Nancy Pelosi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nancy Pelosi
Pelosin virallinen kuva, 2019.
Pelosin virallinen kuva, 2019.
Yhdysvaltain edustajainhuoneen 52. puhemies
3. tammikuuta 2019 – 3. tammikuuta 2023
Edeltäjä Paul Ryan
Seuraaja Kevin McCarthy
4. tammikuuta 2007 – 3. tammikuuta 2011
Edeltäjä Dennis Hastert
Seuraaja John Boehner
Yhdysvaltain edustajainhuoneen 20. ja 22. vähemmistöjohtaja
3. tammikuuta 2011 – 3. tammikuuta 2019
Edeltäjä John Boehner
Seuraaja Kevin McCarthy
3. tammikuuta 2003 – 3. tammikuuta 2007
Edeltäjä Dick Gephardt
Seuraaja John Boehner
Yhdysvaltain edustajainhuoneen 20. vähemmistön whip
15. tammikuuta 2002 – 3. tammikuuta 2003
Edeltäjä David Bonior
Seuraaja Steny Hoyer
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen
Kalifornian 12. vaalipiiristä
8. vaalipiiristä 1993–2013
5. vaalipiiristä 1987–1993
2. kesäkuuta 1987 –
Edeltäjä Sala Burton
Henkilötiedot
Syntynyt26. maaliskuuta 1940 (ikä 84)
Baltimore, Maryland, Yhdysvallat
Puoliso Paul Pelosi (vih. 1963)
Tiedot
Puolue Demokraatit
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
pelosi.house.gov

Nancy Patricia Pelosi (o.s. D’Alesandro, s. 26. maaliskuuta 1940 Baltimore, Maryland[1]) on yhdysvaltalainen poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehenä tammikuusta 2019 tammikuuhun 2023. Hän toimi samassa tehtävässä myös vuosina 2007–2011. Pelosi valittiin ensimmäisen kerran kongressiin vuonna 1987, ja hän on ainoa edustajainhuoneen puhemieheksi valittu nainen Yhdysvaltain historiassa.[2][3]

Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Käsitteet
Filosofit
Poliitikot
Organisaatiot
Katso myös

Pelosi edustaa demokraattista puoluetta. Vuosina 1981–1983 hän toimi Kalifornian demokraattisen puolueen puheenjohtajana.[4]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelosi syntyi maaliskuussa 1940 Baltimoressa. Hän oli Annunciata M. ”Nancy” D’Alesandron (o.s. Lombardi)[5] ja Thomas D’Alesandro, Jr:n[6] seitsemäs lapsi ja ainoa tytär. Molemmat vanhemmat olivat amerikanitalialaisia. Hänen isänsä Thomas oli demokraattipuolueen poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä ja Baltimoren pormestarina.[7]

Pelosi on naimisissa Paul Pelosin kanssa. Heillä on viisi lasta.[8] Aviomies Paul joutui lokakuun 2022 lopulla pahoinpitelyn uhriksi, kun 42-vuotias mies tunkeutui Pelosien asuntoon ja kävi Paulin kimppuun vasaralla. Hyökkääjän kerrotaan etsineen alun perin Nancya.[9]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Pelosi on roomalaiskatolilainen. Toukokuussa 2022 San Franciscon arkkipiispa Salvatore Cordileone ilmoitti, että Pelosi ei saa osallistua ehtoolliselle aborttimyönteisten mielipiteidensä takia.[10] Kuukautta myöhemmin hän kuitenkin osallistui paavin johtamaan messuun Pietarinkirkossa.[11]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelosi edustaa Kalifornian 12. vaalipiiriä, joka kattaa noin neljä viidesosaa San Franciscon kaupungista. Aiemmin hän on myös edustanut 5. ja 8. vaalipiiriä (1987–1993 ja 1993–2013). Pelosi on johtanut edustajainhuoneen demokraatteja vuodesta 2003 lähtien. Hän on toiminut kahdesti puhemiehenä (2007–2011 ja 2019–2023) ja kahdesti edustajainhuoneen vähemmistöjohtajana (2003–2007 ja 2011–2019).lähde? Kun Pelosin paluu edustajainhuoneen puheenjohtajaksi varmistui vuoden 2018 välivaalien jälkeen, hän vannoi näyttävänsä presidentti Donald Trumpille ”puheenjohtajan nuijan voiman”.[12] Pelosi on puhemiehenä allekirjoittanut, ja siten pannut virallisesti alulle, kaksi virkasyytemenettelyä (2019 ja 2021) Trumpia vastaan.[13][14]

