenkin voitti Royal Rumble -ottelun ja otteli WrestleManiassa USA:lle selkänsä kääntänyttä Sgt.Slaughteria vastaan. Ajoitus oli täydellinen, sillä olihan Persianlahden sota menossa. Kaikkien yhdysvaltalaisten sankarina Hulk Hogan voitti jälleen mestaruuden. Hogan sai pitää mestaruutensa Survivor Series -tapahtumaan asti, jolloin Undertaker kaappasi Paul Bearerin avustuksella vyön. Hogan kuitenkin voitti vyön takaisin viikkoa myöhemmin pidetyssä Tuesday in Texas -tapahtumassa. Vyö kuitenkin julistettiin avoimeksi ottelun sekavuuden takia, ja se pistettiin peliin vuoden 1992 Royal Rumble -otteluun, jonka voitti Ric Flair. Hogan kohtasi WrestleManiassa Sidin ja katosi sen jälkeen kehästä pitkäksi aikaa.

Hogan palasi WWF:ään vuonna 1993 auttamaan ystäväänsä Brutus Beefcakea Money INC:n hyökättyä tämän kimppuun. WrestleManiassa Hogan ja Beefcake haastoivat Money INC:n joukkuemestaruudesta, mutta heidän suorituksensa hylättiin. Myöhemmin samana iltana Hogan protestoi tuomarin päätöstä julistaa mestaruusottelussa Bret Hartia vastaan otellut Yokozuna voittajaksi, päätyen itse kehään Yokozunaa vastaan. Hogan voitti Yokozunan hetkessä, saavuttaen mestaruuden viidennen kerran urallaan. Hulk Hogan hävisi vyön takaisin Yokozunalle kuukautta myöhemmin King of The Ring PPV -tapahtumassa. Samoihin aikoihin Hogan suri myös hyvän ystävänsä Andre the Giantin kuolemaa.

World Championship Wrestling

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulk Hogan ja Jimmy Hart vuonna 1994

Vuonna 1993 Hogan lähti WWF:stä ja suunnitteli painiuransa lopettamista. Hän näytteli tuolloin elokuvissa. Vuonna 1994 hän kuitenkin palasi painin pariin WCW:ssa, otellen Ric Flairia vastaan. Vuonna 1996 Hogan perusti WWF:stä lähteneiden Scott Hallin ja Kevin Nashin kanssa ryhmän nimeltä nWo (new World order). Vuonna 1999 Hogan kuitenkin jätti nWo:n taakseen, ja alkoi jälleen käyttää punakeltaista asuaan.

Vuonna 2000 Hulk Hogan lähti WCW:stä voitettuaan sen mestaruuden. Vince Russo antoi Hoganille potkut, ja tämä lähti yli vuoden kestäneelle lomalle mm. huonokuntoisen polvensa takia. Hogan palasi kehään vuoden 2001 lopun XWF-promootiossa, jossa hän otteli Mr. Perfectiä vastaan. Sekä XWF:n suosio että Hoganin viihtyminen tallissa jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi.

World Wrestling Entertainment

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi Hulk Hoganin tavaramerkeistä on paidan repiminen kehään astuessa.

Vuoden 2002 alussa Hulk Hogan solmi sopimuksen WWE:n kanssa ja liittyi jälleen nWo:hon. Hogan kohtasi The Rockin WrestleMania X-8 -tapahtumassa ja hävisi. Hogan otti takaisin keltapunaisen asunsa ja voitti WWE:n mestaruuden Triple H:lta Backlash-tapahtumassa vuonna 2002. Hogan puolusti mestaruuttaan mm. Chris Jerichoa ja Ric Flairia vastaan. Hogan hävisi mestaruutensa Undertakerille Judgement Day -tapahtumassa kuukauden kestäneen mestaruuskauden jälkeen. Tämän jälkeen Hogan ryhtyi vihanpitoon Kurt Anglen kanssa. Angle ja Hogan kohtasivat King of the Ring -ottelussa, jonka lopussa Hogan WWE:n mukaan luovutti ensimmäistä kertaa urallaan. Todellisuudessa Hogan oli luovuttanut jo kerran aiemmin WCW Nitro -ohjelmassa, Lex Lugeria vastaan käymässään mestaruusottelussa.

