Martin B-10

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Martin B-10 Havaijin Oahulla vuonna 1941.

Martin B-10 (Model 139 ja Model 166) on yhdysvaltalainen keskiraskas, kaksimoottorinen ja nelipaikkainen pommituskone. Ensilento tapahtui vuonna 1932. Tyyppi hyväksyttiin Yhdysvaltain lentojoukkojen (USAAC) käyttöön vuonna 1934. Konetyyppiä myytiin lisäksi muutamiin muihin maihin, etenkin Tyynenmeren alueen valtioille. Näin ollen se otti osaa Tyynenmeren sotatoimiin Japania vastaan. Konetta myytiin myös Turkkiin.[1]

Tullessaan palvelukseen oli B-10 konetyyppinä varsin moderni. 1930-luvun lopulla vallinneen kiivaan kehityksen johdosta se oli kuitenkin ehtinyt jo vanheta toisen maailmansodan alkaessa. USAAC, jolle konetta valmistettiin kaikkiaan 151 kappaletta mukaan lukien B-12 -tyyppi muunnelmineen, oli sen ehtinyt myöskin poistaa ensilinjan käytöstä.[1] Muita käyttäjämaita olivat olleet Kiina, Thaimaa ja Argentiina.[1]

Koneen huippunopeus oli 322 kilometriä tunnissa ja toimintamatka maksimikuormalla 950 km. Lakikorkeus oli 7 680 m. Moottoreina yksiriviset, 9-sylinteriset Wright Cyclone R-1820-G-102 -tähtimoottorit, joiden kummankin teho oli 775 hv,[1] joissakin malleissa 1000 hv. Maksimi pommikuorma oli 1 025 kg. Puolustusaseistuksena oli kolme kevyttä 0.30 tuuman (7,62 mm) konekivääriä, jotka oli sijoitettu erillisiin ampumoihin.[1]

  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet - 300 konetyyppiä kaikkialta maailmasta, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) Alkuteos: Amber Books, 1999 ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 219)
  1. a b c d e Chant: s. 219

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.