LOOM

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
LOOM
Kehittäjä Lucasfilm Games
Julkaisija Lucasfilm Games
Jakelija Steam ja GOG.com
Suunnittelija Brian Moriarty
Säveltäjä Pjotr Tšaikovski ja George Sanger
Pelimoottori SCUMM
Julkaistu 1990
Lajityyppi seikkailupeli
Pelimuoto yksinpeli
Alusta Amiga, Atari ST, Commodore CDTV, Macintosh, MS-DOS, FM Towns, PC Engine
Jakelumuoto levyke, CD-ROM
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Kuvankaappaus pelistä

LOOM on LucasArtsin kehittämä ja julkaisema seikkailupeli. Peli on julkaistu vuonna 1990.

LOOM oli neljäs SCUMM-peli, ja niistä poikkeava. Sen käyttöliittymä oli äärimmäisen pelkistetty, sillä hahmoa ohjattiin yksinkertaisesti klikkaamalla objekteja, ja ainoa pelissä käytetty esine on värttinä, jota käytetään loitsimiseen. Tyyliltään peli on vakava, kun muut SCUMM-pelit ovat melko koomisia, ja sen juoni perustuu peliä varten sepitettyyn monipuoliseen fantasiaan.

LOOMin mukana tuli äänikasetti, jossa oli useaan kohtaukseen jaettu 29-minuuttinen näytelmä, joka kertoi juonen taustan siihen hetkeen asti, mistä peli alkaa.

Tarina kertoo maailmasta, jonka ihmiset olivat jakautuneet ammattikilloittain kaupunkivaltioihin. Jokainen kilta varjeli ammattinsa salaisuuksia ylpeydellä muilta. Kutojien kilta oli muita vähemmän sotaisa, ja jouduttuaan vainotuksi eristäytyi muusta maailmasta omalle saarelleen, jonka nimeksi tuli Loom. Kutojien taidot kehittyivät niin, etteivät he enää tarvinneet lankaa, vaan osasivat kutoa valoa ja ääntä muokatakseen todellisuuden rakennetta. Voimakkain kutojien työkalu oli valtavat Kangaspuut. Kutojien kilta koki kukoistuskauden, mutta lopulta heitä oli jäljellä alle 20, ja useimmat lapset syntyivät kuolleina tai epämuodostuneina.

Kutoja Cygna Threadbare vaati epäonnistuneen raskautensa jälkeen kiltansa vanhimpia pelastamaan kutojien säilyvyyden käyttämällä Kangaspuita uusien lapsien luomiseen. Vanhimmat kieltäytyivät vedoten killan vuosituhansia vanhoihin sääntöihin. Cygna kapinoi kutomalla Kangaspuilla yhden lapsen, mutta jäi kiinni itse teossa juuri lapsen syntymän jälkeen. Cygna sai killan sääntöjen mukaisen kuolemantuomion ja muutettiin joutseneksi. Lapsen päätettiin antaa kasvaa 17-vuotiaaksi, jonka jälkeen hänen kohtalonsa päätettäisiin.

Lapsen kasvattajaksi määrättiin kätilö Hetchel, joka risti hänet Bobbin Threadbare'iksi. Bobbin kasvatettiin muista kutojista erillään, eikä hänelle opetettu perinteisten loitsujen kutomisen taitoja, koska hänen pelättiin epätavallisen syntyperänsä vuoksi edustavan Kaaosta. Kätilö kuitenkin katkeroitui lapsen julman kohtelun vuoksi, ja opetti hänelle kutomisen alkeita.

Bobbinin 17:tenä syntymäpäivänä kätilön rikkomukset paljastuivat killan vanhimmille, ja he tuomitsivat hänet kuolemaan Kangaspuiden äärellä. Loitsu kuitenkin yllättäen epäonnistui, ja kätilö muuttui joutsenenmunaksi. Samalla hetkellä Cygna lensi joutsenena ikkunan läpi sisään, loitsui Kangaspuilla ja muutti koko killan Bobbinia lukuun ottamatta joutseniksi. Kaikki lensivät ulos, ja Bobbin löysi hylättyjen Kangaspuiden edestä joutsenenmunan ja värttinän.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Bobbin ottaa värttinän ja loitsuu sillä joutsenenmunan auki. Kätilö Hetchel kuoriutuu nuorena joutsenena, kehottaa Bobbinia poistumaan saarelta ja lentää pois.

Pelin useimmat ongelmat liittyvät värttinällä loitsumiseen. Kun värttinälle lauletaan eri säveliä, saavat ne värttinän tekemään jonkin loitsun valittuun kohteeseen. Bobbinin on opeteltava seikkailussa käytettävät loitsut poimimalla niitä luonnosta tai toisilta ihmisiltä. Esimerkiksi pöllöjen huhuilusta syntyy sävelmä, joka värttinälle laulettuna antaa kyvyn nähdä pimeässä. Rukin kitinästä kuuluu sävelmä, jolla olkia voi loitsua kullaksi, ja laulamalla sävelmän takaperin kulta muuttuu oljiksi.