Hogan voitti Edgen kanssa joukkuemestaruuden hallitsevilta mestareilta Billyltä ja Chuckilta Amerikan itsenäisyyspäivänä esitetyssä SmackDownissa. He hävisivät joukkuemestaruuden Vengeance-tapahtumassa Christianille ja Lance Stormille.

Vengeancen jälkeen Hogan otteli joukkuemestaruudesta Christiania ja Stormia vastaan The Rockin kanssa. Brock Lesnar sekaantui kuitenkin ottelun kulkuun iskien Hogania F5-lopetusliikkeellään ja aiheuttaen diskauksen Christianille ja Stormille, jolloin mestaruus ei sääntöjen mukaan vaihtunut. Lesnar ja Hogan kohtasivat toisensa erään SmackDown-jakson pääottelussa, jossa Lesnar voitti Hoganin. Ottelun jälkeen Hogan mm. kirjoitti elämäkertaansa Hollywood Hulk Hogan.

Hoganin oli alun perin tarkoitus palata jo vuoden 2002 marraskuussa ottelemaan WWE:n mestaruudesta Brock Lesnaria vastaan Survivor Seriesiin. Ottelun lopputulos muodostui kuitenkin ongelmaksi, sillä Hogan olisi halunnut voittaa mestaruuden vielä kerran urallaan, kun taas Vince McMahon halusi Hoganin häviävän. Lopulta Hogan ja Vince sopivat, että Hogan tekisi paluun vasta seuraavana vuonna. Myöhemmin Off the Record -ohjelmassa Hogan kertoi, ettei Lesnarille häviäminen olisi ollut hänelle ongelma. Hän kuitenkin totesi, että koska hän oli jo hävinnyt Lesnarille kerran, olisi toinen häviö maksanut hänelle suuren osan hänen uskottavuudestaan.

Vuoden 2003 alussa Hogan palasi lyhyeltä tauoltaan alkaen vihoitella Vince McMahonin kanssa. Hogan haastoi McMahonin otteluun No Way Out PPV -tapahtumassa. McMahon kuitenkin määräsi niin ikään tauolta palanneen The Rockin ottelemaan Hogania vastaan. The Rock oli nyt heel ja voitti Hoganin Vince McMahonin salajuonen avulla. Kyseisen ottelun lopussa, Hoganin iskiessä The Rockia Leg Drop -lopetusliikkeellään ja ryhtyessä selättämään tätä, valot pimenivät äkisti. Valojen palattua makasi tuomari tajuttomana kehässä vierellään terästuoli. Vince McMahon käveli rampille näytellen hämmästynyttä, ja Hogan syytti eleillään McMahonia tapahtuneesta. Silloin "tajuttomana" ollut tuomari, joka oli todellisuudessa Ohio Valleyssa koulutettavana ollut painija Sylvan Grenier, siirsi tuolin iskusta vironneelle The Rockille. The Rock löi Hogania tuolilla päähän saaden tämän vuotamaan verta. The Rock voitti lopulta ottelun iskettyään Hogania Rock Bottom -lopetusliikkeellään, jonka jälkeen The Rock, McMahon ja Grenier tuulettivat voittoaan kehässä. The Rockin ja Grenierin poistuttua McMahon jatkoi vielä pilkkaamalla Hogania. Hän heitti pukunsa pois, paljastaen sen alta punaisen ja tärvellyn Hulkamania-paidan, jonka etupuolen "Watc'ha gonna do?" -sloganin päälle oli kirjoitettu "nothing", ja selkäpuolen "brother"-sanan päälle "sucks". Hogania jäljitellen McMahon poseerasi repien sitten paitansa. Paidan riekaleet McMahon heitti Hogania päin, sylkäisten vielä ennen lähtöään tämän päälle.

