Jaakko Juteini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaakko Juteini

Jaakko Juteini (alk. Jaakko Heikinpoika Juutila, virallinen nimi Jacob Judén, 14. heinäkuuta 1781 Hattula – 20. kesäkuuta 1855 Viipuri[1]) oli suomalainen kansallismielinen kirjailija ja valistusmies. Hän oli suomenkielisen kansallisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtaja, joka korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä. Hattulan kunnankirjasto on nimetty hänen kunniakseen Juteini-taloksi, ja sen eteen siirrettiin ennen Parolan terveyskeskuksen edessä seissyt näköispatsas, jonka jalustassa ovat Juteinin kuuluisimmat sanat: ”Arvon mekin ansaitsemme.”

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anteckningar af Tankar -teoksen kansilehti.

Varhaisvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko Juteini syntyi Hattulassa 14. heinäkuuta 1781. Hän oli perheensä viides lapsi. Jo seuraavana päivänä syntymästä Jaakko vietiin kasteelle ja hän sai kirkonkirjoihin nimen Jacob.[2] Juteinin äiti oli Elisabet Juhontytär ja isä Henrik Mikonpoika. Juteinin äiti oli jo ennen liittoa Henrikin kanssa ollut avioliitossa Yrjö Heikinpojan kanssa, joka kuitenkin kuoli halvaukseen.[3] 12-vuotiaana Jaakko Juteini lähetettiin Hämeenlinnan triviaalikouluun, jossa hänen nimensä muutettiin muotoon Jacob Judén.[4] Jaakko ei pitänyt uudesta nimestään erityisemmin, sillä hän muotoili sen oppikirjojensa kanteen muodossa Juteini. Vuonna 1800 Juteini pääsi opiskelemaan Turun akatemiaan.[3] Hän luki aluksi teologiaa, luopui siitä sitten, mutta jatkoi humanistisia opintoja. Opiskeluaikoinaan Juteini toimi kotiopettajana eri säätyläisperheissä useilla paikkakunnilla. Sitä kautta hän sai kosketuksen myös suomenkieliseen kansaan.[4]

Ero akatemiasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akatemiasta Juteini ei koskaan valmistunut, vaan erosi siitä vuonna 1810 tutkintoa suorittamatta.[4] Samana vuonna hän julkaisi esikoisteoksensa Kirjoituksia Jak. Juteinilda, joka sisälsi runoja. Julkaisu oli tarkoitettu edistämään kirjoittajan mahdollisuuksia hallituskonsiljin kielenkääntäjän viran haussa. Siitä ei kuitenkaan ollut iloa, sillä Juteinin oikeinkirjoitus koettiin liian radikaaliksi, eivätkä hänen poliittiset näkemyksensäkään miellyttäneet päättäjiä. Tutkinnon puuttuminen oli myös haitta.

Juteini sai vihdoin vuonna 1812 väliaikaisen maistraatin sihteerin viran Haminasta. Seuraavana vuonna aukeni vakituinen virka Viipurista, jonne Juteini asettui asumaan. Vuonna 1814 Anders Cedervaller perusti Viipuriin kirjapainon, mikä oli Juteinin kirjailijanuralle onnenpotku.

Kirjailijaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juteini julkaisi vuosina 1816–1827 kymmeniä kirjoja ja runovihkoja, joista suurimman osan suomeksi. Mukana oli runoja, näytelmiä, proosaa, tieteellisiä kirjoituksia, sananlaskuja ja vitsejä. Juteinin teoksissa vaadittiin suomen kielelle parempaa asemaa ja esitettiin myös kritiikkiä yhteiskuntaa ja kirkkoa kohtaan. Kostoksi Virolahden kappalainen Fredrik Johan Ahlqvist laati vuonna 1818 Juteinista ilkeän runomuotoisen häväistyskirjoituksen. Kirjoitus masensi Juteinia suuresti, ja hän päätti lopettaa kirjailijanuransa kokonaan. Päätös ei kuitenkaan pitänyt, vaan heti seuraavana vuonna Juteini julkaisi uuden teoksen.

