Jääkausi Alpeilla

 

Alppien laajin ja viimeisin jäätiköityminen kartalla. Laajimpien Riss- ja Mindel-jäätiköiden raja sininen, viimeisimmän Würm-jäätiköitymisen raja violetti.

Bylotinsaari Kanadan pohjoispuolisilla Arktisilla saarilla, sen vuoristojäätikkö saattaa muistuttaa jääkauden Alppien jäätiköitä.

Jääkausi Alpeilla tarkoittaa koko maapallolla sen eri osissa samanaikaisesti vaikuttaneiden jäätiköitymisvaiheiden kunakin ajanjaksona toteutuneita paikallisia ilmenemismuotoja erityisesti Alppien alueella. Jäätiköitymisvaiheet ovat saaneet nimensä vanhimmasta viimeisimpään alueen jokien mukaan: Günz, Mindel, Riss ja Würm.

Jäätikkö peitti Alpit viime jääkaudella jättäen monia vuorenhuippuja jäättömiksi. Edellisillä pleistoseenin jääkausilla Alppien yllä oleva jäätikkö oli hieman laajempi, ja kolme Wurm-jääkautta vanhempaa moreeniketjua on tunnistettu.^lähde? Viime jääkaudella Italiassa Pojoen laaksossa jää ylsi vuoristoista kohti alavampia alueita jopa 100 metrin korkeuteen merenpinnasta. Näin syntyi paikoitellen laajoja vuoristojen juurijäätiköitä. Monien nykyisten Sveitsin kaupunkien sijaintipaikat, mm. Zürich peittyivät jäähän, samoin Itävallan Innsbruck, Salzburg ja Klagenfurt.

Alppien nykyiset jäätiköt ovat pieniä.

Tietokoneella käsitelty talvinen satelliittikuva Alpeista. Talvella luminen alue vastaa suunnilleen jääkaudella jään peitossa ollutta aluetta.

Alpeilta on jo varhain löydetty merkkejä siitä, että jäätiköt ovat aikaisemmin olleet nykyistä suurempia, muun muassa siirtolohkareita, jäätikön kallioon tekemiä uurteita ja U:n muotoisia laaksoja. Alpeilla on tutkittu jääkausia jo 1800-luvun alusta lähtien, mutta niistä kiistellään yhä. 1900-luvun alussa Penck ja Brückner jakoivat Alppien moreenilöydöt neljään ryhmään: Günz, Mindel, Riss ja Wurm. Myöhemmin on kiistelty muun muassa siitä, oliko Günz itsenäinen jääkausi ja milloin se oli.

Vaikka neljä suurta moreeniketjua ympäröi Alppeja, niiden ja niihin liittyvien kerrostumien ajoitukset ovat sen verran epämääräisiä, että esimerkiksi viimeistä edellisen Riss-jääkauden laajuudesta Alpeilla kiistellään. Perinteisesti Riss-jäätiköitymisen on uskottu olleen laaja Alpeilla, mutta joidenkuiden tutkijoiden mielestä jäätikön laajuus olisi silloin vastannut Veiksel-kauden varhaisten jäätiköiden laajuutta. Muinaisissa siitepölyissä näkyy Alppien alueella varmuudella viisi suurta interglasiaalien erottamaa jääkautta.

Virtaava jää muovasi Alpeilla U:n muotoisia laaksoja ja järviä. Lumiraja lienee ollut 1 400–1 700 metrin korkeudessa eli suunnilleen 1 100–1 300 metriä nykyisen lumirajan alla.^lähde? Pohjois-Alpeilla Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä jäätä valui lumirajan alle noin 600 metrin korkeuteen asti.

Jää peitti viime jääkaudella suuren osan Alpeista. Zürich, Bolzano, Rento, Insbruck ja Salzburg peittyivät jään alle. Esimerkiksi Italiassa Gardajärven, Comojärven, Maggiorejärven, Luganojärven, Lado d'Iseon ja Ivrean lähellä on moreeneja, jotka ovat jääkauden aikaisten vuorenjuurijäätiköiden synnyttämiä.

