Käyttäjä:BadMuroZ/Hiekkalaatikko
Perintö ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Michael Jacksonin palkinnot ja saavutukset
Jackson muutti musiikkivideot osaksi taidetta ja osoitti tietä modernille popmusiikille. Jacksonin erottuva musiikillinen ääni ja laulutyyli on vaikuttanut moniin hip hop, rock, pop ja R&B artisteihin. Jackson on esimerkiksi vaikuttanut näihin artisteihin/yhtyeisiin: [1]
3T, 2Pac, 50 Cent, Aaliyah, Aceyalone, Alicia Keys, Al B. Sure!, Ashanti, Beyonce, Big Punisher, Big Daddy Kane, Biz Markie, Björk, The Black Eyed Peas, Blackstreet, Britney Spears, Carl Carlton, Checkmark, Chris Brown, Ciara, De la Soul, Def Squad, DJ Jazzy Jeff & The Fresh Prince , DJ Revolution, El DeBarge, Fat Joe, Fabolous, Fall Out Boy, Floetry, Ginuwine, Gangsta Pat, Ghostface Killah, Grand Puba, Grandmaster Flash, Green Day, Ice Cube, Jadakiss, Janet Jackson, JAMS, Jay-Z, Jennifer Lopez, John Mayer, Justin Timberlake, Kanye West, Kelis, Kris Allen, Lady Gaga. Large Professor, Lenny Kravitz, Lil' Cease, LL Cool J, Ludacris, Madonna, Manu Dibango, Mariah Carey, Mary J. Blige, Mase, Masta Ace, MC Lyte, Memphis Bleek, Miles Davis, Miley Cyrus, Mobb Deep, Monica, Naughty by Nature, Nas, Ne-Yo, NWA, Ol' Dirty Bastar, Paula Berry, Patti LaBelle, Pearl Jam, Public Enemy, Portrait, R. Kelly, Raekwon, Rebel MC, Refugee Camp All Stars, Rihanna, Ryan Leslie, Sean Combs, Shanice, Shyheim, Slick Rick, Soul Supreme, SWV, Terence Trent D'Arby, The Game, The Prodigy, Three 6 Mafia, T-Pain, Usher, Wu-Tang Clan, Weird Al Yankovic, Whitney Houston, Q-Tip
Suurimman osan urastaan Jackson oli maailmanlaajuisesti "ennennäkemättällä" tasolla vaikuttamisessa nuorempaan sukupolveen niin musiikin kuin hyväntekeväisyyden myötä.
Jackson sai oman tähdensä Hollywood Walk of Famelle vuonna 1984. Jackson sai koko uransa aikana useita kunnianosoituksia ja palkintoja, mukaan lukien World Music Awards -gaalassa "vuosituhannen eniten myynyt miespuolinen pop artisti" -palkinnon, American Music Award -gaalassa "vuosisadan artisti" -palkinnon ja Bambin "vuosituhannen artisti" -palkinnon. Jackson pääsi kaksi kertaa Rock and Roll Hall of Fameen, ensin The Jackson 5 -yhtyeen jäsenenä vuonna 1997 ja myöhemmin vuonna 2001 sooloartistina. Jackson pääsi myös "Songwriters Hall of Fameen" vuonna 2002. Jacksonin palkintoihin lukeutuvat monet Guinness World Records -ennätykset (Jackson sai 8 pelkästään vuonna 2006), 15 grammy-palkintoa, 26 American Music Awards -palkintoa ja 13 listaykköstä Yhdysvalloissa (18 mukaan laskettuna neljä The Jackson 5 -yhtyeen hittiä ja We Are the World), enemmän kuin yhdelläkään muulla miespuolisella artistilla "Hot 100" -aikakaudella. Jacksonin äänityksiä on myyty maailmanlaajuisesti yli 750 miljoonaa kappaletta, mikä tekee hänestä yhden eniten levyjä myyneistä artisteista.
Jacksonin musiikki ja videot auttoivat poistamaan mustiin kohdistuvaa rasismia. Jackson oli ensimmäinen afroamerikkalainen artisti, jonka musiikkivideoita näytettiin MTV:ssä. Ennen sitä Jackson oli kuitenkin kamppaillut saadakseen MTV:n näyttämään hänen musiikkivideoitaan.
80-luvun puolivälissä Time-lehti kirjoitti: ”Jackson on suurin asia sitten The Beatlesin. Hän on kuumin ilmiö sitten Elvis Presleyn. Hän vain on suosituin musta artisti koskaan.”[2]
Vuoteen 1990 mennessä Vanity Fair -lehti oli nimennyt Jacksonin historian suosituimmaksi artistiksi.[3]
Daily Telegraphin kirjoittaja Tom Utley kutsui Jacksonia ”erittäin tärkeäksi hahmoksi populaarikulttuurin historiassa” ja ”neroksi”.[4]
Kesällä 1993 Jacksonia syytettiin lapsen seksuaalisesta hyväksikätöstä.