McMahon ja Hogan kohtasivat myöhemmin WrestleMania XIX -tapahtumassa, jonka panoksena oli Hoganin ura. Tiukan ottelun päätteeksi Hogan selätti McMahonin. Seuraavassa SmackDownissa häviöstään katkera McMahon kuitenkin onnistui hyllyttämään Hoganin.

New Japan Pro Wrestling

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan oli lähes heti puheissa New Japan Pro Wrestlingin kanssa, sillä hän halusi otella Masahiro Chonoa vastaan.

Hulk Hogan kohtasi Masahiro Chonon NJPW-promootiossa Japanissa marraskuussa 2003. Ottelu oli erikoinen, sillä se oli Hoganin ensimmäinen ottelu Japanissa kymmeneen vuoteen ja Hoganilla oli hänen pitkäaikainen managerinsa sekä ystävänsä Jimmy Hart kehänlaidalla. Hogan voitti ottelun ja palasi onnistuneesti Japaniin. Ottelun jälkeen TNA:n Jeff Jarrett hyökkäsi Hoganin kimppuun, koska Hogan kertoi haluavansa voittaa NWA World Heavyweight -mestaruuden. Hoganin piti otella vuoden 2004 alussa Jarrettin kanssa NWA World Heavyweight -mestaruudesta, mutta Hoganin polvi sekä lonkka olivat jälleen hajalla ja suunnitelmat muuttuivat.

Vuoden 2004 ajan Hogan piti taukoa painimisesta leikatun polvensa ja lonkkaproteesinsa vuoksi. Hän auttoi tytärtään Brookea tämän laulajauran kanssa ja esiintyi SmackDownin 5-vuotislähetyksessä videon kautta kertoen lempihetkestään, jonka hän oli ohjelman aikana kokenut: kyseessä oli joukkuemestaruuden voittaminen Edgen kanssa. Vuoden 2005 alussa Hulk Hogan kuulutettiin WWE:n legendojen Hall of Fameen. Tähän Hogan liitettiin juhlallisessa seremonioissa iltaa ennen WrestleMania XXI -tapahtumaa.

John Cena ja Hulk Hogan

WrestleMania XXI:ssa Muhammad Hassan ja hänen managerinsa Khosrow Daivari hyökkäsivät Eugenen kimppuun, jolloin kappale "Real American" alkoi soida ja Hulk Hogan saapui pelastamaan Eugenen. Hogan löylytti "pahikset" ja poseerasi tuttuun tapaansa yleisölle monta minuuttia.

Eräässä RAW-jaksossa Shawn Michaels asettui polvilleen kameran eteen ja pyysi Hulk Hogania joukkuekaverikseen Backlashiin sekä Hassania että Daivaria vastaan. Seuraavassa RAW'ssa Hogan tuli ja pelasti Michaelsin sekä Hassanilta että Daivarilta. Backlashissa Hulk Hogan ja Shawn Michels kohtasivat Hassanin ja Daivarin joukkueottelussa, jonka he voittivat. Ottelu oli tunnelmallinen, vaikka siinä ei nähty Hoganin Leg Drop -liikettä, sillä Hoganin lonkka oli ollut huonona ja hän pelkäsi loukkaavansa itsensä. Hogan kuitenkin kertoi ottelevansa uusia otteluja, jos hänen lonkkansa vain kestäisi Backlashin ottelun.

Tämän jälkeen Hulk Hogan osallistui "mysteerisenä partnerina" John Cenan ja Shawn Michaelsin rinnalle kohtaamaan Chris Jerichon, Christianin ja Tyson Tomkon. Hulk Hogan vaihdettiin ottelun lopussa kehään, ja Hogan hoiteli miehet ja sai lopulta tehtyä legendaarisen Leg Dropinsa Tyson Tomkolle tuoden näin voiton joukkueelleensa.

