Kirkkonummen kirjasto

Kirkkonummen kirjasto

Kirkkonummen kirjasto on toiminut nykyisessä rakennuksessa, Kirkkonummen kirkon ja torin kupeessa vuodesta 1982. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Hansson professori Ola Hanssonin johdolla. Sisustus on suunniteltu yhteistyössä sisustusarkkitehti Osmo Heleniuksen kanssa. Kunnankirjastoon kuuluvat myös Masalan ja Veikkolan lähikirjastot.

Historia

Kirkon tiloista lainausasemiksi

Vuonna 1856 pitäjään päätettiin perustaa kirjasto edistämään kuntalaisten lukutaitoa. Ensimmäinen kokoelma saatiin lahjoituksena kapteeni Gustav Bråddilta, ja se sisälsi pääasiassa hengellistä kirjallisuutta. Kihlakunnantuomari Herman Adlercreutz lahjoitti kirjoja ja kirjakaapin. Kokoelma sijoitettiin kirkon sakaristoon, ja toiminta käynnistyi vuonna 1861. Kirjastolle laadittiin ohjesääntö ja kirkonisäntä Axel Orellista tuli ensimmäinen kirjastonjohtaja. Kirjasto oli avoinna aina sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen.

Kirjaston käyttö oli hyvin epäsäännöllistä, ja aika pian kävi ilmi, että kirjasto ei voinut toimia pelkkien lahjoitusten varassa. Vuonna 1880 kansankoulunopettaja I. E. Vik onnistui saamaan kunnalta avustuksia kirjastolle. Kunta päätti kohdistaa koiraveroista saadun tuoton kirjaston toimintaan. Samaan aikaan kirjasto muutti sakaristosta kauppias Lindholmin kotiin, lähelle kirkkoa. Toiminta elpyi ja vuonna 1885 kirjasto muutti jälleen, tällä kertaa Jolkbyhyn. Vuonna 1892 oli vuorossa muutto Heikkilään ja kirjasto siirtyi opettaja A. N. Winellin hoitoon.

Vuonna 1896 alettiin keskustella useampien kirjastojen tarpeellisuudesta, ja kunnalliskokouksessa päätettiin, että jokaisessa kansakoulussa pitäisi olla oma kirjasto. Näin perustettiin Luoman, Evitskogin, Haapajärven, Heikkilän, Järsön, Långvikin ja Porkkalan kyliin omat toimipisteet. Eestinkylän kirjasto aloitti toimintansa vuonna 1900. Kirjastoja hoitivat yleensä kansakoulunopettajat ja kokoelmat olivat pieniä, noin sadan kirjan suuruisia. Samoihin aikoihin kirjaston toimintaan saatiin kiinteitä avustuksia kunnalta ,ja tämä mahdollisti suurempien kirjamäärien hankkimisen. Lainaus- ja sakkomaksut otettiin käyttöön. Yhdellä markalla sai lainata vuoden ajan.

Vuonna 1910 Kirkkonummelle perustettiin useita nuoriso­seuroja, jotka saivat myöhemmin kirjastojen vetovastuun. Työnjako suoritettiin niin, että nuorisoseurat hoitivat kirjastonhoitajien palkkaamisen ja kunta valvoi toimintaa ja myönsi varat kirjallisuuden hankkimiseen. Perustettiin kirjastokomitea, johon kuului jäseniä sekä kunnasta että nuoriseuroista. Ensimmäisessä komiteassa puheenjohtajana toimi maisteri Arvid Nummelin. Päätettiin, että jatkossa kirjastolla on kahdeksan toimipistettä eli lainausasemaa. Kirjastot toimivat siis samoilla paikoilla kuin ennenkin lukuun ottamatta Luoman kirjastoa, jonka korvasi Masalan lainausasema. Kirjaston johtokuntaan valittiin 1911 maisteri B. Jansson, kansakoulunopettaja A. N. Winell ja pienviljelijä Anders Jansson. Ensimmäiseksi pääkirjastonhoitajaksi vuonna 1913 valittiin kansakoulunopettaja Arthur Lindholm Eestinkylästä. Samana vuonna perustettiin yhdeksäs lainausasema Strömsbyn kylään.

Sotien välinen aika

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen pääkirjastonhoitajaksi valittiin pienviljelijä Anders Jansson. Jansson oli siihen aikaan poikkeuksellisen lukenut mies. Hän ymmärsi koulutuksen merkityksen ihmisen henkiselle ja kulttuuriselle kehitykselle.