Sodium Amythol
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen kuin Chandler sai otteen pojastaan, ainoa ihminen, joka esitti syytöksiä Jacksonia vastaan oli Chandler itse. Poika ei koskaan ollut syyttänyt Jacksonia minkäänlaisesta rikkomuksesta. Tämä tilanne kuitenkin muuttui eräänä päivänä Chandlerin hammaslääkäritoimistossa Beverly Hillsissä.
Chandlerin ja nukutuslääkäri Mark Torbinerin läsnä ollessa, pojalle annettiin kyseenalaista lääkeainetta Amytalia, jota jotkut virheellisesti luulevat totuusseerumiksi. Tämän kohtauksen jälkeen poika teki ensimmäisen kerran syytöksiä Jacksonia vastaan. KCBS-TV:n uutistenlukija Los Angelesissa raportoi toukokuun kolmantena tänä vuonna [1994], että Chandler oli antanut pojalleen kyseistä ainetta, mutta Chandler väitti vain antaneensa ainetta pojalleen, kun tämän hammastaan poistettiin. Uutisissa myös kerrottiin pojan alkaneen esittää syytöksiä kyseisen aineen vaikutuksen alaisena.
Kun tosiasiat Amytalista ja viimeaikainen tapaus, jossa kyseinen aine oli osallisena otetaan huomioon, useat lääketieteen asiantuntijat sanovat, että pojan syytteitä on pidettävä epäluotettavina, ellei jopa hyvin kyseenalaisina.
"Jos halutaan saada faktoja, ei psykiatriseen lääkitykseen voida luottaa," sanoi Clevelandin psykiatri tri Resnick. "Ihmiset ovat hyvin suostuvaisia sen vaikutuksen alaisena. Saatuaan Amytalia, ihmiset sanovat asioita, joissa ei ole totuuden häivääkään." Sodium Amytal on barbituraatti, voimakas aine, joka saa suonensisäisesti annostettuna ihmisen hypnoottiseen tilaan. Kun sitä pääasiassa käytettiin muistinmenetyksen hoitoon, se otettiin ensiksi käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikana, traumoja saaneiden sotilaiden hoitamiseksi, joista jotkut olivat katatoonisessa tilassa sodan kauhujen takia. Vuonna 1952 tehdyt tieteelliset tutkimukset paljastivat, ettei aine ollut totuusseerumia, ja osoittivat sen riskit: valemuistikuvia voidaan helposti antaa sen vaikutuksen alaisina oleville. "On hyvin mahdollista antaa valemielikuvia pelkästään kysymällä jonkin kysymyksen," sanoi Resnick. Mutta sen vaikutukset ovat ilmeisesti jopa salakavalampia: "Valemielikuvasta tulee osa muistia, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka heille kertoisi totuuden, he vannovat käsi raamattupinon päällä, että valemielikuva oikeasti tapahtui," Resnick kertoi.
Nauhoitettu keskustelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Evan Chandlerin keskustelu liittyen Jacksonin syytöksiin saatiin nauhoitettua.
»"Jos tämä onnistuu, minä voitan paljon. Ei ole mahdollisuutta, että häviäisin. Aion saada kaiken minkä haluan ja he tulevat tuhoamaan hänet lopullisesti... Michaelin ura tulee loppumaan."»
(Evan Chandler [5])
Samassa keskustelussa kysyttiin miten tämä vaikuttaa hänen poikaansa.
»"Se on merkityksetöntä minulle… siitä tulee verilöyly, jos en saa sitä mitä haluan. Se tulee olemaan suurempi kuin kaikki meistä yhteensä… Tämä mies (Jackson) aiotaan nöyryyttää täysin… Hän ei myy enää yhtäkään levyä."»
(Evan Chandler [5])
Tutkimukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jacksonin tapauksen tutkinta oli kasvanut työllistämään lokakuuhun 1993 mennessä kaksitoista etsivää Santa Barbarasta ja Los Angelesista. FBI aloitti tutkimukset ja auttoi poliisia kuulustelemaan ihmisiä.
"Todisteet puhuivat meidän puolestamme," sanoi Jacksonin puolustusasianajaja. "Vastapuolella ei ole muuta kuin suuri suu."
