Leif Kiviharju

Leif Erik Pentti Kiviharju (16. marraskuuta 1947 Helsinki) on suomalainen muusikko ja laulaja. Kiviharju päätti ryhtyä rocklaulajaksi nähtyään Paul Ankan konsertin Linnanmäellä 1959. Hän osallistui rocklaulukilpailuihin 1961 heikolla menestyksellä esittäen vuoden 1952 mallisella Harmony-kitaralla itseään säestäen laulut "Story of Adam & Eve" ja "Jingle Bells Rock".

Rautalankamusiikin saavuttua Shadowsien myötä Suomeen 1960-luvun alussa alettiin Suomessakin perustaa kitarayhtyeitä. Eräs näistä oli heinäkuussa 1962 perustettu Comanches, jossa soittivat Lars Örnberg (kitara), Christer Forss (rummut) ja Leif Kiviharju (basso). Ensimmäisen Fender-basson Kiviharjulle toi tuttu merikapteeni Yhdysvalloista. Comanches keikkaili pelkästään Helsingin lähistöllä. Marraskuussa 1962 yhtye tavoitteli levytyssopimuksesta Jorma Weneskosken järjestämässä Rautalankaparaatissa Porvoossa. Levytyssopimus jäi kuitenkin vain kaukaiseksi haaveeksi, mutta Comanches valittiin Vanhankaupungin nuorisoseurantalon suosituimmaksi ryhmäksi. Forssin avioituminen kaksi viikkoa kilpailuiden jälkeen aiheutti koko yhtyeen hajoamiseen ja Lars Örnberg muutti myöhemmin Australiaan.

Seuraava merkittävä yhtye Kiviharjun uralla oli marraskuussa 1963 perustettu Shaking Sharks, joka soitteli muun muassa The Beatlesin lauluja ja rhythm & bluesia. Yhtye toimi välillä myös nimillä Happy Go Fellows ja The Steelers. Yhtyeen runsaasti vaihdoksia kokeneessa miehistössä vaikuttivat muun muassa Lars Örnberg, Remu Aaltonen, Sammy Babitzin ja Zape Leppänen. Ahkerasti Helsingin ympäristössä keikkaillut Shaking Sharks sai kunnian esiintyä lämmittely-yhtyeenä muun muassa Renegadesin, The Honeycombsin ja Lollipopsin konserteissa.

Shaking Sharksin hajottua Kiviharju oli vuoden 1965 lopulla lähinnä freelancerina. Hän oli mukana muun muassa amerikkalaisen laulajan Les Carltonin kiertueella, jolla rumpalina toimi Ronnie Österberg. Vuodenvaihteessa 1964–1965 perustetussa First-yhtyeessä Kiviharju oli mukana marraskuuhun 1967 asti, jolloin hän joutui astumaan armeijan palvelukseen. Armeijan jälkeen Kiviharju soitti vähän aikaa Eero Raittisen Help-yhtyeessä, jonka jälkeen hän sai seuraavan yhtyeensä Lemonin kasaan helmikuussa 1969. Lemonin hajottua keväällä 1972 syntyi Karma, josta Kiviharju erosi syksyllä 1974 menetettyään tilapäisesti äänensä. Alkuvuodesta 1975 Kiviharju oli mukana Frank Robsonin Atrain-yhtyeessä, joka sai aikaan vain yhden singlen ja muutaman keikan.

Loppuvuodesta 1975 Kiviharju kokosi Pepe Willbergin kanssa lyhytaikaisen yhtyeen, jossa soittivat Kalle Lae, Jukka Virtanen ja Jukka Virta. Yhtyeen huomattavimmaksi saavutukseksi jäi esiintyminen UNICEF-konsertissa marraskuussa 1975. 1976 Kiviharju soitti funky-triossa nimeltä Clovis, jonka rumpalina oli Tomi Parkkonen ja kitaristina amerikkalainen John Carson (rumpali Billy Carsonin veli). Yhtyeen lupaavasti alkanut toiminta lopahti siihen, että Carson karkotettiin Suomesta. 1977 herätettiin Karma uudelleen henkiin, mutta Kiviharju ei viihtynyt yhtyeessä pitkään.

1970-luvun lopussa Kiviharju rakenteli Helsinkiin omaa studiota. Hän oli tämän Birdland-studion perustaja ja omistaja, minkä lisäksi hän toimi tuotepäällikkönä PSO-Musiikissa. Eri yhtyeiden jäsenenä tekemiensä levyjen lisäksi on Kiviharju tehnyt paljon laulu- ym. taustoja myös muille artisteille. Omissa nimissään hän ei ole koskaan levyttänyt. Hänen suunnitelmissaan oli ollut myös Clovis-aikoina tehtyjen nauhoitusten julkaiseminen LP:llä, mutta hanke ei koskaan käynyt toteen.

Nykyään Kiviharju vetää taas vuodesta 1986 uudelleen toimivaa First-yhtyettä yhdessä Cay Karlssonin, Mårten Enqvistin ja Seppo Järvisen kanssa.

Salanimet

• Lefa Kiviharju

Aiheesta muualla

• Leif Kiviharjun esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Leif Kiviharjun sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Leif Kiviharjun sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)