Metsästys

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Metsästäjä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsästäjä.
Kalliopiirros metsästämisestä Algeriassa.
Villisian metsästystä 1300-luvulla.

Metsästys on vapaana elävien riistaeläinten pyydystämistä. Keskeisimmät motiivit metsästykseen ovat saaliin tarjoama liha, turkis ja luut, kannanhoito, sekä metsästyksen viihteellinen ja kulttuurinen arvo. Nykyään metsästyksen viihteellinen ja kulttuurinen arvo on korostunut, koska yhä harvempi on taloudellisesti riippuvainen metsästyksestä. Metsästyksen luonteen muuttuminen on vaikuttanut myös käytettyihin pyyntivälineisiin ja keinoihin. Metsästys on tältä osin muuttunut kivuttomampaan suuntaan.

Metsästys on ollut useiden kansojen perinteinen elinkeino. Siinä vapaana eläviä eläimiä eli riistaa pyydystetään ja niiden ruhot hyödynnetään. Ruhon hyödyntäminen on vaihdellut suuresti kansoittain ja aikakausittain. Ruho on saatettu hyödyntää luita myöten, tai vain eläimen turkki on otettu hyötykäyttöön.

Metsästyksen ollessa elinkeino on keskeistä, että saaliista saatava energia tai muu hyöty ylittää siihen käytetyn energian ja muut panostukset. Tästä syystä metsästys on perinteisesti keskittynyt joko suuremman riistan metsästykseksi tai pienriistan metsästykseksi käyttäen erilaisia ansoja. Ansat ovat varsin energiatehokas pyyntimuoto. Ansojen lisäksi keskeisiä pyyntivälineitä ovat olleet erilaiset keihäät ja jouset.[1]

Suomessa vanhoja synonyymejä ja murreilmauksia metsästykselle ovat esimerkiksi jahti, pyynti, erästys ja saalistus. Esimerkiksi kun jokin eläin on saatu saaliiksi, se on jäänyt ”eräksi”.

Metsästyksen yhteiskunnallinen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästyksen yhteiskunnallista merkitystä on määritellyt erityisesti se kuinka keskeisessä asemassa se on ollut ravinnonsaannin kannalta. Metsästäjä-keräilijäkulttuureissa metsästys oli yleisesti ottaen keskeisessä asemassa ravinnonsaannin kannalta, joskin sen asema vaihteli riippuen elinympäristöstä. Maatalouteen siirryttäessä metsästyksen merkitys väheni ravinnonsaannin kannalta, mutta se toimi erinomaisena lisäravinnon lähteenä.[2]

Metsästyksellä on koettu olevan yhteiskunnallista merkitystä muunkin kuin vain ravinnonsaannin kannalta. Metsästyksen on koettu karaisevan ja valmistavan miehiä sotaa varten. Tämä näkökulma on ilmaistu jo Homeroksen eepoksissa.[3]

Vaikka nykypäivänä ei paljon puhutakaan metsästyksen sotaan valmistavasta vaikutuksesta, metsästyksen koetaan edistävän kärsivällisyyttä, kuntoa, kestävyyttä, rohkeutta ja valmiutta nopeaan toimintaan.[4] Näillä ominaisuuksilla voi nähdä olevan rauhanomaisempaakin merkitystä. Metsästys on myös mieltä kohottava harrastus, sillä luonnossa liikkuminen hyvässä seurassa vähentää stressiä. [5]

Nykyään metsästyksen yhteiskunnallista merkitystä korostavat metsästyksen tarjoama viihteellinen ja kulttuurillinen arvo sekä riistakantojen säätely.

Metsästys Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Metsästys Suomessa

Metsästys ja sukupuutot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo sukupuuttoon metsästetyistä eläimistä

Luettelo sukupuuttoon metsästetyistä eläimistä käsittää kaikki varmuudella ihmisen metsästämällä sukupuuttoon hävittämät eläinlajit. Luettelossa on myös lajeja, joiden sukupuuton tarkkaa syytä ei tunneta, mutta joiden häviämiseen metsästys on ratkaisevasti vaikuttanut. Nykyaikaisen metsästyksen aikana lajeja ei ole kuollut enää sukupuuttoon.lähde? Suomalainen metsästys on perustunut pitkään riistakantojen eettiseen ja kestävään käyttöön.[6]

Metsästyksen merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa riistakantojen metsästysrasitus on tarkoin säädeltyä ja kohdistuu enimmäkseen kannan siihen osaan, nuoriin yksilöihin, joka muutenkin osittain menetettäisiin tulevan talven aikana. Metsästäjiä on myös hyvin paljon, ja metsästyksen suosio on kasvussa naisten keskuudessa. Metsästyksen taloudellinen arvo on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) laskelman mukaan noin 60–70 miljoonaa euroa. Summa riippuu laskutavasta ja riistanlihan hinnan arvostuksesta.

