Karl Polanyi

Karl Polanyi
Henkilötiedot
Koko nimi	Károly Polányi
Syntynyt	25. lokakuuta 1886 Wien
Kuollut	23. huhtikuuta 1964 (77 vuotta) Pickering, Ontario
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Budapestin yliopisto
Instituutti	Columbian yliopisto
Tutkimusalue	taloushistoria
Tunnetut työt	Suuri murros (1944)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Karl Paul Polanyi, alun perin Károly Polányi, (25. lokakuuta 1886 Wien – 23. huhtikuuta 1964 Pickering, Ontario) oli Yhdysvalloissa elänyt unkarilaissyntyinen taloushistorioitsija. Hänen tunnetuin teoksensa Suuri murros ilmestyi vuonna 1944.

Suuri murros

Pääartikkeli: Suuri murros

Nykyisin tunnetuimmassa teoksessaan Polanyi kuvaa 1700-luvun lopulla alkanutta liberalismin ja itsesäätelevien markkinoiden käyttöönottoa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä tälle kehityssuunnalle muodostuvaa vastaliikettä. Polanyin kirjan nimenä oleva ”suuri murros” on siinä, kun maa, työvoima ja raha muutetaan markkinoilla arvonsa saaviksi hyödykkeiksi. Polanyi esittää, että tietyn rajan ylitettyään markkinoiden itsesäätelyn edistäminen yhteiskunnassa aiheuttaa ongelmia, mistä seuraa vastaliike, joka haluaa lisää säätelyä markkinoihin.

Polanyi väitti, että modernin valtion kehitys tapahtui käsi kädessä modernin markkinatalouden kanssa, ja nämä toiset ovat historiassa kytkeytyneet toisiinsa. Hänen mukaansa kilpailevan kapitalistisen talouden luomiseksi tarvittiin voimakas moderni valtio, joka pystyi tasoittamaan siirtymän vaikutuksia. Nämä vaikutukset liittyvät perinteisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoutumiseen. Esimerkkinä Polanyi käyttää Britannian Speenhamlandin lakeja, jotka hän näki yrityksenä säilyttää perinteinen tuotantojärjestelmä ja yhteiskuntajärjestys. Ne olivat samalla myös taloudellisen muutoksen kaltoin kohteleman väestönosan puolustuskeino epäsuotuisia vaikutuksia vastaan.

Polanyin mukaan itsesäätelevä laissez-faire oli suunniteltu, kun taas protektionismi oli vaistomainen vaste markkinoiden vapauttamisen seurauksia vastaan, eli hän kääntää päälaelleen perinteisen liberalistisen käsityksen historiasta. Hänen mukaansa itsesäätelevien markkinoiden luonti tekee välttämättömäksi erottaa toisistaan yhteiskunnan taloudelliset ja poliittiset alueet. Markkinat ”kuvitteellisine hyödykkeineen” (maa, työvoima ja raha) alistavat yhteiskunnan markkinoiden lainalaisuuksille. Juuri tämä aiheuttaa suuria mullistuksia sekä suojeluliikkeen yhteiskunnassa. Polanyi käyttää tästä markkinoiden leviämisestä ja vastarinnan syntymisestä nimitystä ”kaksoisliike”.

Polanyin menetelmät

Polanyita on vaikea luokitella mihinkään yhteiskuntatutkimuksen perinteeseen. Sosiologian klassikoista sekä Karl Marx, Émile Durkheim että Max Weber näkyvät hänen työssään jollain tasolla. Keskeinen vaikuttaja Polanyin taustalla oli myös ”hegeliläistä marxismia” edustanut toinen unkarilainen sosialisti, Georg Lukács, jolta monet Polanyin tärkeistä ajatuksista juontuvat. Polanyillä keskeinen totaliteetin ajatus on omaksuttu Lukács'lta, mutta toisin kuin Lukács, Polanyi antaa totaliteetille selvän määritelmän: totaliteetissa yhteiskunnan kokonaisuuden kaikki osat ovat rakenteellisessa suhteessa keskenään, mutta mikään yksittäinen osa ei tässä määrää muita osia. Tämän yhteisön kokonaisuutta painottavan näkemyksen vuoksi Polanyin ajattelua voidaan kutsua holistiseksi eli kokonaisvaltaiseksi. Polanyi itse piti tässä suhteessa tärkeimpänä innoittajanaan Aristotelesta, joka näki yhteiskunnan laitosten tehtävän aina suhteessa yhteiskunnan kokonaisuuteen.