Kun Suomi itsenäistyi, kirjastot alkoivat saada säännöllistä valtionapua. Sääntöjä uudistettiin ja Kirkkonummen kirjaston hallintoa muutettiin siten, että valittiin viisihenkinen kirjaston johtokunta, jossa pääkirjastonhoitaja toimii puheenjohtajana ja sihteerinä. Valtionapu ei ollut kummoista eivätkä lainausluvut juuri nousseet.

Vuonna 1928 astui voimaan ensimmäinen kirjastolaki. Uudessa laissa määriteltiin kirjastojen valtionapujen jakaminen kunnissa, ja tällöin alettiin keskustella erityisen kantakirjaston tarpeesta. Tähän astihan Kirkkonummella oli toiminut useita lainausasemia, mutta ei varsinaista pääkirjastoa. Samana vuonna saatiin erityinen avustus tämän kirjaston perustamiseksi, ja lainausasemille avautui mahdollisuus tilata sieltä kirjoja, mutta varsinaista lainaustoimintaa siellä ei ollut. Vuonna 1932 Anders Janssonista tuli kantakirjastonhoitaja ja kirjasto sijoitettiin hänen kotiinsa Häggesböleen.

Jo 1920-luvulla tehtiin epäsäännöllisiä kirjastotarkastuksia, mutta säännölliset tarkastukset alkoivat vasta 1930-luvun alussa. Loppuvuodesta 1931 maisteri Carl-Rudolf Gardberg totesi, että Kirkkonummen kirjastoverkko oli hyvällä mallilla lukuun ottamatta Upinniemen aluetta, josta edelleen puuttui kirjasto. Upinniemi oli harvaan asuttu alue, ja sieltä oli vaikea löytää riittävän keskeistä paikkaa kirjastolle. Gardberg otti puheeksi myös lainausasemien muuttamisen aluekirjastoiksi, joilla olisi omat, pysyvät kokoelmat.

Anders Jansson toimi kirjastonjohtajana kuolemaansa asti vuoteen 1938. Seuraajaa oli vaikea löytää kunnes kansanopiston lehtori Gabriel Biaudet otti tehtävän hoitaakseen.

Kirjaston sodan ja Porkkalan vuokra-alueen aikana

Kirjastojen toiminta lamaantui sodan aikana. Vuonna 1940 ei tehty lainkaan kirjaostoja, ja myös seuraavana vuonna määrärahat jäivät pieneksi. Tämä vaikutti lainauslukuihin siten, että vuonna 1942 lainoja oli 0,19 per asukas. Syitä tähän oli useita. Monet lainaajat olivat sodassa, eikä kirjastoja voitu pitää auki. Kirjastoihin käytettiin majoitustiloina eikä kirjastotoimintaa voitu harjoittaa. Sähköä säästettiin, joten lukeminen ei monissa kodissa onnistunut. Gabriel Biaudet oli toipumassa aivoverenvuodosta Framnäsin täysihoitolassa Masalassa, kun maisteri Rakelmaria Engman-Enari tuli kirjastotarkastuskäynnille marraskuussa 1943. Kirjastot saivat moitteita liian lyhyistä aukioloajoista. Kantakirjastosta ei edelleenkään voinut lainata kirjoja suoraan, vaan ainoastaan tilaamalla aluekirjastojen kautta. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan paljon käytetty.

Syyskuussa 1944 välirauhansopimuksessa määrättiin, että Porkkalan alue oli vuokrattava Neuvosto­liitolle viideksikymmeneksi vuodeksi. Se merkitsi sitä, että kaksi kolmasosaa kunnasta luovutettiin ja sen mukana menetettiin kantakirjasto ja kuusi aluekirjastoa. Kirjat kuljetettiin ensin Navalaan ja Evitskogiin. Evakuoinnin yhteydessä katosi suuri määrä kirjoja. Syksyllä 1946 aloitettiin lainaustoiminta uudelleen. Kirjaston johtokunta oli saman vuoden alussa päättänyt, että Evitskogin ja Haapajärven kirjastot voivat jatkaa toimintaansa ja että Luomaan, Sjökullaan, Volsiin ja Veikkolaan perustetaan uudet aluekirjastot. Veikkolan kirjasto toimi tästä lähtien suomenkielisenä, koska suomenkielisten asukkaiden määrä oli voimakkaasti kasvanut. Kantakirjasto muutti Oitmäen kansakouluun ja aloitti suoraan lainaamisen. Evakuointien jälkeen G. Biaudet oli jättänyt toimensa. Jälleen seuraajan löytäminen oli haastavaa. Keväällä 1946 opettajatar Ulla Leino aloitti toimessa. Hän oli suuri kirjallisuuden ystävä, ja etenkin lasten lukeminen oli hänen sydäntään lähellä, ja näin alettiin hankkia myös lastenkirjallisuutta, jota ei aikaisemmin ollut arvostettu.