Miksi jää valui Alpeilta lumirajan alle

Juravuoristo Pohjois-Sveitsissä ja Ranskassa ei joutunut jään alle. Pohjois-Sveitsissä oli jäätikön keskellä joitain jäättömiä vuoria. Syynä jään valumiseen Alppien etumaastoon lienee ollut suuri jään tuotanto. Luultavasti Alpeilta puhaltavat kylmät laskutuulet viilensivät vuorten alustoja. Jään raja aleni Pohjois-Alpeilla noin 560–590 metriin (tarkkuus noin 60 m, epätarkempi arvio 500–700 metriä).^lähde? Tämä ei ole sama kuin lumiraja. Lumirajaksi voi kutsua rajaa, jossa jäätikkö alkaa haihtua. Sitä kutsutaan tasapainorajaksi ELA tai GWL. Nykyisin lumiraja on noin 2 800, jopa 3 050 metrin korkeudessa. Lumirajakin vaihteli melko paljon Alppien eri puolilla. Lumiraja oli Alppien pohjoispuolisilla Böhmerwaldin ja Schwartzwaldin vuoristoissa välillä 1 000–1 300 m.^lähde?

Länsi-Alppien suurin jääkupoli Monta Rosian yllä ulottui yli 3 000 metrin korkeuteen. Toinen suuri jääkupoli Mont Blancin yllä oli yli 2 500–2 600 metrin korkeudessa. Riss-jääkaudella jäätikkö virtasi Itä-Alpeilla Wolfratshausenissa noin 140 m:n korkeuteen merenpinnasta, eli Wurmin jäätiköiden ääriaseman alle.

Varhaispleistoseenin Iller-lechin alueen Biber-kausi jaetaan kahteen kylmään vaiheeseen. Kausi lienee ollut hieman alle 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Donau-kompaksi oli alle 1,95 miljoonaa vuotta sitten..

Günz-jääkausi saattaa olla ainakin osin vanhempi kuin Matuyama-brunhes-raja, mutta varmaa tämä ei ole. Günz-kausi saattoi olla joskus yli miljoona vuotta sitten – 780 000 vuotta sitten.

Haslachin ja Mindelin välissä kasvoi Alpeilla siipipähkinöitä (Pterocarya), humalapyökkejä (Ostrya) ja hemlokkeja (Tsuga), jonka mukaan kausi olisi ollut lämmin ja kostea, ja ehkä Pohjois-Saksan Holstein-interglasiaalia vanhempi.

Alppien jääkaudet

1800- ja 1900-lukujen vaihteissa Penck- ja Brückner-nimiset tutkijat esittivät neljän jääkauden järjestelmän, josta on tullut jääkausitutkimuksen klassikko. Tämä perustui eri laajuisiin päätemoreeneihin. Jääkaudet ovat Günz, Mindel, Riss ja Würm Tonavaan laskevien sivujokien mukaan. Uusien tutkimusten mukaan Mindel käsittäisi kolme suurta jäätiköitymistä.

Jääkauden nimi	Vuotta sitten	Interglasiaali
Günz-jääkausi	600 000
	540 000	Günz-Mindel-interglasiaali
Mindel-jääkausi	480 000
	430 000	Mindel-Riss-interglasiaali
Riss-jääkausi	240 000
	180 000	Riss-Würm-interglasiaali
Würm-jääkausi	120 000
	10 000	Holoseeni

Kuklan ja muiden tekemä korrelaatio Alppien jääkausille, mm. Tonavan lössikerrostumien mukaan. Viimeisen miljoonan vuoden aikana on toistunut noin kymmenen 100 000 vuoden mittaista jäätiköitymis-interglasiaalikiertoa. Monesti nämä jakautuvat pariin osiin jäätiköitymiseen. Lössikerrostumia onkin löydetty Tonavalta 22. Euroopan Villaflanca-Biharian-kausien raja vastaa lössivyöhykettä K, ja 780 000 vuoden takainen magneettikäännös B/M Euroopan lössivaihetta I..