Yksilöt ja taloudelliset syyt

Yksilöt Polanyi eritteli aina osana yhteiskuntaa. Eri yhteiskunnalliset järjestelmät tuottavat erilaisia käsitysjärjestelmiä ja rakenteellisia mahdollisuuksia yksilöille. Yksilön toiminnan alkuperä juontuu aina yhteisöllisesti luoduista määritelmistä, jotka saavat jotkut asiat näyttämään muita tavoittelemisen arvoisemmilta. Näin ollen ihmisen käytös on aina yhteisöllisesti muotoutunutta. Tästä ajatuksesta juontuu Polanyin markkinayhteiskunnan arvostelu. 1800-luvulla tapahtuneessa suuressa yhteiskunnallisessa muutoksessa taloudelliset määräykset tulivat ensimmäistä kertaa vallitseviksi ihmisten elämää järjestettäessä. Aiemmin talous oli ollut alisteinen muulle yhteiskunnalle. Polanyi arvosteli marxismia ja liberalismia siitä, että ne näkivät taloudelliset syyt (jotka ovat keskeisiä nykyajalle) ensisijaisena kaikissa menneissä yhteiskunnissa. Tätä virhettä Polanyi kutsui ekonomistiseksi virhepäätelmäksi. Tällaisista kysymyksistä johtuen Polanyin kiinnostus ohjautui talousantropologiaan.

Taloudellinen toiminta ja markkinayhteiskunta

Varsinaisen taloudellisen toiminnan, jota esiintyy vain modernissa yhteiskunnassa, Polanyi määritteli institutionalisoiduksi vuorovaikutusprosessiksi ihmisen ja luonnon välillä, jossa aineelliset tarpeet tyydytetään. Taloudellinen vaikutin ei voi ehdottomana pitää yhteiskuntaa koossa, ja siksi itsesäätelevät markkinat ovat mahdoton ajatus. Rajaton kilpailu tuhoaisi yhteiskunnan. Tärkeä piirre Polanyin ajattelussa on, että markkinayhteiskunnan käsitteeseen kuuluu tila-ulottuvuus: yksittäisten markkinayhteiskuntien erittelyn on aina tapahduttava suurimmassa mahdollisessa tilanneyhteydessä eli kapitalismin maailmanjärjestelmässä. Polanyi oli ensimmäisiä, jotka näkivät, että yksittäisen valtion kehityksen ymmärtämiseen tarvittiin maailmanlaajuinen tilanneyhteys. Markkinoilla on institutionaalinen järjestys myös kansainvälisellä tasolla, ja tämä järjestys (esimerkiksi kultakantajärjestelmä) pitää ottaa mukaan erittelyyn.

Mahdollisuusrakenteet

Yhteiskuntaluokkien asema Polanyillä ei ole olla ”historian tekijöinä” kuten Marxilla, vaan hän ajattelee, että yhteiskunta kokonaisuutena tarjoaa luokille erilaisia mahdollisuuksia ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Näihin mahdollisuuksiin luokka voi tarttua, mikäli sillä on tarpeeksi kykyä tuoda esille sellaisia ratkaisumahdollisuuksia, jotka ovat koko yhteisökokonaisuuden etujen mukaisia. Luokat nähdään yhteisöllisesti rakentuneena, mutta ne eivät ole yksilöiden taloudellisista tavoitteista juontuvia, vaan enemmän kulttuurisia. Luokkien uhkana ei ole taloudellinen riisto, vaan kulttuurillinen hajoaminen. Markkinat uhkaavat nimenomaan ihmisten yhteisöllisiä tavoitteita. Polanyin näkemys valtiosta perustuu hegeliläiseen käsitykseen, jossa valtio suojelee yhteiskuntaa ristiriitoja hillitsemällä. Polanyin historian kuvauksessa valtio kuitenkin epäonnistui suojelutehtävässään, ja protektionistinen vastaliike vei yhteiskunnan onnettomuuteen siinä missä itsesäätelevät markkinatkin. Ongelmana on, että markkinoista on tullut yhteiskunnan perusta, mutta ne samalla ovat uhka ihmisille. Näin markkinat ovat välttämättömiä, mutta aiheuttavat silti sitä vastustavan suojeluliikkeen.