Kirjastotarkastaja Barbro Boldt oli pari vuotta aiemmin todennut, että kokoelmat olivat vanhentuneet, tilat olivat ahtaat eivätkä kirjaluettelot olleet ajan tasalla. Osa niistä oli evakuointien yhteydessä kadonnut. Leino päivitti luettelot kesällä 1947.

Luoman kirjasto oli hankalassa tilanteessa, koska muista toimivista aluekirjastoista poiketen sen tilat paikallisessa kansakoulussa olivat jääneet vuokra-alueelle. Kirjasto oli evakuointien yhteydessä kuljetettu Fasan kartanoon pieneen huoneeseen. Luoman kirjasto pääsi jatkamaan toimintaansa vasta vuonna 1952.

Kirjastoverkko kehittyy

Tammikuussa 1956 Porkkalan alue palautettiin Suomelle. Tästä seurasi suuri paluumuutto, ja näin ollen kirjaston palvelut eivät olleet enää ajan tasalla. Uusi kirjastolaki astui voimaan vuonna 1962, ja sen myötä kirjaston määrärahat kasvoivat. Kirjastotarkastaja oli todennut, että alueelle tarvittaisiin kirjastoauto, siis paketti- tai farmariauto, jolla voitaisiin kuljettaa kirjoja harvaan asutuille alueille, ennen kuin nähtiin, miten asutus kehittyisi ja missä kirjastoja tarvittaisiin. Kirjaston johtokunta esitti tähän kohdennettua määrärahaa vuosien 1957 ja 1958 talousarvioihin, mutta ehdotusta ei hyväksytty. Vasta vuonna 1961 kunnanvaltuusto hyväksyi sen budjettiin. Vielä ei kuitenkaan päästy aloittamaan toimintaa, koska ei löydetty sopivaa henkilökuntaa, ja sen sijaan päätettiin perustaa uusia aluekirjastoja uudelleenasutetulle alueelle. Ensimmäinen tällainen aluekirjasto avattiin Heikkilän kansakouluun tammikuussa 1959. Tämä kirjasto toimi vain pari vuotta, koska kantakirjasto muutti vuonna 1962 kirkonkylään eikä Heikkilässä enää tarvittu kirjastoa. Vuonna 1960 avattiin kaksi uutta aluekirjastoa, Friggesbyn kansakouluun ja suomenkielinen kirjasto uuteen Masalan kansakouluun. Seuraavana vuonna Karubyhyn perustettiin lainausasema. Koska kirjastolaki ei tuntenut käsitettä lainausasema, se muutettiin vuonna 1964 sivukirjastoksi. Upinniemeen avattiin 1968 uusin suomenkielinen sivukirjasto. Tämä sijaitsi varuskunta-alueella, jonka puolustusvoimat oli lunastanut omiin kasvaviin tarpeisiinsa. Väestönkasvu tällä alueella oli voimakasta. Alueen lapset saivat uuden modernin koulun, ja tämän tiloihin varattiin huone myös kirjastolle.

Kirkkonummen pohjoiset alueet olivat Porkkalan vuokra-aikana edustaneet koko kuntaa. Luoman, Evitskogin, Sjökullan, Veikkolan ja Volsin sivukirjastot jatkoivat edelleen toimintaansa, ja Volsin sivukirjasto aloitti vuonna 1963 lainauksen myös Volsin kunnalliskotiin. Kunta ei pystynyt rahoittamaan laitoskirjastotoimintaa, joten toiminta oli melko vaatimatonta. Oitmäessä toiminut kantakirjasto joutui muuttamaan kirkonkylään, kun toiminnat siirtyivät taas entiseen tapaan kunnan keskustaan. Heikkilän lakkautetun kirjaston kokoelma sijoitettiin Oitmäkeen sivukirjastoksi. Myös Haapajärven kirjasto lakkautettiin vuoden 1970 alussa, kun todettiin, ettei sen käyttö ollut kovin suurta ja oli järkevämpää hoitaa alueen kirjastotoiminta auton avulla. Samaan aikaan myös Lapinkylässä alkoi liikennöidä kirjastoauto.