Nimitys	Happi-isotooppivaihe	Jäätiköitä
Würm	MIS 2–6	2 jäätikköä
Riss	MIS 7–12	3 jäätikköä
Mindel	MIS 13–18	3 jäätikköä
Günz	MIS 19–22	2 jäätikköä

• Amper
• Atter
• Biber (Bieber) on eräiden tutkijoiden mukaan Alppien varhainen jäätiköityminen pleistoseenikaudella, ehkä noin 2,3 miljoonaa vuotta sitten, luultavimmin Pretegelen-kaudella. Se jakautuu vanhempaan ja nuorempaan kylmään kauteen Iller-lachin alueella.
• Donau (Tonava), vanhempi ja nuorempi I ja II, ei yleisesti hyväksytty jääkaudeksi, jäätikön kuljettamaa hiekkaa. Tonava-jääkausi eli Donau-jääkausi oli luultavasti Pretegelen-kaudella varhaispleistoseenilla. Muitakin aikoja voidaan arvailla, Donau saattoi olla Cromer-ajalla. Donau-jääkausi saattoi olla Alpeilla noin 1,5–1,0 miljoonaa vuotta sitten ennen Günz-jääkautta. Donau saattaa vastata Eburonia ja/tai Menapia. Donaun olemassaolo on kuitenkin hieman kiistanalainen, se perustuu joihinkin joen kuljettamiin kerrostumiin, joiden jäätikköalkuperä on epäselvä, ei päätemoreenilöytöihin niin kuin esimerkiksi todisteet Günz-jääkaudesta.
• Uhlenberg-interglasiaali mm. hemlokkia Tsuga
• Günz 600 000–550 000
• Haslach (Haßlach), pienempi jäätiköityminen ehkä juuri ennen Mindeliä. Saattaa jakautua Haslachiin ja Tannheimiin.
• Mindel 480 000–420 000
• Paar, Roth
• Riss (Riß) 230 000–180 000 , 2–3 kylmää vaihetta
• Würm 120 000–12 000

Perinteisesti luetellaan neljä viimeistä jääkautta Günz-Mindel-Riss-Würm.

Alpeilla esiintyi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ilmaston vaihteluja viileänkuivasta kosteanlämpimähköön, muttei jääkausia. Syntyi lössiä. Olduvain tapahtuman aikoihin (MIS63:n) alkoi 17 interglasiaalin sarja, muttei vieläkään suuria jäätiköitymisiä. Noin MIS24:n aikoihin noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten jäätiköt kasvoivat Alpeilla yhä suuremmiksi ja tulivat lopulta näkyviin Günz-jääkautena, joka pyyhki pois merkit aikaisemmista jääkausista. Jääkausi kuljetti hiekkaa jokiin kerrostumaan. Günz-jääkausi, MIS16 noin 620 000 vuotta sitten tuotti "Altere Deckenschotter" -kerrostuman. Gunz-jääkaudella oli kolme kylmää kautta. Mindel tuotti Younger Deckenscotterin, Riss Höchterrassen ja viimeinen jääkausi Würm alaterassin. Donau-jääkausi perustuu epävarmoihin löytöihin, samoin Haslach-jääkausi kiisteltyyn Keski-Deckenscotteriin, joka saattaa olla Mindelin osa.

Würm-jäätikön kasvu ja vetäytyminen Alpeilla

Jääkauden alkuvaiheilla Alpeilla vaihteli 115 000 kylmien ja lämpimien kausien aikana tundra ja metsä. Ainakin Länsi-Alpeilla jäätiköt tulivat jo tällöin vuorilta alas noin 103 000 vuotta sitten. Seurasi kolme havumetsä-interstadiaalia, lämmintä kautta, joista ensimmäinen oli 95 000 vuotta sitten. Keski-Würm-kaudella oli kolme avoimen metsämaan interstadiaalia tundrakausien välissä.

