Marius
Gaius Marius (157 eaa. – 13. tammikuuta 86 eaa.) oli Rooman tasavallan aikainen kenraali ja poliitikko. Hänet tunnetaan parhaiten armeijauudistuksesta, jonka myötä Roomassa siirryttiin palkka-armeijaan. Hän oli konsulina ennätykselliset seitsemän kertaa.
Marius osallistui myös tasavallan lopunaikojen sisäisiin kahakoihin, jotka epävakauttivat valtiokoneistoa johtaen lopulta keisarikunnan syntyyn. Mariuksen vaiheikkaaseen elämään mahtui maanpako Roomasta ja harharetkiä pitkin valtakuntaa vanhan Karthagon raunioille asti.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marius syntyi vuonna 157 eaa. Arpinumin kaupungissa Latiumissa. Plutarkhos väittää hänen olleen työläisperheestä, mutta luultavasti hänen perheensä kuului ritarisäätyyn. Vuonna 134 eaa. hän palveli Rooman armeijassa Numantiassa jossa Scipio Aemilianus Africanus huomasi hänet. Myöhemmin hän asettui ehdolle sotilastribuunin virkaan. Hän saikin yhden 24 virasta saavutuksiensa ansiosta. Seuraavaksi hän asettui ehdolle kvestoriksi sen jälkeen kun oli epäonnistunut saamaan erään viran kotikaupungissaan. Hänen kvestorinurastaan ei tiedetä mitään.
Seuraavaksi hän toimi kansantribuunina vuonna 119 eaa. Hän voitti äänestyksen Caecilius Metelluksen ansiosta. Pian tämän jälkeen hän asettui ehdolle niin kuruulisen ediilin kun kansanediilin virkoihin, mutta epäonnistui. Vuonna 116 eaa. hänet valittiin preettoriksi, mutta häntä syytettiin vaalivilpistä. Selvittyään syytteistä Marius toimi vuoden preettorina Roomassa. Vuonna 114 eaa. hänet lähetettiin propreettoriksi Lusitaniaan jossa hän johti joitain sotatoimia. Palattuaan hän meni naimisiin tuolloin vielä tuntemattoman Gaius Julius Caesarin tädin Julian kanssa. Parin lapsi Gaius Marius nuorempi syntyi noin vuonna 110 eaa.
Kimbrisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kimbrisota
Vuonna 113 eaa. Roomaan tuli tieto että kaksi suurta germaaniheimoa, kimbrit ja teutonit olivat lähteneet synnyinsijoiltaan Jyllanista kohti etelää etsimään uutta asuinpaikkaa. Matkalla joukkoon liittyi muitakin heimoja. Samana vuonna teutonit ilmestyivät Noricumiin, jolloin jotkut soturijoukkiot alkoivat ryöstellä aluetta. Roomalainen konsuli Gnaeus Papirius Carbo lähti tällöin armeijoineen germaaneja vastaan. Teutonit eivät halunneet yhteenottoa roomalaisten kanssa, ja kertoivat että etsivät vain uutta asuinsijaa. Carbo hyväksyi tämän, mutta teki kuitenkin yllätyshyökkäyksen germaaneja vastaan. Hyökkäys kuitenkin epäonnistui täysin ja Rooman armeija kärsi raskaita tappioita. Tämän jälkeen germaanit vaelsivat länteen Galliaan.[1]
Vuonna 109 eaa. germaaniarmeija, joiden joukossa oli joitakin tigurineja hyökkäsi Rooman hallitsemaan Gallia Transalpinan provinssiin kukistaen konsuli Marcus Junius Silanuksen johtaman armeijan. Germaanit pyysivät Rooman senaatilta maata asettuakseen asumaan sille, mutta tämä anomus torjuttiin. Vuonna 107 eaa. konsuli Lucius Cassius Longinuksen armeija joutui väijytykseen, jossa tigurinit tuhosivat suuren osan Rooman armeijasta ja surmasivat Longinuksen.[1]
Vuonna 105 eaa. kimbrit ja teutonit tunkeutuivat joukolla Gallia Narbonensiksen provinssiin. Roomalaiset kokosivat yhden kaikkien aikojen suurimmista roomalaisarmeijoista tavoitteenaan lopettaa germaanien uhka välittömästi. Armeijan komentajat Gnaeus Mallius Maximus ja Quintus Servilius Caepio eivät kuitenkaan tulleet lainkaan toimeen keskenään, minkä seurauksena germaanit löivät roomalaisarmeijan täydellisesti Arausion taistelussa. Aikalaislähteiden mukaan Arausiossa sai surmansa 80 000 legioonalaista ja 40 000 apujoukkojen sotilasta.[2] Roomalaiset oli vallannut nyt kimbriläiskauhu. Nyt roomalaiset käänsivät katseensa Jugurthan voittaneeseen Mariukseen. Marius lähtikin sotaan.[3] Mariuksen uudistettu armeija kukistikin teutonit Aquae Sextiaessa vuonna 102 eaa. Mariuksen juhlat jäivät lyhyiksi kun tuli tieto, että Alppien solia puolustanut konsuli Quintus Lutatius Catulus oli epäonnistunut tehtävässään; hänen miehensä joutuivat pakokauhun valtaan nähtyään germaanit ja pakenivat. Kimbrit olivat asettuneet Pohjois-Italiassa sijaitsevaan Vercellaen kaupunkiin.[4] Marius jyräsi muurit tieltään ja tuhosi 170000 miehen vahvuisen kimbriarmeijan. Taistelun jälkeen ei kaupungista ollut juuri mitään jäljellä.
