Matti Aalto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kansanedustajasta. Artikkeli Matti Aalto (jääkiekkoilija) kertoo jääkiekkoilijasta.
Matti Aalto
Kansanedustaja
22.5.1907–31.7.1908
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1876
Seinäjoki
Kuollut29. tammikuuta 1950 (73 vuotta)
Helsinki
Ammatti rautatievirkamies

Matti Aalto (synt. Vuorimäki, 21. heinäkuuta 1876 Seinäjoki29. tammikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen rautatievirkamies, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1908.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aallon vanhemmat olivat torppari Matti Vuorimäki (synt. Frisk, 1846−1916) ja Susanna Lemponen (1844−1924). Kansakoulun käytyään Aalto työskenteli renkinä Seinäjoella ja Nurmossa sekä nahkurina Hämeenlinnassa.[1] Vuonna 1898 Aalto siirtyi Valtionrautateiden palvelukseen Helsingin rautatieasemalle ylimääräiseksi asemamieheksi. Suoritettuaan työn ohessa keskikoulun Aalto yleni vuonna 1907 rautatievirkamieheksi.[2] Hän työskenteli aluksi konttoriapulaisena ja kirjurina sekä vuodesta 1917 lähtien Rautatiehallituksen painatusosaston kirjanpitäjänä ja lippupainon johtajana. Vuosina 1940−1945 Aalto toimi Rautatiehallituksen painatusosaston päällikkönä.[1][3]

Aalto valittiin kansanedustajaksi Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa vuonna 1907. Hänen ainoaksi jäänyt edustajakautensa päättyi jo heinäkuussa 1908 eduskunnan hajottamiseen.[1] Aalto oli myös innokas raittiusmies, joka toimi muun muassa Suomen Rautatieläisten Raittiusyhdistyksen johtotehtävissä vuodesta 1915 lähtien.[2][3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aallon puoliso oli Olga Maria Niinivaara, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Pariskunnalla oli kaksi lasta.[1]

  1. a b c d e Matti Aalto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.1.2007.
  2. a b Matti Aalto 50-vuotias. Kylväjä, 1926, nro 15-17, s. 204-205. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.6.2022.
  3. a b Päivästä päivään. Helsingin Sanomat, 21.7.1936, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.6.2022.