Kuusjoen kirkko
| Kuusjoen kirkko | |
|---|---|
 Kuusjoen kirkko |
|
| Sijainti | Ylikulmantie 236, Kuusjoki, Salo |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Salon seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1823 |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 350 |
 |
|
Kuusjoen kirkko on Salon seurakunnan, aiemmin Kuusjoen seurakunnan kirkko Kuusjoella Salossa Varsinais-Suomessa. Kirkko valmistui silloisen Kuusjoen saarnahuonekunnan saarnahuoneeksi vuonna 1823. Hirsirakenteinen kirkko on tyypiltään torniton pitkäkirkko, jossa on runkohuonetta matalammat kylkiäiset. Puinen kellotapuli on vuodelta 1882. Kirkossa on tilaa 350 ihmiselle.[1][2] Lähellä kirkkoa on kivimakasiini vuodelta 1927.[3]tarvitaan parempi lähde
Kirkko paneloitiin sisäpuolelta 1889 ja ulkopuolelta 1897. Alttari on myös vuodelta 1897, kuten saarnastuolikin, jonka muotoa karsittiin koristeista 1937. Sisäväritys on arkkitehti Elsi Borgin käsialaa vuodelta 1937. Samana vuonna runkohuoneen päätyy lisättiin sakaristo.[1]
Alexandra Frosterus-Såltinin maalaama alttaritaulu on vuodelta 1909. Urkujen fasadi on alkuperäisistä Albanus Jurvan vuonna 1897 rakentamista uruista, urut pillistöineen ovat Veikko Virtasen vuonna 1973 rakentamat.[1]
Erillinen kellotapuli on vuodelta 1882. Sen malli on otettu Uskelan Isokylän emäkirkon kellotapulista, mutta siinä on myös uusgoottilaisia vaikutteita. Tapulin kirkonkellot ovat vuosilta 1858 ja 1955.[1]
Kirkko 1800-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saarnahuoneena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskelan kirkkoherra Kustaa Renvall kertoi 27. lokakuuta 1822 pidetyssä Perttelin kirkonkokouksessa kuusjokelaisille, että Turun tuomiokapituli oli myöntänyt heille saarnahuoneen rakennusluvan. Oletettavasti rakennusaineet vietiin Kurkelan kylänmäelle talvella ja rakennustyöt tehtiin kesällä 1823. Työt aloitettiin inspehtori Johan Collinin johdolla. Hän oli Kurkelan Paavolan ratsutilan omistaja, mutta kun työ ei edennyt, hän joutui väistymään ja johtoon tuli rakennusmestari Malin. Saarnahuoneesta tuli korkeaseinäinen ja matalakattoinen. Vaikka saarnahuoneesta on myöhemmin muotoutunut kirkko, on rakennuksen runko nykyisinkin sama kuin se on alusta saakka ollut. Muuten rakennus on muuttunut paljon alkuperäisestä asustaan.[4]
Saarnahuoneen kattona oli ajalle tyypillinen malkojen peittämä tuohikatto ja seinissä ei ollut laudoitusta eikä maalipintaa. Pienet ikkunat muistuttivat maatalojen tupien ikkunoita. Sisäseinät olivat hirsipintaiset ja sisustus lähes olematon. Seiniin oli naulattu katajatappeja miesten lakkeja varten, lehtereitä ei ollut lainkaan ja sakaristo uupui kokonaan. Lattialla oli yksinkertaiset puupenkit, joissa istuen voi katsella sorvattua alttarinkaidetta, ja alttaritaulua ei vielä silloin ollut hankittu. Papinpenkki oli alttarin toisella sivulla ja lukkarinpenkki toisella. Seinän vieressä oli portaat saarnastuoliin, joka jo silloin oli samalla paikalla kuin nykyisinkin. Saarnahuoneen irtaimisto oli vähälukuinen, sillä sen muodostivat 1824 saatu kolehtihaavi, 1829 hankittu hopeinen kalkki, punainen alttarivaate ja puinen kynttilänjalka.[5]