Pelosi valittiin kongressiin Kaliforniasta ensimmäisen kerran vuonna 1987 kesken kauden kuolleen Sala Burtonin tilalle.[1] Vuosina 2003–2007 hän oli edustajainhuoneen vähemmistöjohtaja. Pelosi palasi tähän tehtävään vuonna 2011.[15]

Pelosi sai 86,8 prosentin kannatuksen vaalipiirissään vuoden 2018 edustajainhuoneen vaaleissa.[16]

Huhtikuussa 2022 Pelosi vieraili yllättäen Kiovassa osoittaakseen Yhdysvaltojen tuen Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Hän tapasi Kiovassa presidentti Volodymyr Zelenskyin.[17]

Elokuussa 2022 Pelosi vieraili Taiwanissa ja oli ensimmäinen edustajainhuoneen puhemies sitten Newt Gingrichin (vuonna 1997), joka vieraili maassa. Vierailu aiheutti närää Kiinan kommunistisessa puolueessa.[18]

Marraskuun puolessavälissä Pelosi ilmoitti, ettei aio enää pyrkiä puolueensa johtotehtäviin, vaan sanoi haluavansa antaa tilaa nuoremmalle sukupolvelle puolueessa. Hän aikoo kuitenkin toistaiseksi pysyä kongressiedustajana.[19]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliitikkona Pelosi on liberaali ja kannattaa muun muassa Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistusta, vapaata aborttia sekä valtion ja kirkon tarkkaa erottamista toisistaan.[20]

