New Wave of British Heavy Metal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

New Wave of British Heavy Metal eli NWOBHM (brittimetallin uusi aalto) on 1970-luvun lopulla Britanniassa syntynyt heavy metal -musiikin tyylilaji. NWOBHM-yhtyeiden merkittävimpiä esikuvia olivat 1970-luvun heavy metal -yhtyeet kuten Black Sabbath. Tyylilajin syntyyn vaikutti myös punkrock, jonka piiristä omaksuttiin sekä visuaalisia että musiikillisia vaikutteita. NWOBHM-musiikissa aiemmin heavy metal musiikissa olleet bluesvaikutteet jäivät pois ja musiikin tempo nopeutui.

Tunnetuimpia tyylilajin edustaja ovat Iron Maiden, Motörhead sekä Def Leppard. Brittimetallin uuteen aaltoon kuuluivat myös Saxon, Angel Witch sekä Samson, jossa lauloi sittemmin Iron Maideniin siirtynyt Bruce Dickinson. Tyylilaji on vaikuttanut myöhempiin metallimusiikin tyylilajeihin kuten thrash metalin syntyyn.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iron Maiden oli keskeinen yhtye punkrock-vaikutteisessa New Wave of British Heavy Metal -suuntauksessa.

Punkrock syntyminen 1970-luvun puolivälissä vastareaktiona aikansa yhteiskuntaoloille vaikutti metallimusiikin kehitykseen. Punk vastusti sitä, mitä pidettiin ylimaltillisena ja ylituotettuna ajan rockmusiikkina, johon metallimusiikki kuului. Metallialbumien myyntiluvut laskivat 1970-luvun loppua kohden toisin kuin punkin, diskon ja valtavirran rockin.[1]

Ensimmäisen sukupolven metalliyhtyeet yhtyeet lopettivat toimintansa tai jäivät tauolle yksi toisensa jälkeen: Deep Purple hajosi pian Blackmoren lähdön jälkeen vuonna 1975, ja Led Zeppelin lopetti toimintansa vuonna 1980. Black Sabbath jäi konserteissaan lämmittely-yhtyeensä Van Halenin varjoon.[2]

Suurten levy-yhtiöiden panostaessa punkiin, monet uudemmat brittiläiset metalliyhtyeet alkoivat ottaa vaikutteita tyylistä. Vaikutteita otettiin hyökkäävästä ja ponnekkaasta tyylistä ja itsetekemisen ja alhaisen äänentuotantolaadun toimintamallista. Valtavirran ulkopuolella olevat metalliyhtyeet alkoivat julkaista omistautuneelle yleisölle halvasti äänitettyjä julkaisuja itsenäisesti.[3]

Brittiläiset musiikkilehdet kuten NME ja Sounds huomasivat ilmiön ja Soundsin toimittaja Geoff Barton nimesi suuntauksen New Wave of British Heavy Metaliksi.[4] NWOBHM-yhtyeisiin kuuluivat Iron Maiden, Motörhead, Saxon, Diamond Head ja Def Leppard, jotka uudistivat metallimusiikin lajin. Seuraamalla Judas Priestin mallia ne karskiinnuttivat ilmaisua, vähensivät bluesaineksia ja nopeuttivat tempoja.[5]

Punk-yhtyeet saivat Englannin mediassa enemmän huomiota vielä 1970-luvun lopulla, mutta punkin yhteensulautuminen heavy metalin kanssa eteni. NWOBHM eteni valtavirtaan Iron Maidenin, Motörheadin ja Saxonin albumit saavuttaessa sijoituksia Britannian albumilistan top 10:ssä vuonna 1980. Seuraavana vuonna Motörheadista tuli ensimmäinen tyylisuuntauksen yhtyeistä, joka saavutti Britannian listalla kärkisijan No Sleep ’til Hammersmith -albumillaan. Myös yhtyeet kuten Diamond Head ja Venom vaikuttivat merkittävästi metallimusiikin kehitykseen, vaikka eivät olleet yhtä menestyksekkäitä.[6]

NWOBHM-yhtyeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisiä NWOBHM-albumeita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Angel Witch - Angel Witch (1980)
  • Avenger - Blood Sports (1984)
  • Cloven Hoof - Cloven Hoof (1984)
  • Def Leppard - On Through the Night (1980)
  • Def Leppard - High´N´Dry (1981)
  • Def Leppard - Pyromania (1983)
  • Demon - Night of the Demon (1981)
  • Diamond Head - Lightning to the Nations (1980)
  • Grim Reaper - See You in Hell (1983)
  • Iron Maiden - Iron Maiden (1980)
  • Iron Maiden - Killers (1981)
  • Iron Maiden - The Number of the Beast (1982)
  • Judas Priest - British Steel (1980)
  • Raven - Rock Until You Drop (1981)
  • Raven - Wiped Out (1982)
  • Samson - Survivors (1979)
  • Satan - Court In The Act (1983)
  • Saxon - Wheels Of Steel (1980)
  • Saxon - Strong Arm of the Law (1980)
  • Saxon - Denim and Leather (1981)
  • Tank - Filt Hounds of Hades (1982)
  • Tokyo Blade - Night of the Blade (1984)
  • Tygers of Pan Tang - Spellbound (1981)
  • Venom - Welcome to Hell (1981)
  • Witchfinder General - Death Penalty (1982)
  • Witchfynde - Give 'Em Hell (1980)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Christe, Ian: Pedon meteli – heavy metalin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga Publishing, 2006. ISBN 951-0-31126-X
  • Sharpe-Young, Garry: Metal – The Definitive Guide. London: Jawbone Press, 2007. ISBN 978-1-906002-01-5 (englanniksi)
  • Walser, Robert: Running with the Devil: Power, Gender, and Madness in Heavy Metal Music. Wesleyan University Press, 1993. ISBN 0-8195-6260-2
  • Weinstein, Deena: Heavy Metal: The Music and its Culture. Da Capo, 2010. ISBN 0-306-80970-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Walser (1993), s. 11
  2. ↑ Christe (2003), s. 25
  3. ↑ Christe (2003), s. 30, 33
  4. ↑ Christe (2003), s. 33
  5. ↑ Stephen Thomas Erlewine ja Greg: Judas Priest allmusic.com. 30.4.2007. Viitattu 9.11.2007. (englanniksi), Genre - New Wave of British Heavy Metal Allmusic. Arkistoitu 2.4.2012. Viitattu 9.11.2007. (englanniksi)
  6. ↑ Weinstein (1991), s. 44
  7. ↑ a b c d e f g h i j Christe 2006, s. 63
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l Sharpe-Young 2007, s. 65–88

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metallimusiikin tyylilajit
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Wave_of_British_Heavy_Metal&oldid=22756781”