Instituutioiden näkökulma

Polanyin holismiin liittyvien näkemysten lisäksi Polanyillä oli kolme tärkeää menetelmällistä periaatetta. Ensiksi, Polanyi pyrki erittelemään yhteiskuntia ilman pyyteiden näkökulmaa, jonka hän ajatteli johtavan tutkijan oman kulttuurin käsitteiden soveltamiseen tutkittavaan ympäristöön. Hän otti näkökulmaksi pyyteiden sijaan instituutiot. Tällöin keskeinen kysymys tutkimuksessa on, minkälaisilla institutionaalisilla järjestelyillä yhteiskunta varmistaa elämisen mahdollisuutensa. Kolme erilaista tapaa yhdentää yhteiskunnan taloudelliset instituutiot ovat vastavuoroisuus, uusjako sekä vaihto. Jokin näistä kolmesta yleensä vallitsee yhteiskunnassa. Tällainen erittely muistuttaa vähän funktionaalisten tarpeiden analyysiä, mutta Polanyillä tarpeiden lista on rajoitettu kahteen, jotka ovat toimeentulon takaavat järjestelyt sekä alayksiköiden yhdentymisen takaavat järjestelyt.

Kielikuvan käyttö

Toinen tärkeä menetelmällinen periaate Polanyillä oli kielikuvan käyttö. Polanyi puhuu häiriintyneestä kehityksestä, kun hän selittää, miksi teollista vallankumousta seurasi lopulta fasismin nousu. Kehitys-käsite on tässä orgaanisena kielikuvana, joihin suhtaudutaan erittäin torjuvasti nykyisessä yhteiskuntatieteessä. Polanyi puolestaan ajattelee, että suuren mittakaavan historiallinen muutos tarvitsee viitekehykset, joilla tunnettuja prosesseja voidaan yhdistää. Viitekehyksen ymmärrettävyys edellyttää, että se perustuu vastaavuuteen jostain tunnetusta tapahtumasarjasta. Tämä kielikuva on Polanyillä kuitenkin vain kokeileva, ja jokainen kielikuvan kattama tapahtumasarja on selitetty erikseen syy-vaikutussuhteen erittelyllä. Erittely on siis tässä kohtaa kaksitasoinen ja molemmat tasot ovat tarpeellisia.

Erittelyn monitasoisuus

Viimeinen menetelmällinen periaate on erittelyn monitasoisuus. Polanyillä on erittelyssä mukana kansainvälinen taso silloinkin, kun eritellään esimerkiksi ristiriitoja yhden valtion sisällä. Erittelyn tasoista (kansainvälinen taso, valtiotaso ja yhteiskunnan ryhmien taso) mikään ei kuitenkaan määrää muita. Erittelyn tasot on kytketty toisiinsa kahdella mahdollisuusrakenteella. Maailmanlaajuisen tason rakenne näyttää, mikä on mahdollista hallituksille. Tästä taas seuraa kansallinen mahdollisuusrakenne, josta näkee, mitkä yhteiskunnan ryhmät saavat vaikutusvaltaa suhteessa hallintoon. Eri tasojen itsenäisyys ei kuitenkaan katoa tässä analyysissa.

Teokset

• The Great Transformation (1944, suom. Suuri murros: Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. (Suom. Natasha Vilokkinen) Tampere: Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-225-1 )
• Trade and Markets in the Early Empires (1957, toimittajana)
• Dahomey and the Slave Trade (1966)
• Primitive, Archaic, and Modern Economics: Essays of Karl Polanyi (1968, esseitä ja katkelmia)
• The Livelihood of Man (1977)

Aiheesta muualla

• Karl Polanyi Digital Archive (englanniksi)