Lapasotka
| Lapasotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Sotkat Aythya |
| Laji: | marila |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aythya marila |
|
 Lapasotkan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Lapasotka (Aythya marila) on pieni kokonaan sukeltava sorsalintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koiraalla on hyvin tumma pää, joka kiiltää valossa vihreänsävyisenä, tumma rinta ja kaula, valkea vatsa ja harmaa selkä, sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella usein selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa ”huurteinen” väritys. Pituus on 40–51 cm, siipien kärkiväli 75 cm ja paino noin 700 – 1 300 g.
Vanhin suomalainen rengastettu lapasotka on ollut 13 vuotta 1 kuukautta 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin lapasotka.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopassa lapasotkien pesimäkannan arvioidaan olevan 134 000 – 178 000 paria.[3] Suomessa pesii 100 – 200 paria, joista merialueilla pesiviä on noin 50 paria ja Lapin tunturilammilla pesiviä 50 – 150 paria.[4] Lapasotka on muuttolintu, joka talvehtii Itämeren eteläosissa, Pohjanmerellä ja osa kannasta jopa Välimerellä.
Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Lapasotkan ohjeellinen arvo on vuonna 2002 annetun asetuksen mukaan 2018 €.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joet ja kesäisin järvet ja suot ja talvisin rannikolliset lahdet, estuaarit, laguunit ja sisämaan järvet.[6] Pesimäaluetta ovat järvet, suot ja Pohjanlahden saaristo. Muuttaa talveksi avomeren tuntumaan.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesä on maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Vihertävänruskeita munia on 6–13, naaras hautoo noin 4 viikkoa ja poikaset ovat lentokykyisiä seitsemän viikon ikäisinä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisin nilviäiset, simpukat, osterit ja etanat sekä kesäisin kasveja kuten vitat, sellerit, sarat ja ruohot sekä hyönteisiä ja äyriäisiä.[6]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen nimi Aythya (kreik. aithuia) viittaa tunnistamattomaan merilintuun, jonka mm. Aristoteles mainitsee. Lajinimi marila tulee kreikan sanasta marile, joka tarkoittaa hiilipölyä tai hiillosta. [7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hildén, Olavi 1964: Retkeilijän lintuopas. Otava. Malmö Grafiska AB.
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Aythya marila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
- ↑ Greater Scaup (Aythya marila) - BirdLife species factsheet datazone.birdlife.org. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Lapasotka lähellä häviämistä – Merenkurkun maapetojen vaikutus näkyy kannassa Yle Uutiset. 29.6.2021. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ a b Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista 3.1.2002/9 Viitattu 30.5.2016
- ↑ a b Greater Scaup Audubon. 13.11.2014. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Jobling, 2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lapasotka Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Lapasotka (Aythya marila)
- ITIS: Aythya marila (englanniksi)