Eräiden lajien metsästyksen lopettaminen aiheuttaisi moninaisia haittoja: jos hirvikantaa ei pidettäisi kurissa, liikennekuolemat lisääntyisivät sekä metsätuhot (taimikkotuhot) lisääntyisivät huomattavasti.

Kannanhoidollinen metsästys on tärkeää myös eläinkunnan monimuotoisuuden ylläpitämisen osalta. Kannat pyritään pitämään sopivan kokoisina, jotta metsästys voisi jatkua tulevaisuudessakin riistakantoja vaarantamatta. Suomessa metsästäjät tekevät vapaaehtoisesti riistalaskentoja realistisen kuvan saamiseksi riistakannoista, jotta voidaan oikein mitoittaa metsästystä suhteessa riistakantoihin. Suomessa metsästys myös perustuu eettisyyteen ja kestävyyteen.[6] Haavakot, eli haavoittuneet eläimet pyritään löytämään ja lopettamaan aikaa ja energiaa säästämättä.

Trofeemetsästys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trofeemetsästyksen tavoitteena on metsästysmuisto, esimerkiksi sarvipari. Helsingin yliopiston suojelubiologi Enrico Di Minin kertoo, että ilman trofeemetsästystä Afrikassa ei enää olisi leijonia. Uhanalaisten eläinten elinalueet käytettäisiin sokerin ja eukalyptuksen viljelyyn tai karjankasvatukseen, jopa hiilikaivoksiin, elleivät turistit maksaisi trofeemetsästyksestä. Nämä tulot saavat maanomistajat myös suojelemaan eläimiään salametsästäjiltä. Näin kontrolloitu laillinen metsästys voi vähentää elinympäristöjen tuhoutumista ja salametsästystä, jotka ovat pahempia uhkia.[7] Myös tieteellisistä tutkimuksissa trofeemetsästys on todettu tärkeäksi uhanalaisten eläinten suojelulle.[8][9][10][11]

Metsästysmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyydettävän lajin mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suurriistan metsästys (esimerkiksi hirvi ja suurpedot, aiemmin muun muassa mammutti)
  • Linnustus, metsäkanalinnut (pyy, teeri, metso, riekko ja kiiruna)
  • Sorsalintujen metsästys eli sorsastus (muun muassa sinisorsa, metsä- ja merihanhi, nokikana)
  • Hirvieläinten metsästys (hirvi, kuusi-, metsä-, valkohäntäpeurat ja metsäkauris)
  • Turkismetsästys (kettu, piisami, supikoira, minkki, mäyrä, orava, susi, ilves, karhu, näätä, majava)
  • Muu pienriistametsästys (muun muassa sepelkyyhky ja lehtokurppa)
  • Hylkeenpyynti, eli hylkijahti (harmaahylje, norppa, grönlanninhylje, kirjohylje)

Metsästysvälineen mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jousimetsästys (hirveä pienemmät sorkkaeläimet ja pienemmät riistalajit)
  • Keihästys (aiemmin karhu ja hirvi)
  • Haukkametsästys (pienriista, muun muassa jänis, metsäkanalinnut, nisäkkäät ja pienpedot)
  • Harpunointi (aiemmin muun muassa hylje ja valas)
  • Verkko- tai rysäpyynti (aiemmin hylje)
  • Ansa- ja loukkupyynti (aiemmin karhu, peurat, jänis, metsäkanalinnut ja hylje, nykyään pienpedot)
  • Ampuma-aseella metsästys (erilaiset pedot, nisäkkäät, vesi- ja kanalinnut)