Pelosi on myös pitkäaikainen Kiinan kommunistisen puolueen kriitikko: vuonna 1991 hän osallistui muutaman muun Pekingissä vierailevan kongressiedustajan kanssa mielenosoitukseen, jossa nämä muistelivat Tiananmenin verilöylyssä kuolleita demokratia-aktivisteja.[21]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelosi on ollut Time-lehden 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalla vuosina 2007, 2008, 2010, 2018, 2019 ja 2020.[30][31][32][33][34][35]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b PELOSI, Nancy, (1940 - ) Biographical Directory of the United States Congress. Viitattu 9.1.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Stolberg, Sheryl Gay: Nancy Pelosi, Icon of Female Power, Will Reclaim Role as Speaker and Seal a Place in History The New York Times. 2.1.2019. Viitattu 31.5.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Melina Mara: In her own words: Pelosi steps back after decades in charge Washington Post. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Nancy Pelosi Ballotpedia. Viitattu 17.11.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Cassie, Ron: The Gavel Goes Back to Nancy D’Alesandro Pelosi of Little Italy Baltimore Magazine. 4.1.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Ball, Molly: Nancy Pelosi Doesn't Care What You Think of Her Time. 6.9.2018. Viitattu 4.1.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Biographical Directory of the United States Congress: D'ALESANDRO, Thomas, Jr.
  8. ↑ Biography Nancy Pelosin verkkosivut. Arkistoitu 27.9.2016. Viitattu 25.9.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Nancy Pelosin puoliso toipuu leikkauksesta – hyökkäys herättää pelkoja poliittisesta väkivallasta Yle Uutiset. 29.10.2022. Viitattu 10.11.2022.
  10. ↑ Pelosi banned from receiving communion in San Francisco archdiocese over her position on abortion CNN Politics. 20.5.2022. Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Nancy Pelosi takes Communion in Vatican despite her support of abortion rights CBS News. 29.6.2022. Viitattu 10.11.2022. (englanti)
  12. ↑ Update: Nancy Pelosi will remain in Congress, hand over Democratic Party leadership CBS News. 17.11.2022. Viitattu 17.11.2022. (englanti)
  13. ↑ Articles of impeachment delivered to Senate, triggering historic trial of President Trump ABC News. 16.1.2020. Viitattu 17.11.2022. (englanniksi)
  14. ↑ WATCH: Pelosi signs article of impeachment against Trump PBS NewsHour. 13.1.2021. Viitattu 17.11.2022. (englanti)
  15. ↑ Minority Leaders of the House (1899 to present) History, Art & Archives / United States House of Representatives. Viitattu 25.9.2016. (englanniksi)
  16. ↑ 2018 House Popular Vote Tracker docs.google.com. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 10.11.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Pelosi concludes secret visit to Ukraine POLITICO. Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Pelosi has landed in Taiwan. Here's why that's a big deal NPR.org. Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Nancy Pelosi, 82, siirtyy sivuun demokraattien johdosta edustajainhuoneessa – Biden ylistää ”kiihkeäksi demokratian puolustajaksi” Yle Uutiset. 17.11.2022. Viitattu 18.11.2022.
  20. ↑ Nancy Pelosi talks abortion, health care, women’s ordination and prayer at Georgetown University
  21. ↑ BBC: Nancy Pelosi's long history of opposing Beijing
  22. ↑ Yilek, Caitlin: Biden awards Medal of Freedom to Nancy Pelosi, Al Gore, Katie Ledecky and more CBS News. 3.5.2024. Viitattu 7.5.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Le onorificenze della Repubblica Italiana Palazzo del Quirinale. 2022. Viitattu 10.11.2022. (italia)
  24. ↑ The Order of the Golden Heart Official Gazette of the Republic of the Philippines. 2022. Arkistoitu 7.9.2017. Viitattu 10.11.2022. (englanti)
  25. ↑ Pelosi Accepts Award from the Government of Japan Congresswoman Nancy Pelosi. 8.5.2015. Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Orders and decorations bestowed by President Tsai Office of the President. 2022. Viitattu 10.11.2022. (englanniksi)
  27. ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №288/2022 Офіс Президента України. 2022. Viitattu 10.11.2022. (ukraina)
  28. ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №734/2022 Офіційне інтернет-представництво Президента України. 2022. Viitattu 12.4.2023. (ukraina)
  29. ↑ Pedro Sánchez entrega la Gran Cruz de Isabel la Católica a Nancy Pelosi El Periodico. 12.5.2023. Viitattu 6.7.2023. (espanja)
  30. ↑ The 2007 TIME 100 Time. 3.5.2007. Viitattu 12.4.2023. (englanti)
  31. ↑ The 2008 TIME 100 Finalists Time. 1.4.2008. Viitattu 12.4.2023. (englanti)
  32. ↑ The 2010 TIME 100 Time. 29.4.2010. Viitattu 12.4.2023. (englanti)
  33. ↑ Nancy Pelosi: The World’s 100 Most Influential People Time. Viitattu 12.4.2023. (englanti)
  34. ↑ Nancy Pelosi: The 100 Most Influential People of 2019 TIME. Viitattu 12.4.2023. (englanti)
  35. ↑ Nancy Pelosi: The 100 Most Influential People of 2020 Time. 23.9.2020. Viitattu 12.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Paul Ryan 		Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies
2019–2023 		Seuraaja:
Kevin McCarthy
Edeltäjä:
Dennis Hastert 		Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies
2007–2011 		Seuraaja:
John Boehner
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nancy_Pelosi&oldid=22737777”