Viikko ottelun jälkeen Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä Hulk Hogan tuli vieraaksi RAW'n "Talk Show" -osioon nimeltä Carlito's Cabana, jossa oli tarkoitus mainostaa Hoganin reality show’ta eli "Hurjat Hoganit" -sarjaa. Pian Carlito kuitenkin sanoi Hoganille haluavansa harrastaa seksiä tämän tyttären Brooke Hoganin kanssa. Hogan pöyristyi ja löi Carliton kanvesiin. Silloin Kurt Angle tuli pitämään seuraa ja sanoi haluavansa pistää "Brooken luovuttamaan", jolloin Hogan hyökkäsi myös tämän kimppuun Carliton hyökätessä samalla hänen kimppuunsa takaa päin. "HBK" Shawn Michaels tuli kuitenkin pelastamaan Hoganin.

Myöhemmin samana iltana nähtiin Tag Team -ottelu Shawn Michaelsin ja Hulk Hoganin sekä Carliton ja Kurt Anglen välillä. Hogan ja Michaels voittivat ottelun. Ottelun jälkeen Michaels kuitenkin kääntyi Hogania vastaan iskien Sweet Chin Music -potkunsa ja antamalla Hoganille haasteen SummerSlamiin-tapahtumaan.

"Ikoni" vastaan "Legenda"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shawn Michaels tekemässä "sharpshooter" lukko ottetta Hulk Hoganille Montrealissa

Kaksi viikkoa myöhemmin Hulk Hogan hyväksyi Michaelsin haasteen, minkä jälkeen Michaels yritti kahden viikon ajan nolata häntä mm. imitoimalla hänen esiintymistään Larry King -keskusteluohjelmassa.

Tämän jälkeen RAW'hon Hoganille ja Michaelsille järjestettiin "face to face" -kohtaaminen, jossa molempien valvojana toimiva Jerry "The King" Lawler esitti heille kysymyksiä. Michaels kuitenkin keskeytti jokaisen Hoganille osoitetun kysymyksen, kunnes Hogan sai tarpeekseen ja sanoi Michaelsille suorat sanat, niin että miesten välille syntyi tappelu.

SummerSlamissa Hogan ja Michaels kohtasivat toisensa 21 minuuttia kestäneessä ottelussa. Sen aikana nähtiin mm. Hogan lyömässä Michaelsia vatsaan, Michaels nolaamassa Hogania, Hogan iskemässä Michaelsia Body Slam -liikkeensä avulla selostuspöytään ja Michaelsin vuodattamassa Hoganin verta. Ottelun lopussa Hulk Hogan käytti kuitenkin tuttuun tapaansa Hulk-Up -liikettään, iski sitten Big Boot -liikkeensä ja pudotti legendaarisen Leg Dropin Michaelsin kaulaan. Hulk Hogan oli jälleen voittanut yhden ottelun. Ottelun jälkeen Hulk Hogan ja Shawn Michaels kättelivät.

Haaste Stone Cold Steve Austinille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. lokakuuta 2005 Hogan oli erikoisvieraana WWE RAW Homecoming -tapahtumassa. Mean Gene Okerlund haastatteli Hogania kysyen tältä, mitä tämä aikoo tehdä seuraavaksi. Hogan puhui ensin hieman aiemmista suurista matseistaan (mm. Andre the Giantia vastaan käyttämästään Body Slam -liikkeestään ja ottelusta The Rockia vastaan) ja kysyi sitten hulkamaanikoilta, mitä nämä tekisivät, jos hän kohtaisi Stone Cold Steve Austinin ottelussa. Hoganin ja Austinin kohtaamista ei ilmeisesti kuitenkaan nähdä, sillä Austin ei kykene ottelemaan Hogania vastaan niskavaivan vuoksi.

Stone Cold Steve Austin vs Hulk Hogan on ottelu, josta fanit ovat puhuneet 1990-luvun loppupuolelta lähtien samaan tapaan kuin aikoinaan puhuttiin Hoganin ja Flairin kohtaamisesta, joka lopulta toteutuikin. Hogan on toistuvasti haastatteluissa ilmaissut halunsa työskennellä Austinin kanssa, mutta jokin on jatkuvasti ollut esteenä. Vuonna 2002, kun Hogan palasi World Wrestling Entertainmentiin, oli olemassa suunnitelmia Hogan vs Austin -kohtaamiselle. Ottelusta vihjailtiin, mutta Austin lähti WWE:stä saman vuoden keväällä ja palasi vasta vuoden 2003 helmikuussa. Tällöin Hogan oli jälleen kiinnostunut ottelemaan Austinia vastaan, mutta Austin lopetti uransa painijana ja siirtyi non-wrestler -rooliin. Hogan puolestaan jätti WWE:n samana kesänä taakseen.

