Naisten rauha
| Naisten rauha | |
|---|---|
_22x17_Inv.1013.jpg?lang=fi) Savoijin Louise |
|
| Allekirjoitettu | 3. elokuuta 1529 |
| Allekirjoituspaikka | Cambrai, Ranska |
| Voimaantulopäivä | 3. elokuuta 1529 |
| Päättymispäivä | italialaissodat alkoivat jälleen 1535 |
| Osapuolet | |
| Osapuolet | Ranskan kuningas Frans I ja Espanjan kuningas Kaarle V |
| Neuvottelijat | Savoijin Louise, Margareetta Itävaltalainen |
Naisten rauha oli 3. elokuuta 1529 Cambrain kaupungissa solmittu rauhansopimus Ranskan kuningas Frans I:n ja Kaarle V:n välillä. Kaarle oli Espanjan kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija. Nimensä sopimus sai siitä, että Ranskan puolelta neuvottelijana oli Fransin äiti, Savoijin Louise, ja Kaarlen puolelta tämän täti, Alankomaiden käskynhaltija Margareeta Itävaltalainen. Margareeta oli lisäksi ollut aikaisemmin naimisissa Louisen veljen, Savoijin herttua Philibert II:n kanssa.[1]
Naisten rauha katkaisi italialaissodat. Edellinen Fransin ja Kaarlen välinen rauha oli solmittu Madridissa 14. tammikuuta 1526, mutta taistelut puhkesivat uudestaan jo seuraavana kesänä. Aluksi ranskalaiset sotivat menestyksekkäästi, mutta loppuvuonna 1528 sotaonni kääntyi ja he kärsivät menetyksiä. Ranskalaisten vaikeuksien vuoksi sodassa alkoi aselepo joulukuussa 1528. Aselepoa seurasivat heinäkuussa 1529 alkaneet rauhanneuottelut Cambraissa. Neuvotteluiden ilmapiiri oli hyvä. Frans pysytteli neuvottelujen aikana Cambrain lähistöllä, mutta tätinsä neuvottelutaitoihin täydellisesti luottanut Kaarle oli Genovassa. Kaarlen tärkeimpänä tavoitteena oli rauha Italiassa, joka saavutettaisiin solmimalla rauha Ranskan kanssa. Margareeta saavutti neuvotteluissa kaikki tavoitteensa ja rauha solmittiin 3. elokuuta 1529.[1]
Rauhansopimuksen ehdot olivat lähes samat aikaisemman Madridin rauhan kanssa. Frans luopui vaatimuksistaan Napolin kuningaskuntaan, Milanon herttuakuntaan, Genovaan ja Astiin ja oikeuksistaan Flanderissa, Artois'ssa ja Tournaissa. Hänen ja Eleanor Itävaltalaisen Madridin sopimuksessa sovittu kihlaus pidettiin voimassa. Lisäksi Fransin ja Kaarlen piti toteuttaa yhteinen ristiretki muslimeja vastaan. Ainoana erona Madridin sopimukseen Frans ei luovuttanut Burgundin herttuakuntaa Kaarlelle. Koska Frans oli rikkonut Madridin sopimuksen törkeästi ja koska hän sai uudessa sopimuksessa pitää Burgundin tuli hänen maksaa kaksi miljoonaa kultaécua. Fransin muodostaman Kaarlen vastaisen Cognacin liigan muut jäsenet jätettiin sopimuksen ulkopuolelle.[1]
Fransin kaksi poikaa olivat vuodesta 1526 Madridin rauhan panttina Madridissa. Cambrain sopimuksen mukaan pojat vapautettaisiin vasta kun Frans täyttäisi uuden rauhansopimuksen ehdot ja samoin Eleanor lähtisi Ranskaan vasta kun ehdot olisi täytetty. Tämä tapahtui vasta 1. heinäkuuta 1530, koska Fransilla oli vaikeuksia kerätä rahasumma sopimuksen täyttämiseksi. Yhteisestä ristiretkestä ei koskaan tullut mitään, joten 1535 Kaarle hyökkäsi Tunisin merirosvoja vastaan ilman Fransin apua.[1]
Rauha katkaisi italialaissodat marraskuuhun 1535 asti, jolloin Milanon herttua Francesco II Sforza kuoli. Helmikuussa 1536 Fransin joukot miehittivät Savoijin herttuakunnan ja etenivät maaliskuussa Piemonteen. Kesällä 1536 Kaarle teki vastahyökkäyksen Ranskaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Blockmans, Vim: Emperor Charles V, s. 60, 62-63, 66-69. Lontoo: Arnold, 2002. ISBN 0-340-73110-9 (englanniksi)