Vuoristoissa lumiraja, jäätikön raja ja ilmaston nykyinen tila eivät seuraa pikkutarkasti toisiaan. Pieni vuoristojäätikkö reagoi lämpötilan muutoksiin nopeammin kuin suuri mannerjäätikkö. Jäätikkö valui Alpeilla aina lumirajan alle. Vuoristojäätikkö reagoi kylmenemiseen vasta 500 vuoden kuluttua. Alppien jäätikkö ei kasvanut vuorten juurelle Varhais- ja Keski-Würmillä. Jää kasvoi Alpeilla suuriin pitkittäislaaksoihin 25 000–24 000 radiohiilivuotta sitten. Maksimissaan Alppien jäätikkö oli noin 23 500 vuotta eli 21 000–20 000 radiohiilivuotta sitten.^lähde? Alpeilla oli jäätikön maksimivaiheessa ennen 21 000–17 000 vuotta sitten pieniä jäätikön reunan värähtelyjä.

Oli monia jäätikön vetäytymismaksimeita eli stadiaaleja. Jäätikkö suli ja vetäytyi mutta kasvoi taas uudestaan. Itä-Alppien suurissa laaksoissa jäätikön arvellaan vetäytyneen hyvin nopeasti, suuria päätemoreeneja ei jäänyt. Lännempänä syntyivät Buhlin ja Steinachin päätemoreenit. Steinach lienee ollut noin 16 000 radiohiilivuotta sitten. Kolme pääasiallista kylmäkautta alpeilla vetäytymisen jälkeen enne Böllingiä olivat Bühl, Gschnitz ja Daun. Arvellaan Gschnitzin kauden noin 16700 vuotta sitten (karkeasti 14 000 radiohiilivuotta sitten) jälkeen jäätikön vetäytyneen ennen Clayadelia Daunin tasalle.

Jäätikön vetäytyminen Itä-Alpeilla:

Jakso	Vuotta sitten	Lumirajan alenema m verrattuna pieneen jääkauteen vuonna 1850	Lumiraja m
LGM - jääkauden maksimi	24 000–19 000	1 000– yli 1 200 (<1 500?)	n. 1 600? (1 410–1 700 m)	Jääkupoleita Alppien vuorten yllä, vuorten edustan seuduilla alas valuneita suurehkoja vuorenjuurijäätiköitä. Silti oli monia jäättömiä kohtia Alpeillakin. Itävallan LGM:n päätemoreeni 23 500 kalenterivuotta sitten. Sveitsin vanhempi ja nuorempi Wangen, jotka ovat aivan lähekkäin olevia jäätikön päätemoreenisarjoja. Vaihe päättyi 21 000–19 000 vuotta sitten.
Varhaisen myöhäisjääkauden jään vetäytyminen	19 000–	LGM-800 eli 1 200–800	n. 1 400–1 600	Ennen Bölling-lämpökautta. Paikallisjäätiköiden osuus kasvoi. Vuorten edustan alamaan jäätiköt kadonneet. Muutama päätemoreeni. Bühl yli 17 000 kalenterivuotta sitten ja Steinach. Buhlin aikana oli vielä jäävirtaverkosto. Schaffhouse/Feuerthalen 22 000–19 600 vuotta sitten Vetäytyminen alkanut (Stein-am-Rhein ja Konstanz) 19 600–16 400 ja Coppet ja Nyon-stadiaalit. 15 800 Ganevejärvi (Lac Leman) Sveitsissä vapautui jäästä. Jää vetäytyi nopeasti 17 500 vuotta sitten alkaen.
Gschnitz-stadiaali	noin 16 700–16 000 kalenterivuotta sitten	700–650 m	1 930–2 100	Vanhin dryaskausi. Sama kuin Heinrichin tapahtuma I joka aiheutti ilmaston kuivumisen ja kylmenemisen, kun lämpimät kosteat ilmamassat eivät enää saapuneet Atlantilta. Jäätiköt etenivät rajusti uudestaan. Monia vuoriston laaksojäätiköitä, monet näistä vielä keskinäisessä verkostossa. Suuri yksittäinen moreeniharjanne (suuri yhtenäinen kylmä kausi). Jäät laajenivat alpeilla satojen vuosien ajan. Ei merkittävää maan routimista 1 400 m:n alle. Gschniz Jäätikkö Alppien juurella. Sademäärä 2/3 nykyisestä, kesälämpötila 10 °C kylmempi kuin nyt. Jäätiköt etenivät vain 1/2 tai 2/3 maksimistaan LGM:n aikana.
Clavadel/Senders	n. 15 000?	400–500 m (sijainnista riippuen)	2 250 m	Vanhin dryas ennen Böllingiä, Gschnitziä pienempi jäätikön uudelleen eteneminen. Clavadel Davosin lähellä ja Senders Innsbrukin lähellä. Ehkä sama kuin Zschwisbergenin stadiaali Simplon-solan lähellä. Laaksojäätiköitä, monet jäätiköt vielä kosketuksissa.
Daun	15 000–14 500???	400–250 m	2 400 m	Vanhin dryas ennen Böllingiä. Liittyy Clavadeliin. Alppien mereisellä alueilla Egesen pyyhki tämän päätemoreeneja pois. Tämän kauden päätemoreenit selviä mutta matalahkoja.
Bölling-Alleröd	14 700–n. 12 800	400–<<180?		Lämmin kausi, jonka aikana jäätikkö luultavasti vetäytyi hyvin korkealle vuoristoon.
Egesen I–III	n. 12 800–10 600 (11 800–11 200?)		Maksimi 450–180 paikasta riippuen.	Kolme vaihetta I–III. Nuorempi dryas ja Salpausselät. Tunnetaan hyvin laajalta alueelta Alpeilta. Vain muutamia jäätiköitä yhtenäisessä jäävirtojen verkostossa. Stubain laakso Innsbrükista lounaaseen. Egesen I laajin, lumirajan alenema pienestä jääkaudesta 290 m, Egesen II (Bockten) 190 m ja Egesen III 160 m. mereisemmässä pohjoisessa lumiraja aleni Egesenillä 400 m. Nuoremmalla dryaskaudella Gschnitz-jäätikön alueella sademäärä oli 10 % nykyisestä ja kesälämpötila 3,5–4 °C astetta nykyistä alempi, vuoden keskilämpötila 2,5–4 astetta nykyistä alempi.
Holoseeni	10 600–0	0 – +100	n. 2 700–2 600	4 suurehkoa jään laajenemista
Kromer/Kartell	? varhais–holoseeni, varh. preboreaali?	120–60 m paikasta riippuen	2 550 m tai 2 520	Jääkauden päättymisen lopun alku. Monia moreeneita (useita kylmiä alivaiheita), Ferwall Kartell ja Silvretta Kromer. Jäätiköiden muodostama yhteinen verkko täysin hajonnut.
Post-Kromer	holoseeni	n.100–0???	n. 2 600 m
Pieni jääkausi n. vuonna 1550–1850	150	0	2 610–2 700	Jäätiköt enenivät. Holoseenin aikana 4 vastaavaa etenemistä. Kesälämpötila 0,5 astetta nykyistä alempi.
Vuonna 2 000	n. 0	+110	2 720–2 900 (keskim 2 800?) (Alpeilla kaikkiaan välillä 2 400–3 000)	Jäätiköt nousseet 110 m 150 vuoden aikana

Katso myös

• Jääkausiajat
• Veiksel-jääkausi

Lähteet

• Nilsson T: The Pleistocene: geology and life in the quaternary Ice Age‎. D. Reidel Pub. Co., 1983. ISBN 9789027714664
• Ehlers J, Gibbard P & Hughes P: Quaternary glaciations: Extent and chronology. Elsevier, 2011. ISBN 9780444534477
• Ehlers J: Quaternary and Glacial Geology. J. Wiley & Sons, 1996. ISBN 9780471955764

Aiheesta muualla

• Alpit jääkaudella. Selitys: valkoinen: viime jääkauden jäätikkö, sininen laajin jääkausi, mustat täplät alppien alueella: nykyiset jäätiköt^{[vanhentunut linkki]}