Huhut Austinin ja Hoganin kohtaamisesta alkoivat jälleen vuonna 2005, kun Hogan ryhtyi tekemään satunnaisia esiintymisiä WWE :ssä. Austin itsekin väläytteli mahdollisuutta hänen ja Hoganin välisestä ottelusta sanoen, että hän voisi otella vielä yhden ottelun. Monet fanit innostuivat, kun Hogan haastoi Austinin WWE RAW Homecomingissa. Monet fanit olettivat Austinin ja Hoganin ottavan yhteen WrestleMania XXII -tapahtumassa, mutta ottelu ei toteutunut sopimusongelmien jälkeen. WWE:n kerrotaan tarjoneen Austinille ottelusta palkaksi todella suurta summaa, ilmeisesti reilusti yli 100 000 dollaria, mutta Austin ei vieläkään lämmennyt ajatukselle.

Legend vs. Legend Killer

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan esiintyi 15. heinäkuuta 2006 pidetyssä Saturday Nights Main Event -televisiotapahtumassa. Hogan esiintyi yhdessä tyttärensä Brooke Hoganin kanssa kehässä promotoimassa, kunnes jo muutamia viikkoja Hogania ja tämän tytärtä promotoinut Randy Orton saapui kehään antaen samalla Brookelle ruusun. Orton esitti Hoganille haasteen SummerSlammiin, jonka Hogan ilmoitti miesten kätellessä hyväksyvänsä. Myöhemmin backstagella Orton flirttaili Brooken kanssa, jolloin Hulk puuttui tilanteeseen sanoen kohtaavansa Ortonin SummerSlammissa. Orton lähti tiehensä. Hulk käski Brooken autoon, mutta kävellessään auton taakse Orton iski Hogania lopetusliikkeellään RKO:lla, minkä seurauksena Hoganin pää jysähti auton takaluukkuun. Maanantain RAW'ssa Orton kehuskeli sillä, kuinka Hulkamania tulee kukistumaan SummerSlammissa ja kuinka hän ei koskaan käyttäisi Hoganin tytärtä hyväkseen.

Hogan reagoi kehuskeluun ja kaikkeen muuhunkin saapumalla seuraavan viikon RAW-ohjelmaan. Hogan kertoi kohdanneensa Ortonin perheen ennenkin, kun hän otteli Ortonin isää Bob Orton Jr:ia vastaan 1980-luvulla. Hogan sanoi, ettei Orton tiedä, mitä kunnioitus on, mutta että tämä tulee oppimaan sen SummerSlammissa. Ortonia, joka pysytteli visusti kehän ulkopuolella, ei kuitenkaan SummerSlam juuri kiinnostanut, vaan hän puhui enemmän Brookesta. Hän sanoi, että hän haluaa Brooken näkevän, kuinka "The Legend Killer" tappaa Hulkamanian. Sen seurauksena Hogan kehotti Ortonia tulemaan kehään ja hoitamaan homman nyt. Orton teeskenteli tekevänsä työtä käskettyä, mutta Hoganin lähestyessä köysiä hän perääntyi. Pian kuitenkin Jerry Lawler, RAW:n selostajatiimin kommentaattori ja showpainilegenda, tarttui Ortoniin heittäen tämän kehään. Hogan iski Ortonia Hulk-Upilla, mutta kun hän yritti iskeä tätä vielä Big Bootilla, tämä livahti ulos kehästä.