Saalistusmenetelmän mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hiivintä ja jäljitys eli naakiminen (nisäkkäät, aikaisemmin metson soidinpyynti)
  • Ajometsästys, ajavan miesketjun käyttö (jänikset, hirvieläimet, fasaani)
  • Metsästys karkottavan koiran avulla (kanalinnut, metsäjänis, rusakko)
  • Metsästys seisovan koiran avulla (kanalinnut, vesilinnut, jänikset, pienpedot)
  • Metsästys haukkuvan koiran avulla (kanalinnut, vesilinnut, hirvieläimet, karhu)
  • Metsästys ajavan koiran avulla (jänikset, hirvieläimet, kettu)
  • Metsästys pysäyttävän koiran avulla (hirvieläimet, karhu)
  • Metsästys koiran houkutellen huomion metsästäjästä itseensä tai houkutellen tai ohjaten saaliin ansaan (sorsalinnut kooikerhondjea käyttäen Alankomaissa)
  • Metsästys noutavan koiran avulla (sorsalinnut, metsälinnut, peltopyy, fasaani)
  • Metsästys jälkikoiran avulla (nykyisin haavoittuneet hirvieläimet ja karhu)
  • Haaska- tai syöttipyynti (valkohäntäpeura, kettu, supikoira, aiemmin karhu)
  • Väijyntämetsästys ilman haaskaa (hirvi, jänikset, aiemmin hylkeet)
  • Kuvastus (teeri, sorsalinnut, varis, sepelkyyhky)
  • Houkuttelumetsästys äänen ja/tai tuoksun avulla (hirvi ja muut hirvieläimet, teeri, pyy, varis)
  • Saartaminen ja/tai ylläkkö (aiemmin harmaahylje)
  • Lippusiima (susi, kettu)
  • Houkutinmetsästys elävän saalishoukuttimen avulla (susi)
  • Houkutinmetsästys muun elävän houkuttimen avulla (vihollinen tai oma poikanen) (varis, hylkeet)
  • Luolakoirametsästys (supikoira, kettu, mäyrä)
  • Luolametsästys, pesäpyynti, poikasten sieppaus (aiemmin hylkeet ja niiden kuutit; suden ynnä muiden pesien tyhjennys)
  • Lähestyminen tai houkuttelu lajikumppaniksi naamioituneena (peura, hylkeet)
  • Lähestyminen eläimen suojassa (teeren metsästys)
  • Väsytysmetsästys

Käytössä olevia metsästysmuotoja saalislajeittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästysrikollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsästysrikoksista yleisin lienee salakaato. Myös kiellettyjen ansojen, loukkujen, ammusten tai myrkkyjen käyttö kuuluu tämän rikollisuuden piiriin. Usein tehty rikos on ampuminen liikkuvasta autosta, veneestä tai muusta kulkuneuvosta.

Metsästys ja yhteiskuntaluokka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräillä metsästysmuodoilla, kuten Britannian kettujahdilla, on ollut vahvasti yläluokkainen leima. Metsästysoikeus kuuluu maanomistajille niin Suomessa kuin Keski-Euroopassakin, ja he vuokraavat sitä eri muotoisesti eteenpäin. Suomessa metsästys­kortin voi saada kuka tahansa metsästystutkinnon suorittanut. Metsästäminen edellyttää, muiden vaatimusten täyttymisen ohella, metsästysoikeuden hallitsemista tai vuokraamista. Kuka tahansa voi vuokrata metsästysluvan valtion alueille. Myös esimerkiksi Saksassa kuka tahansa voi saada metsästyslisenssin.[12] Yhdysvalloissakaan metsästysharrastus ei rajoitu yläluokkaan, vaikkakin metsästäjien keskimääräinen tulotaso on siellä jonkin verran muuta väestöä korkeampi.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Blüchel Kurt G – Metsästys, s. 91, Könemann 2006
  2. ↑ Blüchel Kurt G – Metsästys, s. 81, Könemann 2006
  3. ↑ Blüchel Kurt G – Metsästys, s. 90, Könemann 2006
  4. ↑ Blüchel Kurt G – Metsästys, s. 322, Könemann 2006
  5. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-11170201
  6. ↑ a b https://www.riistainfo.fi/suomalainen-metsastys/
  7. ↑ Itse tapettu: Uhanalaisten eläinten ampuminen Afrikassa on kyseenalainen harrastus. Se on kuitenkin auttanut jopa elvyttämään katoavia lajeja Suomen Kuvalehti. 9.12.2018.
  8. ↑ Archived copy cbs.umn.edu. Arkistoitu 14 July 2014. Viitattu 12.7.2014.
  9. ↑ Baker, Joni E.: Trophy Hunting as a Sustainable Use of Wildlife Resources in Southern and Eastern Africa. Journal of Sustainable Tourism, 1997, 5. vsk, nro 4, s. 306–321. doi:10.1080/09669589708667294 ISSN 0966-9582
  10. ↑ Hurt, Robin; Ravn, Pauline: Hunting and Its Benefits: an Overview of Hunting in Africa with Special Reference to Tanzania, s. 295–313. Määritä julkaisija! doi:10.1007/978-94-011-4012-6_15 ISBN 978-94-010-5773-8
  11. ↑ Archived copy ewca.gov.et. Arkistoitu 14 July 2014. Viitattu 12.7.2014.
  12. ↑ http://www.face-europe.org/huntingineurope/nationalsections_en/germany_en.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ http://library.fws.gov/nat_survey2001_deerhunting.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Metsästys.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Metsästys&oldid=22540176”