Saarnahuoneesta kirkoksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Kuusjoen seurakunta sai 1857 lupauksen papin viran perustamisesta, alettiin saarnahuoneen varustusta täydentää hankkimalla ensimmäiseksi 31 leiviskän (263,5 kilon) painoinen kirkonkello. Sen valmisti 1858 helsinkiläinen ”herrain Osbergin ja Baden vaskenvalatus-tehdas”. Kello maksoi 406 ruplaa 43 kopeekkaa ja rahasumma kerättiin seurakuntalaisilta osin vapaaehtoisina lahjoituksina ja loput pakollisina maksuina. Aluksi kello sijoitettiin saarnahuoneen porstuanlakeen eli eteisen sisäkattoon, josta sen ääni ei kauaksi kuulunut. Kellorahojen kerääjällä Pappilankylän talollisella Vilhelm Lautkoskella oli suuria vaikeuksia saada rahat kokoon ja vielä suurempia vaikeuksia rahojen tilittämisessä, sillä lopullisesti tilitys voitiin hyväksyä vasta 1864 pidetyssä kirkonkokouksessa.[6]
Alttaritaulu saatiin lahjaksi Uskelasta 1860-luvulla. Kristuksen ylösnousemus -nimeä kantavan maalauksen teki 1834 turkulainen taiteilija Johan Georg Chiewitz. Jälkipolville tuntemattomaksi jäänyt henkilö lahjoitti seurakunnalle nelikynttiläisen lasikruunun ja kahdeksankynttiläinen lasikruunu ostettiin Kuusjoen Iloniemen lasitehtaalta 1870 siten, että jokainen talo antoi lasitehtaan patruunalle kolme kappaa (noin 14 litraa) kauroja.[7]
Kunnostustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuusjoki sai ensimmäisen oman pappinsa 1870 ja samana vuonna alkoi kirkon kunnostus ja täydennysrakentaminen. Sakaristo tehtiin 1870 ja 1871 rakennettiin kirkon eteläpuolelle tien viereen erillinen, 13 kyynärää (noin 7,7 metriä) korkea väliaikainen kellotapuli. Kirkon ikkunat uusittiin 1873, ulkoseiniin tehtiin lautaverhous 1874 ja 1877 kirkkorakennus sai uuden tuohista ja laudoista tehdyn vesikaton. Väliaikaisen kellotapulin tilalle rakennettiin yhä käytössä oleva pysyvä kellotapuli 1882 ja samana vuonna maalattiin kirkon katto mustaksi, ulkoseinät punaiseksi ja ikkunanpielet valkoisiksi. Kunnostus jatkui vielä 1883, jolloin kirkon ja tapulin ympärille tehtiin rima-aita. Aidantekoon osallistumisesta sai vapautuksen talollinen Juha Tuomola, joka lahjoitti seurakunnalle kirkon tonttimaan.[8]
Kirkon kunnostustyöt olivat seurakuntalaisille melkoinen ponnistus päivätöinä, rakennusaineiden tuomisina ja rahamaksuina. Siksi kaikessa pyrittiin säästäväisyyteen. Kuusjokilaisten mielestä väliaikainen kellotapuli oli heikko ja ulkomuodoltaan kamala, joten se päätettiin kirkonkokouksessa 1880 uusia, mutta rahan säästämiseksi suunnittelijaksi ei palkattu arkkitehtia, vaan yksi seurakuntalainen kävi mittaamassa Uskelan Isokylän emäkirkon tapulin, jotta sitä voitaisiin käyttää mallina Kuusjoen tapulille. Uskelan Isonkylän tapulin oli rakentanut 1838 talollisenpoika Vilhelm Jaako Uskelan Haukkalasta ja yhä tapulin piirteet ovat nähtävissä myös Kuusjoen kellotapulissa.[8]