Pääkirjasto

Porkkalan vuokra-ajan jälkeen Kirkkonummen kantakirjasto vuokrasi kirjasto- ja kerhotilat uudesta kirkonkylän keskuskoulusta, ja samalla vaihtui kirjastonjohtaja. Leino oli anonut eroa virasta, ja vuonna 1962 hänen tilalleen valittiin opettaja Carl-Gustav Myhrberg. Hän oli entinen Haapajärven kirjaston johtaja. Kantakirjastoon alettiin hankkia myös suomenkielistä kirjallisuutta, koska suomenkielisten osuus väestöstä kasvoi koko ajan. Koulun tilat olivat pienet, ja uutta pääkirjastorakennusta alettiin suunnitella. Keskuskoulun viereen valmistui vuonna 1965 punatiilinen rakennus, ja kirjasto pääsi muuttamaan uuteen valoisaan ja tilavaan taloon. Syksyllä 1966 C.-G. Myhrberg muutti pois kunnasta, ja hänen tilalleen tuli hänen seuraajakseen Haapajärven kirjastosta kansakoulunopettaja Thorbjörn Söder. Samana vuonna aloitettiin pääkirjastossa satutunnit. Seuraavana vuonna kirjastotarkastaja Boldtin aloitteesta päätettiin perustaa kokoaikainen kunnankirjastonjohtajan virka. Virkaan valittiin keväällä 1968 Zulamith Suontakanen. Hänen aikanaan lainausjärjestelmä muuttui tarkoituksenmukaisemmaksi niin, että yksikorttilainauksesta siirryttiin Detroit-lainausjärjestelmään. Lainausluvut kasvoivat, kortistot saatiin ajan tasalle ja aukioloajat pitenivät. Kirjastossa pidettiin tietokilpailuja ja kirjailijailtoja.

Kirjasto autossa

kysymys kirjastoautosta nousi 1960-luvulla säännöllisesti esille. Kirjastojen tilanne eteläisellä Kirkkonummella oli vuokra-ajan päättymisen jälkeen huono. Eestinkylässä, Strömsbyssä ja Porkkalassa oli ennen evakuointeja kirjastot, mutta nyt lainausmahdollisuutta ei enää ollut. Helmikuussa 1969 kirjastoautotoiminta viimein aloitettiin. Kirjastoauto korvasi pienet sivukirjastot Friggesbyssä ja Karubyssä. Vuoden 1970 alussa aloitettiin autolainaus myös pohjois-Kirkkonummella, Haapajärvellä ja Lapinkylässä. Autosta lainaaminen oli suosittua, vaikkakin autossa oli tilaa vain noin neljällesadalle kirjalle ja sisälle mahtui kerrallaan vain neljä ihmistä. Suosio oli lopulta niin suurta, että tarve suuremmalle kirjastobussille oli ilmeinen. Suurin osa sivukirjastoista toimi heikosti. Kokoelmat olivat pienet ja tilat ankeat. Sivukirjastoissa saattoi olla tuhatkunta kirjaa, kun kirjastobussi pystyi tarjoamaan noin 3000-3500 kirjan kokoelman. Autossa olevaa kokoelmaa oli mahdollisuus myös vaihtaa ja pitää helpommin ajan tasalla. Kun suurempi kirjastoauto otettiin käyttöön 1971, päätettiin säästää vain kolme vilkkainta sivukirjastoa, Upinniemi, Vols ja Oitmäki.

Kohti tätä päivää

1970-luvun kirjasto toimi keskuskoulun kyljessä. Sivukirjastot toimivat edelleen Upinniemessä, Oitmäessä ja Volsissa. Lainausluvut olivat vuosikymmenen alussa 100 000:n luokkaa, ja kun lähestyttiin 1980-lukua, luku oli jo 200 000. Tilat olivat kuitenkin ahtaat, eivätkä kirjamäärät kasvaneet toivotusti. Tavoite 1980-luvun alussa oli neljä kirjaa asukasta kohti. Valtuustoaloite tuki kirjastolautakunnan suunnitelmia uudesta pääkirjastosta ja Veikkolan ja Masalan sivukirjastoista.