Vuonna 1826 Juteini meni naimisiin emännöitsijänsä Catharina Margaretha Blankin kanssa ja hankki oman kivitalon Viipurista. Heti seuraavana vuonna syntyi hänen ainoaksi jäänyt lapsensa Joel Jacob. Seuraava vuosi oli Juteinille raskas. Häntä vastaan nostettiin syyte kirjasta Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen. Syytteen mukaan Juteini esitti kirjassa vääräoppisia ajatuksia. Oikeus totesi hänet syylliseksi uskontunnustuksen ja evankelisen opin vastaisiin väitteisiin, ja teoksen koko painos määrättiin takavarikoitavaksi. Takavarikoidut kirjat poltettiin Viipurissa vuonna 1829, ja Juteini joutui maksamaan sakkoja. Ylemmissä oikeusasteissa tuomio myöhemmin kumottiin, mutta Juteini ei enää julkaissut kirjoja. Nimimerkeillä tai nimettömänä hän tosin lähetti kirjoituksiaan ja runojaan lehtiin.

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juteini jatkoi työtään Viipurin maistraatin sihteerinä vuoteen 1840, jolloin hän jäi eläkkeelle, ja sai Viipurin kauppiaskunnalta huomattavan rahalahjoituksen. Juteinin vaimo Catharina Margaretha kuoli vuonna 1841. Poika oli äitinsä kuollessa 14-vuotias. Juteini jatkoi kirjallisia harrastuksiaan eläkkeelläkin. Hän oli vuonna 1845 mukana perustamassa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa ja olisi päässyt sen puheenjohtajaksi, ellei olisi kieltäytynyt. Kaksi vuotta myöhemmin Juteini sai sensorin tehtäviä hoitaakseen. Ne olivat hänelle vaikeita, ja herättivät sensuroinneista kärsineissä kirjoittajissa katkeruutta. Juteini luopuikin tehtävästä vuonna 1849. Juteinia kohtaan tunnettu arvonanto kasvoi hänen vanhuudenvuosinaan suuresti, ja myös hänen tekonsa suomen kielen hyväksi tunnustettiin. Yliopiston 200-vuotisjuhlan yhteydessä hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo, tosin lähinnä hänen ruotsinkielisistä teoksistaan.

Juteini asui Viipurissa kuolinvuoteensa 1855 asti. Hänen haudalleen Ristimäen hautausmaalle pystytettiin näyttävä musta hautakivi, johon kaiverrettiin kunnioittavat sanat ”Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini”. Hautamuistomerkki kärsi ilmeisesti vaurioita jatkosodan taisteluiden aikana, ja katosi myöhemmin sodan jälkeen kun hautausmaa hylättiin.[5] Suomalaiset kotiseutuaktiivit etsivät Juteinin hautaa pitkään, kunnes heinäkuussa 2018 löysivät osan hänen hautakivestään Ristimäen hautausmaalta.[6]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juteinin poika Joel Jacob julkaisi isänsä suomenkieliset kirjoitukset yhdeksänä kirjana nimellä Jak. Juteinin kirjoja. Juteini lienee ensimmäinen suomenkielinen kirjailija, jolta julkaistiin kootut teokset. Sen jälkeen hänen teoksiaan ei ole juurikaan painettu uudelleen, vaikkakin Ahti Laineen toimittama valikoimateos Voi sun juttujas, Juteini sisältää otteita useista Juteinin suomenkielisistä kirjoista. Juteinin runot ovat jääneet hänen muuta tuotantoaan vahvemmin elämään. Moni tuntee kieliasultaan hiukan modernisoidun version ensimmäisen säkeistön Juteinin sepittämästä runosta Laulu Suomessa:

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk’ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa;
laiho kasvaa kyntäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.

Suomenkieliset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelossa ei ole Juteinin pieniä runovihkoja, ja muitakin pieniä kirjoituksia todennäköisesti puuttuu.

