Landola
Landola on suomalainen kitaramerkki. Landola-kitaroita on tehty Pietarsaaressa vuodesta 1942, ja merkin tuotanto on jatkunut eri yhtiöiden alla yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka. Kyseessä on Suomen vanhin ja suurin kitaramerkki. Paradise Oskarilla oli vuoden 2011 eurovision laulukilpailun esityksessään mukana Landolan kitara vuodelta 1964.[1]
Oy Landola Ab:n historia ja vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oy Munkers Ab valmisti kitaroita keksimällään Landola-tuotemerkillä 1940–1960-luvulla. Tuotenimi keksittiin "ilmasta"selvennä, ja sitä käytettiin muihinkin tuotteisiin, kuten Munkersin metrimittoihin. Kaikki Munkersin soittimet olivat alusta alkaen Landola-tuotemerkin alla.
Landolan tarina omalla nimellään toimivana yrityksenä alkaa Munkersin toimitusjohtaja S. Höglundin kuolemasta lento-onnettomuudessa vuonna 1961. Tehdas meni pian konkurssiin rahoituksen vaikeutuessa, mutta osa työntekijöistä, Nils Höglund ja Uno Sjöblom, osti yrityksen ja jatkoi sen toimintaa. Vuonna 1961 perustetun uuden yhtiön nimeksi tuli Ab Landola Oy. Landola sai ensimmäisen oman, keskitetyn tehtaansa vuonna 1967 Pietarsaareen. Sitä ennen tehdas toimi Pietarsaaressa erilaisissa maataloustoiminnan sekä sataman ylijäämätiloissa.
Yrityksen tuotanto ja vienti kasvoivat nopeasti. Vuonna 1969 valmistui 40 000 kitaraa, joista vain 15 % tuli Suomen markkinoille. Myyntiä siivitti 1960-luvun folkboomi. Vienti Yhdysvaltoihin alkoi 1960-luvulla newyorkilaisen B. Jakobsen -yhtiön kautta. Landola-kitaroiden tuotenimenä oli Yhdysvalloissa España tai Val Dez. Vuosittainen vienti näille tuotemerkeille oli noin 10 000–30 000 kappaletta. Mukana oli paljon malleja, joita ei myyty Suomessa, esimerkiksi puoliakustinen Gibson 335 -kopio sekä akustinen basso. Jakobsen mainosti näitä usein Guitar Player -lehdessä. España-merkistä huolimatta mainoskuvissa oli suomalaismaisemia tai esimerkiksi saunovia ihmisiä.
Muita 1960-luvulla vakiintuneita vientimaita olivat Kanada, Ruotsi, Norja, Tanska, Englanti, Skotlanti, Sveitsi, Ranska, Länsi-Saksa, Itävalta ja Hollanti.
Musiikki Fazer
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1973 Musiikki Fazer osti yrityksen. Fazer-Landolan aikana laatu laski, mutta tuotantomäärät kasvoivat. Tuotantoa tehosti vuonna 1975 rakennettu kakkostehdas.
Landola rakensi Martinille 1970–1980-lukujen vaihteessa Levin- ja Sigma-merkkisiä kitaroita. Martin oli juuri ostanut Levin-merkin Ruotsista (näitä ei siis pidä sekoittaa aiempiin Levin-kitaroihin).
Rakennemuutos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvulla japanilaiskitaroiden vyöry johti alan kannattamattomuuteen. Kitaratehtaat katosivat Euroopasta lähes kokonaan, poikkeuksena Landola. Väkeä kuitenkin vähennettiin, tuotantomäärät alenivat ja yhtiö siirtyi vuonna 1983 Nils Höglundin omistukseen. Koulusoitinpuolen myynti kuitenkin veti, ja kitara soitinvalintana pysyi kansan suosiossa. Tuohon aikaan tuotannosta 60 % meni Suomeen. Landolan tuotannossa näkyi myös 1980-luvun kantelebuumi: 5-kielisiä kanteleita tehtiin noin 500. Osaltaan tähän vaikutti Osuuspankin vuoden 1985 "Kantele kouluun" -projekti.