Vanhan suuren kirkonkellon seuraksi saatiin 1872 pienempi kirkonkello, jonka lahjoitti talollinen ja valtiopäivämies Kustaa Paselius-Haali. Hän oli ostanut sen Uskelan seurakunnalta, joka ei ollut sitä pitkään aikaan tarvinnut. Pikkukello painoi 7 leiviskää 13 naulaa 11 luotia (noin 65 kg) ja se oli alun perin hankittu Salon kappelikirkkoon, jonne sen oli 1725 lahjoittanut vapaaherra Kustaa Horn. Kello oli haljennut ja siksi sen oli valanut uudelleen 1749 tukholmalainen Gerhard Meyer. Kello voitiin siirtää Uskelaan, koska Salon kappelikirkko purettiin 1830.[9]
Aikalaiskuvaus Kuusjoen kirkosta julkaistiin Hufvudstadsbladet-lehdessä 1885. Siinä eräs taidehistoriallisen retkikunnan jäsen arvioi mäellä tuulimyllyn vieressä olevaa punaista kirkkoa sellaiseksi, ettei siinä ollut pienintäkään arkkitehtonista koristetta, vaan se muistutti talonpoikaistaloa paitsi, että sen tunnisti kirkoksi vieressä olevasta kellotapulista. Sisäseinät olivat maalaamattomat ja osa pohjoisrististä oli varattu sakaristoksi. Kirkossa ei ollut yhtään uutta tai vanhaa messukasukkaa, ja J. G. Chiewitzin tekemä alttaritaulu oli pirteästi piirretty, mutta väreiltään liian hailakka.[10][11]
Kirkon korjaaminen ja täydentäminen jatkui 1889, jolloin sisäseinät ja sisäkatto vuorattiin paperilla ja maalattiin vaaleansiniseksi. Lisäksi sisäseinien alaosat laudoitettiin, tehtiin kirkkoon betonilattia ja ostettiin sakaristoon kamiina. Lämmitysjärjestelmää parannettiin vielä 1892 hankkimalla kirkkosaliinkin kaksi kamiinaa ja seuraavana vuonna vesikatto katettiin asfalttihuovalla. Suuri korjaustyö tehtiin 1897 rakennusmestari A. Tapion johdolla. Silloin sisä- ja ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin, uusittiin alttari, rakennettiin uusi saarnastuoli ja kaksi lehteriä sekä uusittiin kaikki ovet ja ikkunat. Kirkkotarha ympäröitiin kiviaidalla 1902, ja 1909 kirkko sai uuden, Aleksandra Frosterus-Såltinin maalaaman alttaritaulun, jonka aiheena on Kristuksen kirkastus. Kirkon lähelle rakennettiin vielä 20 hevosen kirkkotalli, joka valmistui 1912.[12]
Suuria kunnossapitotöitä on tehty myös 1900-luvulla. Vuonna 1929 kirkon katteeksi asennettiin peltikatto, ja 1937 oli vuorossa kirkon peruskorjaus arkkitehti Elsi Borgin johdolla. Silloin rakennuksen itäpäätyyn rakennettiin uusi sakaristo ja koko kirkkoon asennettiin sähkövalaistus.[13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oja, Aulis: Kuusjoen historia. Salo: Kuusjoen kunta, 1961.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kuusjoen kirkko Salon seurakunta. Arkistoitu 5.2.2015. Viitattu 26.9.2010.
- ↑ Kuusjoen kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ Kuusjoen kirkko muuka.com. Arkistoitu 18.12.2010.
- ↑ Oja s. 237–238.
- ↑ Oja s. 238.
- ↑ Oja s. 238–239.
- ↑ Oja s. 239.
- ↑ a b Oja s. 240.
- ↑ Oja s. 240–241.
- ↑ Oja s. 241.
- ↑ Från en konst-historisk expedition i Finland. (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) Hufvudstadsbladet, 1.10.1885, nro 227 B, s. 5. Helsingfors: Hufvudstadsbladet. ISSN 0356-0724 Lehden verkkoversio.
- ↑ Oja s. 287–288.
- ↑ Oja s. 294.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuusjoen kirkko Wikimedia Commonsissa