Myöhemmin saman viikon loppupuolella alkoi kohu Hoganin mahdollisesta polvivammasta. Magneettikuvauksissa polvesta löydettiin vain lievä repeämä, joka ei vaatinut leikkausta. 9. elokuuta WWE.com uutisoi, että polvivamma ei estä Hoganin osallistumista SummerSlamiin.[5]

SummerSlam-PPV:ssä Hogan voitti Randy Ortonin iskettyään tätä legendaarisella Leg Dropillaan.

Hogan lopettaa työskentelyn Vince McMahonin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hogan ja Vince McMahon suunnittelivat pitkään Hoganin ja Big Show’n välistä ottelua WrestleMania XXIII PPV -tapahtumaan. Ottelun oli tarkoitus herättää nostalgiaa, sillä Wrestlemania XXIII:n aikoihin olisi kulunut 20 vuotta siitä, kun Hogan iski toista jättiläistä, Andre the Giantia, Body Slamilla. Suunnitelmat kuitenkin sotkeentuivat, sillä kun Hogan oli Bubba the Sponge -radioshow’ssa, eräs WWE:n työntekijä soitti hänelle ja luki hänelle listan vuonna 2007 Hall of Fameen liitettävistä painijoista. Työntekijä ei kuitenkaan tiennyt puhuvansa radioon, ja kaikki nimet vuosivat julkisuuteen. Tämän jälkeen Vince McMahon peruutti kaikki suunnitelmat Hoganin WrestleMania-otteluista, ja hänen kerrotaan vannoneen, ettei hän enää koskaan työskentele Hoganin kanssa. McMahon kuitenkin rauhoittui hieman kuultuaan, että Hogan oli humalassa esiintyessään Bubba the Spongessa.

Hulk Hogan esiintyi joulukuussa 2007 RAW'n 15-vuotisjuhlalähetyksessä. Hän pelasti Hornswogglen Great Khalin kynsistä ja mainosti American Gladiators -ohjelmaa, jonka juontajana hän toimi.

Poisto WWE Hall of Famesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hogan teki vielä neljännen paluun WWE:n vuonna 2014

Hogan poistettiin heinäkuussa 2015 WWE Hall of Famesta rasististen viittauksien takia.[6]

Memphis Wrestling

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan alkoi esiintyä Memphis Wrestlingin tiedotustilaisuuksissa ja erinäisissä haastatteluissa. Hän aikoi osallistua huhtikuussa käytävään Clash of the Legends -tapahtumaan. Kun Vince McMahon kuitenkin kuuli Lawlerin aikovan otella Hogania vastaan, hän kielsi Lawlerin ja monen muun WWE-tähden osallistumisen kyseiseen tapahtumaan. McMahon yritti jopa perua tapahtuman tarjoamalla Memphisin promoottorille isoa tukkua rahaa, mutta hän ei onnistunut. Lawlerin tilalle Hogania vastaan ilmoitettiin Paul Wight eli Big Show. Hogan ja Big Show kohtasivat toisensa Clash of the Legends -tapahtumassa, ja ottelua markkinoitiin sloganilla "ottelu jota WrestleMania ei pystynyt toteuttamaan".

Ottelu kesti noin 12 minuuttia, ja se toimi Clash of the Legendsin pääotteluna. Ottelu oli käytännössä uusinta Hoganin ja Andren vastaavasta ottelusta. Matsin lopussa Hogan iski Big Show’ta Body Slamilla, minkä jälkeen hän iski tätä vielä legendaarisella Leg Dropillaan ja lopulta selätti tämän. Video aiheesta.

Oma promootio: Hulk Hogan's Celebrity Championship Wrestling ja TNA

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulk Hogan TNA:ssa vuonna 2010

Chris Benoitin ja hänen perheensä murhatragedian jälkeen Hulk Hogan on väläytellyt mediassa mahdollisuutta oman promootion perustamiselle. Hogan vihjasi, että hänellä on jokin ainutlaatuinen idea ja että hänellä olisi jo televisiosopimus valmiina. Hoganin ja Eric Bischoffin välinen ottelu on suunnitteilla, mutta Hogan tahtoisi esiintyä WrestleMania XXIV -tapahtumassa. Kun Vince McMahonin kuitenkin kuuli Hoganin omasta promootiosta, hän varmisti, ettei Hogan ole näillä näkymin esiintymässä WrestleManiassa.