Sota Jugurthaa vastaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Jugurthan sota
Vuonna 109 eaa. Caecilius Metellus otti Mariuksen mukaan legaattina Jugurthaa vastaan käytävässä sodassa. Vuonna 108 eaa. Marius olisi halunnut pyrkiä konsuliksi mutta Metellus kielsi tätä palaamasta Roomaan. Mariuksen onnistui kuitenkin laskea Roomassa liikkeelle huhu, että hän olisi saanut Jugurthan vastaisen sodan loppumaan jo ajat sitten. Vuonna 107 eaa. hänet valittiin konsuliksi ja lähetettiin sotimaan Jugurthaa vastaan.
Saadakseen joukkoja tulevaan sotaretkeensä Marius teki päätöksen ettei sotilailla enää tarvinnut olla lain määräämää omaisuutta (koska suurella väestön osalla sitä ei ollut). Näin legiooniin saatettiin ottaa Rooman köyhimpää väestöä joilla ei ollut merkittävää omaisuutta.
Marius ei kuitenkaan saanut sotaa Jugurthaa vastaan päätökseen niin pian kun oli luvannut. Mariuksen kvestoriksi vuonna 107 eaa. oli lähetetty eräs L. Cornelius Sulla. Sulla osoittautui taitavaksi sotapäälliköksi. Sullan onnistui ylipuhua Jugurthan appi Bocchus vangitsemaan tämän ja luovuttamaan roomalaisille. Marius sai kunnian siitä että lopettanut sodan ja vanginnut Jugurthan, olihan Sulla vain toiminut hänen alaisenaan.
Marius valittiin uudelleen konsuliksi vuonna 105 eaa. sen jälkeen kun kimbrit ja teutonit olivat kukistaneet kaksi heitä vastaan lähetettyä armeijaa. Marius oli äänestyksen aikana vielä Afrikassa ja häntä ei olisi lain mukaan voinut valita konsuliksi kuin vasta kymmenen vuoden kuluttua edellisestä konsulikaudesta. Marius valittiin konsuliksi vuosiksi 103 eaa., 102 eaa. ja 101 eaa.
Kuudes konsulikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marius valittiin konsuliksi myös vuonna 100 eaa. Tribuuni Lucius Appuleius Saturninus yritti saada läpi lakia joka olisi antanut maata veteraaneille kolonioista. Senaatti vastusti tätä ehdotusta ja lopulta syttyi mellakoita. Marius kukisti mellakat yleisen järjestyksen nimessä vaikka olikin periaatteessa lakiesityksen kannalla. Konsulikautensa lopuksi Marius vetäytyi poliittisesta elämästä.
Kun Rooman luokkasota puhkesi vuonna 91 eaa. palasi Marius johtamaan joukkoja Sullan kanssa. Luokkasodan jälkeen senaatti lähetti Sullan sotimaan Pontoksen kuningasta Mithridatesta vastaan. Publius Sulpicius Rufus sai kuitenkin läpi päätöksen että Marius lähetettäisiin Sullan sijaan. Sulla kukisti kuitenkin Mariuksen joka vetäytyi taas eläkkeelle. Marius palasi kuitenkin pian ja liittoutui Lucius Cornelius Cinnan kanssa.
Seitsemäs konsulikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cinna ja Marius valittiin vuoden 86 eaa. konsuleiksi. Juuri ennen kuolemaansa kuumetautiin, viimeisen konsulikautensa alkupäivinä, hän ehti järjestämään Roomassa vielä valtiollisen terrorin, hirmuvallan ja proskriptioiden aikakauden.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
- Pekka Tuomisto: Rooman diktaattorit. Karisto, 2003. ISBN 951-23-4442-4
- Carl Grimberg: Grimberg 5. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0
- Adrian Goldsworthy: Rooman puolesta - sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marius Wikimedia Commonsissa