Huolimatta vähäisistä todisteista, jotka tukivat heidän uskoaan, että Jackson oli syyllinen, poliisi vain tehosti tutkintaa. Kaksi virkamiestä lensi Filippiineille yrittääkseen levittää Quindoyn pariskunnan "käsi housuissa" -tarinaa, mutta oletettavasti tulivat siihen tulokseen, että se ei ollut uskottava. Poliisi käytti myös hyökkääviä tutkintatekniikoita -- joihin kuului valheiden esittäminen -- painostaakseen lapsia esittämään syytöksiä Jacksonia vastaan. Useiden Bert Fieldsille valittaneiden vanhempien mukaan poliisit kertoivat heille yksiselitteisesti, että heidän lapsiaan oli ahdisteltu, vaikka lapset kielsivät mitään pahaa tapahtuneen. Fields valitti kirjeessään Los Angelesin poliisipäällikölle Willie Williamsille, että poliisit "ovat myös pelotelleet lapsia räikeillä valheilla, kuten 'Meillä on alastonkuvia sinusta.' Tietenkään heillä ei ole sellaisia valokuvia." Eräs poliisi, Federico Sicard, kertoi asianajaja Michael Freemanille valehdelleensa lapsille, joita oli haastatellut, kertomalla heille, että hän itse oli ollut hyväksikäytön uhri lapsena, Freeman sanoo.
Yhtäkään luotettavaa todistajaa ei löydetty, vaikka syyttäjät ja kahden paikkakunnan poliisit kuluttivat miljoonia dollareita tutkintaan, ja vaikka korkein oikeus kuulusteli lähes 200 todistajaa, joihin kuului 30 Jacksonin tuntevaa lasta. Kesäkuussa 1994, yhä yrittäen löytää edes yhden luotettavan todistajan, kolme syyttäjää ja kaksi poliisietsivää lensivät Australiaan kuulustelemaan Wade Robsonia, poikaa joka oli myöntänyt nukkuneensa Jacksonin kanssa samassa sängyssä, jo toista kertaa. Nytkin poika sanoi, ettei mitään pahaa tapahtunut.[6]
Kaiken aikaa, June Chandler Schwartz kielsi kaikki syytteet, joita hänen ex-miehensä teki Jacksonia vastaan -- kunnes tapasi poliisin myöhään elokuussa 1993. Poliisit Sicard ja Rosibel Ferrufino esittivät lausunnon, joka alkoi muuttaa hänen mieltään. "[Poliisit] myönsivät, että heillä oli vain yhden pojan todistus," sanoo tapaamiseen osallistunut Freeman, "mutta he sanoivat, 'Olemme vakuuttuneita siitä, että Michael Jackson ahdisteli tätä poikaa, koska hän sopii täysin klassiseen kuvaukseen pedofiilista.'"
"Ei ole sellaista asiaa kuin klassinen kuvaus. He tekivät täysin typerän ja epäloogisen virheen," sanoi tri Ralph Underwager, minneapolislainen psykiatri, joka oli hoitanut pedofiileja ja insestin uhreja vuodesta 1953 lähtien. Hänen uskoakseen Jackson "joutui silmätikuksi" sen takia, että "tällaiset väärinkäsitykset käsitettiin totuuksina tälla hysterian aikakaudella." Todellisuudessa, kuten USA:n terveysministeriön tutkimus osoittaa, monet lasten ahdistelusyytteet -- 48 prosenttia niistä, jotka tulivat ilmi vuonna 1990 -- osoittautuivat valheellisiksi.
"Oli vain ajan kysymys, milloin jostakin Jacksonin kaltaisesta ihmisestä tulisi maalitaulu," sano Phillip Resnick. "Hän on rikas, omalaatuinen, viettää aikaa lasten kanssa ja on henkisesti haavoittuvainen. Tällainen saa syytökset tuntumaan todenmukaisilta."
Sovittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Invincible sai hyvän vastaanoton nykyajan kriitikoilta. Toistuva elementti kriitikoiden kesken oli se, että jotkut pitivät Invincibleä Jacksonin yhtenä vähiten vaikuttavana äänitteenä, lähinnä sen pituuden takia. Stephen Thomas Erlewine, Allmusicin kirjoittaja, antoi albumille kolme tähteä viidestä, kommentoiden, että Invincible oli "kipinä" ja kuulosti paremmalta kuin mikään muu Jacksonin tekemä sitten vuonna 1991 ilmestyneen Dangerousin. Erlewine totesi, että albumilla oli hyvää materiaalia, mutta se ei riittänyt tekemään Invinciblestä Jacksonin tarvitsemaa "comebackkia" - hänellä oikeastaan olisi pitänyt olla albumi, joka kuulosti vapaalta eikä rajoittuneelta kuten tämä työ - mutta se tarjoaa muistutuksen siitä, hän voi luoda todella hyvää popmusiikkia. James Hunter, Rolling Stonen kirjoittaja, antoi Invinciblelle kolme tähteä viidestä, yleisesti ylistäen albumin kappaleita, mutta totesi albumin myöhempien balladien tekevän siitä liian pitkän. Hunter myös totesi, että Jackson ja Riley tekivät Invinciblestä "jotakin todella komeaa ja älykästä", jolloin kuuntelijat "keskittyivät kappaleiden tärkeisiin rytmeihin", kuten Santanan intohimoisiin huudahduuksiin ja Lubbockin upeasti sovittamiin sinfonian ulottuvuuksiin.
Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
hgfkhjgfkhjgf hggfhgfhgfh gfhfg
Lista ja kaupallinen menestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2004 Invincible palasi Billboard -listalle. Se sijoittui sijalle 154 Billboard 200 -listalla 4. joulukuuta 2004. Albumi myös sijoittui sijalle 48 Billboardin R&B/Hip Hop -albumien listalla. Vuonna 2009 Jacksonin kuoleman jälkeen hänen musiikkinsa koki suosion nousun. 11. heinäkuuta 2009 Invincible sijoittui sijalle 12 Billboardin digitaalisten albumien listalla. Koska albumi ei tätä ennen ollut listoilla, se listattiin yhdeksänneksi suurimmaksi nousijaksi listalla tuolla viikkolla.
Alan Wake Comparison
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Xbox 360 (2010)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Resolution: 960x540 - 4xMSAA - 30 FPS Type:
PC & Xbox 360 (2005/6)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Resolution: 800x600 - 1920x1080->> - Possible over 100 FPS (PC) | 1280x720 (Xbox 360)
Type: Open World (free-roam, sandbox etc.)
| Thriller Michael Jackson | ||
|---|---|---|
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | huhtikuu-marraskuu 1982 | |
| Julkaistu | 1984 | |
| Tuottaja(t) | Michaele Jackson Quincy Jones | |
| Tyylilaji | R&B, dance-pop, rock, funk | |
| Kesto | 42.19 | |
| Levy-yhtiö | Epic Records | |
| Michael Jacksonin muut julkaisut | ||
| Off the Wall 1979 |
Thriller 1982 |
Bad 1987 |
Thriller on poptähti Michael Jacksonin kuudes studioalbumi, jonka Epic Records julkaisi 30. marraskuuta 1982. Thriller paneutuu samoihin genreihin, kuin Jacksonin aikaisempi vuonna 1979 ilmestynyt studioalbumi Off the Wall, muun muassa funk, soul, viihdemusiikki, R&B, rock ja post-disco -genreihin.
Albumi äänitettiin huhti-marraskuun välisenä aikana vuonna 1982 Westlaken äänitysstudioilla Los Angelesissa, Kaliforniassa $750,000 tuotantobudjetilla. Jackson sanoitti neljä yhdeksästä albumin kappaleesta, joiden apulaistuottajana toimi Quincy Jones. Kesti vain hieman yli vuosi kun Thrilleristä tuli kaikkien aikojen myydyin albumi. Tähän mennessä sitä on myyty 50-110 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja Yhdysvalloissa se on kaikkien aikojen myydyin albumi 30 miljoonan kappaleen myynnillä. Seitsemän albumin yhdeksästä kappaleesta julkaistiin singleinä ja kaikki saavuttivat Billboard Hot 100 -listan top 10:n. Albumi voitti ennätykselliset kahdeksan grammy-palkintoa vuonna 1984.
Thriller sinetöi Jacksonin aseman ylivoimaisena pop-artistina myöhäisellä 1900-luvulla ja mahdollisti hänen rikkoa rotuun liittyviä esteitä esiintyessään MTV -kanavalla ja tavatessaan presidentti Ronald Reaganin valkoisessa talossa. Albumi oli yksi ensimmäisistä, joka käytti musiikkivideoita myynninedistämis tarkoitukseen. Vuonna 2001 albumista julkaistiin Special Edition -versio
- ↑ http://www.flickr.com/photos/ethanhein/3409364883/sizes/l
- ↑ http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,950053-1,00.html
- ↑ George, pp. 43–44
- ↑ http://www.telegraph.co.uk/comment/personal-view/3587259/Of-course-Jacksons-odd---but-his-genius-is-what-matters.html
- ↑ a b Taraborrelli, pp. 477–478
- ↑ http://www.buttonmonkey.com/misc/maryfischer.html