Kun Hogan sai CCW:n aluilleen, hän antoi CCW:n mestaruuden entiselle WWE:n painijalle Rob Van Damille. 29.10.2009 Hogan solmi Total Nonstop Action Wrestlinging (TNA) kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän jatkaa painimista TNA:ssa. Ennen TNA-debyyttiä Hogan aloitti "Hulkamania: Let The Battle Begin" -kiertueen, jossa paini hänen lisäkseen monta muuta entistä WWE:n tähteä, mm. Umaga, Lance Cade, Scotty 2 Hotty, Colin Delay, Balls Mahoney, Brian Kendrick, Paul London, RVD (Rob Van Dam) ja Ric Flair.

Merkitys showpainille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulk Hogan jakamassa nimikirjoituksia faneilleen.

Hulk Hoganin karismaattinen persoonallisuus auttoi häntä saavuttamaan suosiota jo ennen Hulkamaniaa. Rocky III -elokuva edisti Hogania uraa tehden hänestä suositun puheenaiheen. Hoganin liityttyä takaisin World Wrestling Federationiin hän onnistui voittamaan mestaruuden Vince McMahonin tuella. Yhteistyössä McMahon ja Hogan toivat showpainiin uusia ulottuvuuksia, jotka osaltaan kasvattivat kassavirtaa: hahmoista muokattiin sarjakuvamaisempia, sisääntulomusiikit yleistyivät kaikilla painijoilla ja oheistuotteita (esim. t-paidat) kehitettiin. Heidän merkittävin keksintönsä oli kuitenkin WrestleMania, jota on luonnehdittu showpainin Super Bowliksi.

Hoganin suosio heikkeni 1990-luvun alussa. Hoganin ja McMahonin viilenneiden välien vuoksi Hogan ei enää uusinut sopimustaan vuonna 1993, vaan keskittyi elokuvien tekemiseen. Hoganin suosio oli edelleen heikko hänen liityttyään vuonna 1994 World Championship Wrestlingiin, ja hän tekikin vuoden 1995 aikana vain satunnaisia esiintymisiä World Championship Wrestlingin ohjelmistoissa. Vuonna 1996 tilanne kuitenkin muuttui, kun Hogan ja WCW:n silloinen headbooker Eric Bischoff keksivät tehdä Hoganista heelin, ja saivat lopulta ajatuksen Hoganin aluksi johtamasta nWo:sta, joka nousi menestykseksi. WCW Nitro voitti WWF RAW'n pitkään katsojaluvuissa.

Hogania pidetään nykyään henkilönä, joka nosti WWF:n maailmankartalle, ja joka on pysytellyt alan huipulla kauemmin kuin muut showpainijat.

Hulk Hoganin urasta julkaistiin vuonna 2002 DVD "Hulk Still Rules". Vuonna 2006 julkaistiin lisäksi kolmen levyn kokoelmaboksi "Hulk Hogan – The Ultimate Anthology", johon on koottu Hoganin parhaat 22 ottelua kolmen vuosikymmenen ajalta Gene Okerlundin ja Jimmy Hartin esitteleminä. Joissakin maissa boksi sisältää yhden bonuslevyn, jossa on vielä kuusi ottelua lisää.

Hogania on usein kritisoitu "pukuhuonepolitikoinnista". Huhut kertovat esimerkiksi, että Hogan olisi kiristänyt uhkaamalla peruvansa esiintymisensä WWF-mestaruusottelussa Yokozunaa vastaan vuonna 1993. Hoganin kerrotaan lisäksi käyttäytyneen usein itsekkäästi pukuhuoneen puolella 1980- ja 1990-lukujen aikana, joskin hänen uskotaan rauhoittuneen 2000-luvun puolella lähde?.

