Jan van Gilse

Jan van Gilse

Jan Pieter Hendrik van Gilse (11. toukokuuta 1881 Rotterdam – 8. syyskuuta 1944 Oegstgeest) oli alankomaalainen säveltäjä ja kapellimestari.

Gilse opiskeli vuodesta 1897 Kölnissä orkesterinjohtoa ja sävellystä Franz Wüllnerin sekä pianonsoittoa Max van de Sandtin johdolla. Hän saavutti varhaisimman suosionsa jo opiskeluaikanaan Konserttialkusoitollaan ja ensimmäisellä sinfoniallaan. Gilse jatkoi joidenkin vuosien ajan opiskelua Berliinissä Engelbert Humperdinckin johdolla. Vuonna 1905 hänet nimitettiin harjoituskapellimestariksi Bremenin kaupunginteatteriin. Samana vuonna hän johti kolmannen sinfoniansa (Erhebung) esitykset Bremenissä ja Amsterdamissa. Gilse sai saksalaisen musiikkipalkinnon, jonka turvin hän pystyi työskentelemään Roomassa kahden vuoden ajan. Vuonna 1911 hän asettui vaimonsa Ada Hooijerin kanssa Müncheniin. Siellä syntyivät pariskunnan pojat vuosina 1912 ja 1916. Gilse kuitenkin palasi ensimmäisen maailmansodan aikana Alankomaihin ja sai vuonna 1917 nimityksen Utrechtin kunnallisorkesterin kapellimestariksi, jonka tehtävissä hän toimi vuoteen 1922 saakka. Vuosikymmeniä tehtävässä palvellut Wouter Hutschenruyter siirtyi musiikkikoulun johtajaksi Rotterdamiin.

Gilse ajautui erimielisyyksiin säveltäjä Willem Pijperin kanssa; Pijper arvosteli hänen työtään kapellimestarina ankarasti suositussa lehdessä. Vuonna 1922 valmistui Gilsen Rainer Maria Rilken sanoihin tekemä kantaatti Der Kreis des Lebens. Utrechtista poistuttuaan Gilse muutti Blaricumiin ja sitten Lareniin. Hän asui vuoden Sveitsissä ja asettui lopulta Berliiniin. Adolf Hitlerin noustua valtaan vuonna 1933 Gilse palasi välittömästi Alankomaihin, jossa hänet nimitettiin 1. lokakuuta 1933 Utrechtin konservatorion johtajaksi. Hän erosi tehtävistään vuonna 1937. Gilse oli perustamassa Alankomaiden säveltäjäliittoa Genecoa ja Buma-tekijänoikeusjärjestöä. Hän toimi molempien puheenjohtajana, mutta menetti asemansa natsien hyökättyä Alankomaihin. Gilse myös kieltäytyi johtamasta orkestereita, sillä juutalaisilta oli kielletty konsertteihin osallistuminen. Gilsen kaikki musiikki poistettiin kirjastojen kokoelmista ja teosten esitykset kiellettiin. Gilse perusti laittoman protestilehden nimeltään De Vrije Kunstenaar.

Gilse eli vaimonsa kanssa lukuisissa eri pakopaikoissa vuosina 1942–1944. Hänen molemmat poikansa olivat vastarintaliikkeen taistelijoita ja joutuivat natsien tappamiksi. Gilse haudattiin väärällä nimellä. Kuvanveistäjä Mari Andriessen teki muistomerkin hänen haudalleen. Gilsen musiikissaan yhdistyvät saksalaisen romantiikan ja ranskalaisen impressionismin vaikutteet. Vuodesta 1922 lähtien ranskalaiset vaikutteet korostuivat. Ne olivat esillä esimerkiksi laulusarjassa Der Gärtner (1921–1923). Gilsen myöhempään tuotantoon vaikutti myös alankomaalainen kansanmusiikki. Gilse työsti vuosina 1937–1940 oopperaa Thijl, joka kuitenkin kantaesitettiin vasta postuumisti 36 vuotta myöhemmin. Sittemmin sitä on pidetty hänen pääteoksenaan.