Masjid al-Nabawi

Masjid al-Nabawi (arab. المسجد النبوي‎) eli Profeetan moskeija^[1] on maailman toiseksi suurin ja islamin toiseksi pyhin moskeija Mekan Masjid al-Haramin jälkeen. Se sijaitsee Saudi-Arabian Medinassa, johon Muhammed islamilaisen perimätiedon mukaan pakeni vuonna 622. Perimätieto kertoo, että alkuperäinen moskeija oli Muhammedin perustama ja keskeisessä asemassa profeetan toimiessa Medinassa. Pyhäkön väitetään toimineen esikuvana myöhemmälle islamilaiselle arkkitehtuurille.^[2] Muhammedin hauta sijaitsee Masjid al-Nabawissa. Tieteellisiä tutkimuksia sen sisällöstä ei ole tehty.

Historiaa

1400-luvun rukouskokoelman (Dala'il al-Khayrat) piirros Masjid al-Nabawista ja Masjid al-Haramista.
Profeetan moskeija 1800-luvulla.
Piirros pyhäköstä (1857).

Islamilainen perimätieto sisältää rikkaan kuvauksen Muhammedin moskeijasta, vaikka varsinaiset tieteelliset lähteet puuttuvat. Tarinan mukaan pyhäkkö rakennettiin silloiseen Jathribin kaupunkiin paikalle, mihin profeetan kameli asettautui levolle. Maa-alue pyhäkölle ostettiin senaikaisilta omistajiltaan. Rakentaminen katsotaan alkaneeksi Rabi’ul-awwalin aikaan (syyskuussa 622 jaa.), jolloin Muhammad asetti noin kolme jalkaa syvän perustuksen ensimmäisen kiven paikalleen. Moskeijan rakentaminen kesti noin kahdeksan kuukautta ja valmistui Shawwal-kuukauden aikana (huhtikuu 623 jaa.). Päärakennuksen perusta tehtiin kivestä ja seinät saivat yhden savikerroksen. Kattoa ei ollut. Rukoussuunnaksi (qibla) valittiin aluksi Jerusalem. Rakennus oli pinta-alaltaan noin 1 022 neliömetriä (60x70 zir),^[2] toisen lähteen mukaan noin 805 neliömetriä. Vuoteen 629 jaa. mennessä pyhäkköä oli laajennettu suuruusluokkaa 2 475 neliömetrin laajuiseksi.^[3] Profeetan vaimot Aisha ja Sawda saivat omat huoneet; lisäksi rakennettiin seitsemän muuta huonetta.^[2]

Tarina kertoo, että profeetan kuoltua hänet haudattiin Aisha-vaimolle rakennettuun huoneeseen. Tätä ryhdyttiin kutsumaan nimellä Hujra al-Saadah ja sitä pidetään moskeijan pyhimpänä osana. Pyhäkköä onkin laajennettu ja uudistettu myöhemmin useaan otteeseen. Mihrab väitetään rakennetun kalifi Omar ibn Abd al-Azizin aikana 700-luvun alussa, mutta tämän syvennyksen ulkomuotoa koristeluineen on muutettu vuosien saatossa; nykyasu on vuodelta 1984. Lisäksi rakennuksessa on useita muita rukoussuuntaa osoittavia apusyvennyksiä, joiden yhteyteen liitetään sana mirhab. Ensimmäiset neljä 26 metriä korkeaa minareettia katsotaan rakennetun Omar ibn Abd al-Azizin aikana 700-luvun alussa. Tieto on virheellinen, sillä minareetteja alettiin todellisuudessa rakentaa vasta 800-luvulla.^[4]

Raju ukonilma tuhosi suuren osan silloista Masjid al-Nabawia 5. marraskuuta 886 (13. Ramadan 886). Esimerkiksi kaikki minareetit jouduttiin rakentamaan uudelleen. Tältä ajalta on säilynyt kaakkoiskulman koristeellinen Raisiyya-minareetti, jota johtava muadhdhin käytti rukouskutsuun.^[2]

Näkymä (2008).
Kauppiaita pyhäkön edustalla.

Nykyinen moskeija (koordinaatit 24.4686°N, 39.6110°E) on yli sata kertaa alkuperäistä moskeijaa suurempi ja kattaa tuonaikaista kaupunkia suuremman pinta-alan. Moskeijan merkitystä kuvastaa, että se oli Arabian niemimaan ensimmäinen paikka, jonne asennettiin sähköt Osmanien valtakunnan aikana; jopa ennen kuin osmanisultaani itse sai sähköt palatsiinsa Istanbulissa.^[1] Vuonna 1994 valmistuneissa kuningas Fahdin rahoittamissa laajennuksessa esimerkiksi minareettien määrää kasvatettiin kymmeneen neljä uutta 104 metrin korkuista minareettia.^[2]