Vuosien kuluessa Hogan on yksinkertaistanut painityyliään heikon polvensa pakottamana lähde?, ja hän on saanut kritiikkiä heikoista painitaidoistaan. Toisaalta esimerkiksi Japanissa käytyjen otteluiden perusteella Hogan on ollut myös kokoonsa nähden taitava painija. Hoganin vahvuus showpainissa on kuitenkin läpi uran ollut hänen kykynsä voittaa yleisö puolelleen ilman erityisen näyttäviä liikkeitä. Hoganin kohdalla kyse onkin lopulta hyvän show’n luomisesta ja yleisön sytyttämisestä painitaitojen esittelemisen sijaan. Hulk Hogan on tehnyt juuri sopimuksen TNA:n kanssa, ja hän toivoo fanien löytävän hänet TNA:sta milloin?.

Terry Bollea meni naimisiin 18. joulukuuta 1983 Linda Claridgen (s. 24. elokuuta 1959) kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta: tytär Brooke Hogan (s. 5. toukokuuta 1988) ja poika Nick Hogan (s. 27. heinäkuuta 1990). Vuoden 2007 loppupuolella Claridge haki eroa miehestään.[7] Hulk Hogan avioitui Jennifer McDanielin kanssa Floridassa joulukuussa 2010. Pari haki eroa yhdessä lokakuussa 2021.[8]

Hoganien elämästä kuvattiin vuosina 2005–2007 neljä kautta tosi-tv-sarjaa Hogan Knows Best (suom. Hurjat Hoganit). Vuodesta 2008 lähtien on kuvattu enemmän Brooke Hoganin elämään keskittyvää spinoff-sarjaa Brooke Knows Best.

Lopetusliikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Atomic Leg Drop
  • NWA South-Eastern Heavyweight -mestari x 2
  • AWA World Heavyweight -mestari x 2
  • IWGP Heavyweight -mestari
  • WCW World Heavyweight -mestari x 7 (Seitsemäs mestaruusvoitto on kiistelyn kohteena, koska Vince Russo väitti Hoganin selätettyä hallitsevan mestarin Jeff Jarrettin, että Hoganin voittama mestaruusvyö oli ainoastaan "Hulk Hogan Memorial Belt" ja näin ollen arvoton.)
  • WWE-mestari x 6
  • WWE Undisputed -mestari
  • WWE World Tag Team -mestari [w/ Edge]
  • WWE Royal Rumble -voittaja x 2

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hulk Hogan, Hollywood Hulk Hogan. Simon and Schuster, 2002 ISBN 0743475569.
  • Hulk Hogan ja Mark Dagostino, My Life Outside the Ring. St. Martin's. 2009 ISBN 0312588895
Hulk Hogan
Henkilötiedot
Koko nimi Terry Gene Bollea
Syntynyt11. elokuuta 1953 (ikä 71)
Yhdysvallat Augusta, Georgia
Ammatti showpainija
näyttelijä
kitaristi
Puoliso Linda Hogan (1983–2009)
Näyttelijä
Aktiivisena 1979–
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
  1. a b Biography for Hulk Hogan IMDb. Viitattu 24.6.2010. (englanniksi)
  2. Hulk Hogan WWE. Viitattu 30.3.2022. (englanniksi)
  3. "Old School Wrestling – Florida results 1977 (August 10)". Archived from the original on 2006-10-29.
  4. Hulk Hogan Recalls Vince Sr. Firing Him For 'Rocky III' Role SEScoops. 30.7.2019. Viitattu 30.3.2022. (englanti)
  5. Tello, Graig: It's on 9.8.2006. World Wrestling Entertainment. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
  6. Bonesteel, Matt: WWE terminates Hulk Hogan’s contract, erases him from Web site (updated) washingtonpost.com. 24.7.2015. The Washington Post. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  7. Linda Hogan Files For Divorce From Hulk Hogan | Access Online Access. Viitattu 30.3.2022. (englanniksi)
  8. Hulk Hogan announces divorce from wife Jennifer and reveals he's back dating The US Sun. 1.3.2022. Viitattu 30.3.2022. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]