Bobbin päättää seurata joutsenparvea. Päästyään pois saarelta hän matkustaa lasinpuhaltajien, lammaspaimenten ja raudantakojien kiltojen läpi. Hän päätyy lopulta pappien killan vangiksi, jonka piispa Mandible on käynnistämässä maailmanvalloitusta nostattamalla epäkuolleiden armeijan. Piispa Mandible avaa Bobbinin värttinän avulla aukon kuolleiden ja elävien maailman välille, ja vapauttaa Kaaoksen, joka on voimakas henki. Lopun pelistä Bobbin yrittää pysäyttää Kaaosta, jolla on profetioiden mukaisesti omat valloitussuunnitelmat, mutta onnistuu luomaan vain pattitilanteen, jossa Kaaos hallitsee puolta elävien maailmasta, Kangaspuiden jakautuessa molemmille puolille.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

LOOMin tuli saada kaksi jatko-osaa, nimeltään Forge ja The Fold, joissa avoimeksi jätetty loppuratkaisu olisi päätetty Kaaoksen nujertamiseen. Jatko-osat jäivät tekemättä, koska LOOMin tekijät oli jo kiinnitetty muihin Lucasfilm Gamesin projekteihin.

LOOMin toteutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LOOMin käyttöliittymä on pelkistetty äärimmäisyyteen. Hahmolla on vain kolme toimintoa. Liikkuminen tehdään klikkaamalla kohdetta hiirellä. Objektia voi käsitellä tai tarkastella kaksoisklikkauksella. Lähes kaikki objektit ovat juonen kannalta olennaisia, ja niitä on niukasti, yleensä vain yksi tai kaksi yhtä ruudullista kohti.

LOOMissa on vain yksi mukana kannettava esine, joka on värttinä, jota Bobbin käyttää loitsumiseen. Loitsut luodaan laulamalla tai hyräilemällä värttinälle neljä säveltä, joiden sävelkorkeudet määräävät loitsun. Pelin alussa Bobbin osaa vain nuotit C, D ja E, mutta oppii korkeampia nuotteja pelin edetessä. Jokaista loitsua varten on valittava objekti, johon se kohdistetaan.

LOOM on helpoimpia LucasArtsin seikkailupelejä. Pelissä on mahdoton kuolla. Pelaajan on itse pidettävä kirjaa kaikista kohtaamistaan loitsuista. Ainoa tapa joutua umpikujaan on olla huomaamatta tai kirjaamatta uutta loitsua muistiin ja jatkaa peliä. Pelissä on kolme vaikeustasoa, jotka vaikuttavat värttinän käyttämiseen. Helpoilla tasoilla värttinään liittyy sävelasteikko, josta näkee kuultavat ja voi valita loitsuttavat nuotit. Vaikeimmalla tasolla kaikki loitsut on kirjattava muistiin pelaajan korvakuulolla, ja loitsuminen on tehtävä ilman asteikkoa.

LOOMin julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
LOOMin VGA-versio

LOOM julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1990 Amigalle, Atari ST:lle, Macintoshille ja MS-DOSille. Tämä julkaisu käytti SCUMMin versiota 3 ja sen tallennusväline oli levykkeet. Kuvitukset olivat 16-värisiä.

Vuonna 1991 LOOM julkaistiin FM Townsille. Tämä käytti SCUMMin versiota 3 ja sen tallennusväline oli CD-ROM. Peli oli 256-värinen ja sen taustamusiikit tulivat erilliseltä CD:ltä.

Vuonna 1992 LOOM julkaistiin MS-DOSille käyttäen SCUMMin versiota 5. Sen tallennusväline oli CD-ROM ja kuvitukset samat kuin FM Townsilla, mutta jotkin animaatiot olivat monimutkaisempia. Kaikki puhe tuli CD:ltä, mutta muihin julkaisuihin verrattuna dialogin määrä oli tiivistetty noin puoleen, että se olisi mahtunut yhdelle CD:lle. Edellistä MS-DOS julkaisua kutsutaan EGA- ja jälkimmäistä VGA-versioksi. VGA-version myyntioikeus kuuluu Mindscapelle, joka on konkurssissa. Tästä syystä kokoelmilla myydään vain EGA-versiota.

LOOM julkaistiin lisäksi PC Enginelle (TurboGrafx-16) vuonna 1992. Kuvituksiltaan niiden julkaisut olivat sekoitus 16- ja 256-värisistä.

LOOM julkaistiin englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja hepreaksi (nimellä האורגים).

LOOMin mukana kasetilla tullutta näytelmää jaettiin vuonna 1990 myös tuhannen kappaleen painos CD:llä pelin mainostamiseksi.

LOOMin tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brian Moriarty kirjoitti fantasian, johon LOOM perustuu, ja suunnitteli pelin.

LOOMin taustakuvitukset teki Mark J. Ferrari. Hahmot ja niiden animaatiot tekivät Steve Purcell ja Gary Winnick. Muut animaatiot tekivät Mark J. Ferrari, Ken Macklin, Steve Purcell ja Gary Winnick.

LOOMin musiikki perustuu enimmäkseen Pjotr Tšaikovskin balettiin Joutsenlampi.

Peli on saanut Amiga Format -lehden arvostelussa arvosanaksi 85%.[1]

Peli on saanut CU Amiga -lehden arvostelussa arvosanaksi 85%.[2]

Mikrobitin Petri Teittinen antoi pelin DOS-versiolle 89 pistettä sadasta.[3]

  1. Loom review Amiga Magazine Rack. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
  2. Loom review Amiga Magazine Rack. Viitattu 9.7.2019. (englanniksi)
  3. Mikrobitti 10/1990, sivu 43

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]