Jo parin vuoden päästä uusi kirjastotalo oli pystyssä. Se rakennettiin aivan kirkon viereen, keskeiselle paikalle. Uusi kirjasto avattiin lokakuussa 1982 ja siitä muodostui pikkuhiljaa kunnan kulttuurinen keskus. Myös uusi kirjastoauto aloitti kiertämisen kunnassa joulukuussa 1982. Tämän jälkeen kirjastoauto päivittyi uuteen bussiin vuonna 1996, joka oli käytössä aina vuoteen 2012. 11. tammikuuta 2012 käyttöön otettiin kuorma-auto, joka on ensimmäinen Suomessa kuorma-auton alustalle rakennettu kirjastoauto. Kirjastoauton nimeksi tuli Ella.

Veikkolan vanhasta koulusta muokattiin kirjasto, joka valmistui 1990 ja Masala sai oman kirjaston Temanan monitoimitaloon vuonna 1999. Oitmäen ja Upinniemen lainauspisteet suljettiin 1993. Toiminta Volsissa oli päättynyt jo aiemmin.

Kirjaston laajennus monitoimitaloksi

Syksyllä 2012 ehdotettiin, että Kirkkonummen kirjasto laajentuisi monitoimitaloksi, joka tarkoittaisi kirjaston laajenemisen lisäksi myös tiloja musiikkiopiston musiikkileikkikoululle, kansalaisopiston päiväkursseille, Porkkalan lukiolle, maahanmuuttajille, Luckanille, yhdistysten kokouksille ja mahdollisesti myös 150 hengen akustisesti korkeatasoiselle konsertti- ja kokoussalille. Kirjastossa olisi myös keskustan nuorisotila, joka korvaisi Finnsbackan nuorisotilan. Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hankkeelle avustuksen joulukuussa 2012.^lähde? Keväällä 2016 kunnanhallitus hyväksyi luonnospiirrustukset.^lähde? Kuntalaisissa uusi julkisivu herätti ristiriitaisen vastaanoton.

Rakentaminen alkoi syyskuussa 2016. Urakoitsija Rakennus Omera teki konkurssin kesken hankkeen, ja kirjaston valmistuminen viivästyi noin vuodella. Uudeksi urakoitsijaksi valikoitui SRV Rakennus. Uusi pääkirjasto valmistui lokakuussa 2020. Vanha kirjasto jäi uuden rakennuksen sisälle.

Rakennus on JKMM Arkkitehtien suunnittelema. Pääsuunnittelijana toimi Teemu Kurkela, projektiarkkitehtina Jukka Mäkinen ja sisustusarkkitehtina Tiina Rytkönen.

Uusi rakennus sai nimekseen Fyyri. Sana tarkoittaa höyrylaivan tulipesää, ja se muistuttaa myös ruotsin kielen sanaa "fyr", joka tarkoittaa majakkaa.

Kun hankkeeseen ryhdyttiin, rakentamisen kustannusarvio oli noin 9,2 miljoonaa euroa. Rakennuksen lopullinen hinta on 21 190 387,32 euroa. Sen päälle on laskettava vielä noin 800 000 euroa ylimääräisiä kuluja, jotka aiheutuivat urakoitsijan konkurssista, sekä joitakin kalustamisen kuluja. Kirkkonummen kunnalle hanke tuli maksamaan noin 18,1 miljoonaa euroa, kun huomioon otetaan vakuudet ja valtionavut, jotka pienensivät loppusummaa hieman.

Rakennus palkittiin Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnolla vuonna 2021.

Tietoja ja tilastoja

Kirkkonummen kirjaston tilastoja vuodelta 2018:

• 3 kirjastoa ja kirjastoauto, jolla 75 pysäkkiä
• kokoelmissa yhteensä 171 474 teosta, joista kirjoja 143 789
• lainoja yhteensä 534 528, joista 72 879 tehtiin kirjastoautossa
• lainaajia 13 784
• kirjastokäyntejä yhteensä 533 789, joista fyysisiä käyntejä 321 230 ja verkkokäyntejä 212 559.

Lähteet

• Favorin, Martti: Kirkkonummi - kasvun ja muutoksen vuodet. Kirkkonummen kunta, 2006
• Frostell, Susanna: Det kommunala bibliotek i Kyrkslätt genom tiderna. Kyrkslätts hembygdsförenings skrifter X. Ekenäs, 1970
• Jansson, Anders: Kortfattad historik över biblioteksverksamheten i Kyrkslätt, Kyrkslätt förr och nu s. 529

Aiheesta muualla

• Kirkkonummen kirjaston kotisivu