1980-luvun lopulla kehitystyöhön tuli mukaan Ikaalisten soitinrakennuskoulu. 1980–1990-lukujen taitteessa laatu parani laajamittaisen tuotekehittelyn tuloksena ja mallistoa modernisoitiin. Mukaan tulivat aktiivimikrofonit, modernimmat muodot, kokopuukannet ja luusatulat. Ajatuksena oli luoda aivan omanlaisia kitaroita amerikkalaismerkkien kopioinnin sijaan. Yksi merkittävä uutuus oli runkojen puuaineksen ThermoTonewood-lämpökäsittely, joka avaa diskanttia sekä estää puun myöhempää "elämistä". Myös lakkamateriaalit uusittiin kevyemmiksi.
1980-luvun lopulla Landolalla oli yhdysvaltalaisen IMC:n kanssa kunnianhimoinen Aspen/Landola -malliprojekti, joka kuitenkin tyrehtyi pian. Projektin kitaramallinimeksi tuli Luthier, joka jäi Landolan käyttöön yhteistyön päätyttyä. 1990-luvun alussa Landola pyrki valmistamaan akustisia kitaroita massatuotantona Peavey Electronic Corporationille, mutta tuotantomäärät eivät riittäneet.[2] Myös dollarin kurssi vaikutti vientiin. Yhteistyö kuihtui ja Landola meni konkurssiin vuonna 1995.[3]
Audiosal
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erkki Noromiehen Audiosal Oy osti Landolan vuonna 1995, ja hänen poikansa Jan Noromies (Aksbej Ab Oy) jatkoi johtotehtävissä vuonna 2007. Aksbej Ab Oy lopetti toimintansa vuonna 2010.[4]
Landola-kitaroiden valmistus jatkuu work shop -tyyppisenä Pietarsaaressa. Tilat varastoineen ovat noin 300 neliötä. Tuotantomäärä oli vuonna 2013 noin 200 kappaletta. Tuotanto on täysin käsityötä.
Ulkomaisista muusikoista Landola-kitaroita on käyttänyt ainakin ruotsalaisen Roxette-yhtyeen Per Gessle.
Landola-kitaroiden ajoittaminen sarjanumeron perusteella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksittäisten Landola-kitaroiden valmistusvuosi voidaan useimmiten päätellä kitaran valmistussarjanumeron avulla. Sarjanumerot puuttuvat vuosilta 1942–1945 ja 1953–1972. Kitarat ovat siis ajoitettavissa vuosilta 1946–1952 ja vuodesta 1973 eteenpäin.
Kitaran iän voi selvittää Landolan kotisivulla olevasta taulukosta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Juha Vartiainen: Suomikitarat (Readme.fi, 2008)
- Rauno Nieminen: Landola 1942–1992 (Soitintutkimuskeskus, 1993)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Euroviisu-Oskar tavoittelee rikkautta ja onnea yle.fi. 12.3.2011. Viitattu 2.4.2019.
- ↑ "Kun kitarat viedään käsistä. Landolan toimitusjohtaja neuvotteli elämänsä kauppaa viisi minuuttia. Tehdas ei kykene tuottamaan tarpeeksi Peavey-kitaroita Yhdysvaltoihin". Heikki Kotilainen, Helsingin Sanomat 2.10.1994
- ↑ "Kitaratehdas Landola hakeutui konkurssiin. Maailman valloitus jäi unelmaksi". Heikki Kotilainen, Eeva Palm, Helsingin Sanomat 17.6.1995
- ↑ http://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/aksbej+ab+oy/20358712
- ↑ Dating Your Guitar Landola.fi. Viitattu 8.9.2015. (englanniksi)