Kolja
| Kolja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Turskakalat Gadiformes |
| Heimo: | Turskat Gadidae |
| Suku: | Melanogrammus |
| Laji: | aeglefinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melanogrammus aeglefinus |
|
| Katso myös | |
Kolja eli hyyssä[2] (Melanogrammus aeglefinus) on Pohjois-Atlantin molemmin puolin esiintyvä turskakalalaji, jolla on suuri merkitys kalataloudessa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koljan tuntomerkkejä ovat koko kyljen mittainen musta kylkiviiva sekä rintaevän yläpuolella oleva tumma laikku. Pyydettävän koljan koko on yleensä 30–50 cm; ennätyskala oli yli 110 cm ja lähes 17 kg:n painoinen.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koljan levinneisyys on suunnilleen sama kuin turskan. Euroopassa se ulottuu Biskajanlahdelta Islantiin, Huippuvuorille ja Novaja Zemljaan, Pohjois-Amerikassa New Jerseystä Newfoundlandiin ja Etelä-Grönlantiin. Laji on yleinen Pohjanmeressä, Skagerrakissa ja Pohjois-Kattegatissa. Suolaisten virtausten mukana se voi joskus ajautua Juutinraumaan ja satunnaisesti lounaiseen Itämereen. Toisin kuin turska se ei kuitenkaan lisäänny Itämeressä.
Kolja elää rannikkojen ulkopuolella hiekka- ja sorapohjilla 40–200 metrin syvyydessä.
Lisääntyminen ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolja tulee sukukypsäksi 2–5 vuoden ikäisenä. Kutu tapahtuu tammi-toukokuussa, eritoten maalis-huhtikuun vaihteessa. Koljat kutevat 50–150 metrin syvyydessä vapaassa vedessä. Mätijyviä on isossa naaraassa noin 1,8 miljoonaa. Ne kelluvat vedessä, kunnes hautuvat poikasiksi 8–10 vuorokauden kuluttua. Poikaset elävät planktonista ja hakeutuvat mielellään meduusojen suojaan. Vasta 8–11 cm:n pituisina ne hakeutuvat pohjalle ja alkavat käyttää pohjaravintoa, matoja, nilviäisiä, äyriäisiä ja piikkinahkaisia. Jossakin määrin ne syövät myös pelagisia kaloja.
Tärkeimmät kutualueet ovat Keski-Norjan ja Lounais-Islannin edustalla sekä Georges Bank -matalikko Luoteis-Atlantilla.
Kalastus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koljaa pyydetään pääasiallisesti troolaamalla, nuotilla, myös pitkälläsiimalla ja verkoilla. Esimerkiksi Skotlannissa se on tärkein merikalastuksen saaliskala.
Koljakantojen koot ovat vaihdelleet suuresti, syntyvien vuosiluokkien heilahtelun seurauksena. Amerikassa koljasaaliit romahtivat rajusti 1960- ja 1980-lukujen lopulla; vähittäisestä palautumisesta huolimatta ne ovat vieläkin alle pitkän ajan keskiarvojen. Euroopassa kantojen odotettiin olevan vahvoja vuonna 2007.
Koljan kokonaissaalis vuonna 2004 oli noin 325 000 tonnia, josta kolmannes Ison-Britannian kalastusta.
Koljan liha on vähärasvaista ja hyvin proteiinipitoista. Sitä myydään tuoreena, fileinä, savustettuna ja pakastettuna. Suolakalaksi se soveltuu turskaa huonommin, joten perinteiset säilöntätavat ovat olleet kuivaaminen ja savustaminen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Melanogrammus aeglefinus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- Svensk fisk - Kolja (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
- Species factsheet on haddock from the UK Sea Fish Industry Authority (PDF, 2MB) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Status of Fishery Resources off the Northeastern US (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sobel, J.: Melanogrammus aeglefinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Jouni Kauhanen: Petsamo kutsui. Kansan Tahto, 9.10.2014, s. 8.