Ketokylmänkukka
| Ketokylmänkukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Kylmänkukat Pulsatilla |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Lännenkylmänkukka eli ketokylmänkukka eli tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris, aikaisemmin Anemone pulsatilla)[2] on Euroopassa tavattava kylmänkukkalaji. Suomesta laji hävisi, mutta nykyään sitä tavataan eteläisessä ulkosaaristossa Örön saarella.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg?lang=fi)
Monivuotinen lännenkylmänkukka on heikosti mätästävä ja kasvaa kukkimisaikana 10–20 senttimetriä korkeaksi. Aluslehdet kasvavat kukinnan aikana ja lakastuvat syksyllä. Kohenevien lehtien ruoti on 3–15 cm pitkä. Lehtilapa on jopa yli 10 cm leveä ja kerrotusti pariliuskainen. Liuskat ovat hyvin kapeita. Varsilehdet kasvavat varren tyvestä yhdiskasvuisena suorana kiehkurana. Kooltaan ne ovat 2–5 cm pitkiä, valkokarvaisia ja liuskat ovat kärkiosistaan niukkaliuskaisia. Yksittäinen kukka on tavallisesti alla 10 cm:n pituisen kukkaperän päässä, mutta hedelmävaiheessa kukkaperä kasvaa jopa 25 cm pitkäksi. Kukan kehä on teriömäinen ja siinä on kuusi kehälehteä. Kehälehdet ovat 1,5–4 cm pitkiä, kaikki saman levyisiä ja väriltään sinisiä tai violetinsinisiä. Kehälehtien ulkopinta on valkokarvainen. Lännenkylmäkukka kukkii aikaisin keväällä. Hedelmistö koostuu noin 3 mm pitkistä pähkylöistä, joilla on 2–5 cm pitkä ota. Muiden kylmänkukkalajien tapaan myös lännenkylmänkukka on myrkyllinen kasvi.[4]
Lännenkylmänkukka on monirotuinen ja siitä tunnetaan monia alalajeja. Esimerkiksi Ruotsissa tavataan nimirodun tarhakylmänkukan (ssp. vulgaris) lisäksi gotlanninkylmänkukkaa (ssp. gotlandica).[5]
Lännenkylmänkukka muistuttaa suuresti hämeenkylmänkukkaa (P. patens) sekä myös etelänkylmänkukkaa (P. pratensis), jonka kanssa se voi myös risteytyä. Lajin tiedetään risteytyneen myös kangasvuokon (P. vernalis) kanssa.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lännenkylmänkukkaa tavataan ainoastaan Euroopassa. Sitä kasvaa Itä-Ranskasta Unkariin ja Länsi-Ukrainaan ulottuvalla alueella. Etelässä levinneisyysalue rajoittuu Alppeihin ja Pohjois-Balkanille, pohjoisessa Saksaan, Puolaan, Tanskaan ja Ruotsiin. Lajia kasvaa myös Keski-Englannissa.[5] Lännenkylmänkukka on Euroopassa hävinnyt monilta esiintymisalueiltaan. Suomessa lännenkylmänkukkaa tiedettiin kasvaneen vain yhdessä paikassa: Salon Kavilannummella. Tästä pienestä esiintymästä viimeinen havainto oli vuodelta 1938. Laji ilmeisesti hävisi keräilyn, pihoihin siirron sekä metsittymisen takia. Ensimmäiset maininnat Kavilannummen esiintymispaikasta ovat jo 1770-luvulta. Lännenkylmänkukka lienee ollut Suomessa muinaistulokas.[6] Nykyään laji on levinnyt uudelleen Suomeen ja sen nykyinen ainoa kasvupaikka on Örön saarella.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salon esiintymispaikassaan lännenkylmänkukka kasvoi hiekkapohjaisella mäntykankaalla pienellä aukiolla kärrytien varressa. Suomea lähimmät nykyiset kasvupaikat Ruotsissa ovat kuivia törmiä, laidunniittyjä ja hiekkaisia rantoja.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uotila, Pertti: Lännenkylmänkukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 59.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pulsatilla vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana Pulsatilla. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 5.11.2011.
- ↑ a b Heli Saavalainen: Uhanalaisten perhosten linnakesaari avautuu matkailijoille Helsingin Sanomat. 30.5.2015. Viitattu 30.5.2015.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 71, 74.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Backsippa (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 5.11.2011.
- ↑ a b Uotila 1997, s. 59.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjolan kasvien pauloissa: Pulsatilla vulgaris subsp. vulgaris – ketokylmänkukka subsp. lännenkylmänkukka
- Kasviatlas 2020: Ketokylmänkukan levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ketokylmänkukka (Pulsatilla vulgaris)
- Den virtuella floran: Backsippa (Pulsatilla vulgaris) (ruotsiksi)
- ITIS: Pulsatilla vulgaris (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Pulsatilla vulgaris (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Anemone pulsatilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)