  • Jaakon Runoralli (Marras Workshop 2014)
  • Juteini-kirja (toim. V-P. Bäckman, Marras Workshop 2008)
  • Voi sun juttujas, Juteini (Littera 1983)
  • Ajan wiete, elli, Moninainen runo-kokous (1817)
  • Erhetyksen waikutus, elli, Lapsen murha (1827)
  • Huilun humina, elli, Takaisin tulo Wäinämöisen hywästi jätöstä (1820)
  • Huwitus-Sanomia (1819)
  • Jaakko Juteinin eläinsuojeluskirjoitelmat (T. K. Forsten 1906)
  • Jaakko Juteinin mietteitä eläinsuojeluksesta (Suomen eläinsuojelusyhdistys 1915)
  • Jak. Juteinin kirjoja 1: Kandeleen kaksoiset eli Laulu- ja runo-kokous (Alfthan 1856)
  • Jak. Juteinin kirjoja 2: Leikki-lauluja ja pila-puheita (Alfthan 1856)
  • Jak. Juteinin kirjoja 3: Runo-vihko (Alfthan 1856)
  • Jak. Juteinin kirjoja 4: Huvitus-kirja (Alfthan 1857)
  • Jak. Juteinin kirjoja 5: Kirja vakaisissa aineissa ja piirroksia (Alfthan 1857)
  • Jak. Juteinin kirjoja 6: Kynä-kokeita ja kirja-kokous (Alfthan 1858)
  • Jak. Juteinin kirjoja 7: Ajatuksia ja hupailemia (Alfthan 1858)
  • Jak. Juteinin kirjoja 8: Ajatuksen alkeita ja runon tähteitä (Alfthan 1858)
  • Jak. Juteinin kirjoja 9: Tarina- ja kummitus-kirja; Suomalaisten valittuja sanan-laskuja (Alfthan 1858)
  • Jak. Juteinin Runon tähteitä (1826)
  • Jak. Juteinin Wilpittömiä kirjoituksia (1817)
  • Kirjoituksia Jak. Juteinilda 1 (1810)
  • Kummituksia, elli, Luonnollisia aawis-juttuja, walistuksen lisäksi (mukaelma saksasta; 1819)
  • Lasten kirja (1816–1817)
  • Lauseita Jak. Juteinin kirjoista (1844)
  • Lausumisia, ja muita wakaisia runo-kirjoituksia (1817)
  • Lähtö-laulu, elli, Hywästi-jättö Wäinämöiselle (1819)
  • Muisto-patsas Suomessa Aleksanderille I keisarille ja suurelle ruhtinaalle (1815)
  • Nimi-päiwä, elli, Hywä elämä howissa (1824)
  • Perhe-kunda (1817)
  • Pila pahoista hengistä (1817)
  • Pila-kirjoituksia (1816)
  • Sanan laskun koetuksia ja runon tähteitä (1844)
  • Suomalainen, elli, Runo ahkeruudesta Suomessa (1816)
  • Uusia lauluja, perustus-kielellä (1819)
  • Uusia sanan laskuja (1817)
  • Valikoima Jaakko Juteinin runoja (Helsingin kustannus-o.y. 1907)
  • Walittuja suomalaisten sanan laskuja (1818–1819)
  • Wenäläinen, elli, Runo Pohjan sodasta (1816)

Ruotsinkieliset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anmärkningar uti finska skaldekonsten (1816)
  • Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen (1827)
  • Försök till utredande af finska språkets grammatik (1818)
  • Kritik öfver Lån-bokstäfverna uti Finska Språket (1816)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jaakko Juteini 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 14.1.2020.
  2. ↑ Ojala, 2020, s. 11
  3. ↑ a b TalviOja, 1915, s. 7
  4. ↑ a b c Jaakko Juteini Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ Suomenkielisen kirjallisuuden isän hauta haussa viipurilaisten ryyppypuistossa 31.5.2010. Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2018.
  6. ↑ Juteinin hautapaikka Viipurissa tarkentunut Hämeen Sanomat. 15.6.2019. Viitattu 14.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jaakko_Juteini&oldid=22859866”