Nuori luotsi
Nuori luotsi | |
---|---|
Joel Rinne nuorena luotsina. |
|
Ohjaaja | Erkki Karu |
Käsikirjoittaja | Erkki Karu |
Perustuu | Yrjö Weijolan näytelmään Nuori luotsi |
Tuottaja | Erkki Karu |
Kuvaaja | Eino Kari |
Leikkaaja | Erkki Karu |
Pääosat |
Lillan Järnefelt Joel Rinne Sven Hildén Paavo Costiander |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
Ensi-ilta | 1. tammikuuta 1928 |
Kesto | 79 minuuttia |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Nuori luotsi (Den unge lotsen) on vuonna 1927 valmistunut[1] suomalainen mykkäelokuva, joka perustuu Yrjö Weijolan samannimiseen näytelmään. Elokuvan on ohjannut Erkki Karu, ja pääosissa ovat Lillan Järnefelt ja Joel Rinne, joka näytteli ensimmäistä kertaa valkokankaalla pääroolissa.[2]
Kaarle Halme ohjasi Nuoresta luotsista jo vuonna 1913 elokuvasovituksen, joka oli alkuperäisnäytelmälle uskollisempi kuin Karun ohjaama, sillä Karu muutti elokuvan lopun näytelmästä poikkeavaksi. Vanhempi versio on kuitenkin tuhoutunut, ja siitä on jäljellä vain muutamia valokuvia.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eero Luotola on Kalliosaaressa toimiva luotsi, jonka mielitietty on samassa kylässä asuva Annikki. He ovat tunteneet toisensa jo lapsesta saakka ja ovat lupautuneet menemään naimisiin jossain vaiheessa.[2]
Kesän koittaessa kylään saapuu taidemaalari Viklund, joka ihastuu Annikkiin[2]. Luotola ei hetkeen pysty pitämään uutta kilpakosijaa poissa naisen ympäriltä, sillä hän joutuu lähtemän Kalliosaaresta työtehtävien vuoksi. Taidemaalari huomaa tilaisuutensa tulleen ja alkaa entistä pontevammin liehitellä Annikkia.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lillan Järnefelt | … | Annikki |
Joel Rinne | … | Eero Luotola |
Sven Hildén | … | taiteilija Viklund |
Paavo Costiander | … | ylioppilas Kanerva |
Toivo Suonpää | … | luotsi Akseli Rasi |
Ellen Sylvin | … | Maiju |
Lilli Sairio | … | Annikin äiti |
Martta Hannula | … | Hulda |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuori luotsi kuvattiin 27. heinäkuuta 1927 – 11. lokakuuta 1927. Lillan Järnefelt oli kirjailija Arvid Järnefeltin tytär. Hän oli hankkinut kokemusta näyttelijäntyöstä Saksasta ja Tanskasta. Nuoren luotsin erikoisuudeksi on mainittu sen välitekstien taiten piirretyt pohjakuvat.[3]
Elokuvan alkupuolella on näkymä Suursaaren aallonmurtajalta, jonka päässä näkyy pieni majakka. Monia muitakin kohtauksia on kuvattu Suursaarella, muun muassa rantanäkymiä ja kyläkujia Suurkylästä. Venettä lasketaan vesille Kiiskinkylässä. Loppupuolella on laaja maisemanäkymä yli 100 metriä korkealta Suursaaren Pohjoiskorkialta etelään. Elokuvassa esiintyvä kallioluoto on todellisuudessa Kirkkonummen Porkkalan edustalla sijaitseva Rönnskär, jonka tunnistaa muun muassa majakasta, joka jäi pois käytöstä 1928.[2] Saarella toimi 1970-luvun loppupuolelle saakka luotsiasema. Tämän jälkeen saari on ollut puolustusvoimien hallussa ja se kuului Mäkiluodon linnakkeeseen. Saarella toimii myös yksi Suomen vanhimmista lintuasemista.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksen yleisövastaanotto oli hyvä, tosin kuitenkin ensi-iltavuotensa uusien näytelmäelokuvien heikoin Suomessa.[3]
Aikalaiskriitikot olivat suopeita Nuorelle luotsille. Helsingin Sanomat mainitsi ansioksi teoksen tasaisuuden, mutta toisaalta piti sitä psykologisesti liian ohuena. Aamulehti piti elokuvaa Weijolan näytelmään nähden onnistuneena. Näyttelijät saivat kiitosta, tosin Hildénin jäykkyydestä esitettiin huomautuksia. Vuoden 1984 televisioesityksen yhteydessä kriitikot kehuivat Nuoren luotsin komeaa maisemakuvausta ja entisaikain maailmankuvan esiintuontia.[4]
Suomessa aloitettiin vuonna 1972 vanhojen suomalaisten nitraattipohjaisten elokuvien restaurointi, ja Nuori luotsi oli pelastetuista elokuvista ensimmäinen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kansallisfilmografia 1. Suomen elokuva-arkisto, 1996. ISBN 951-37-1901-4.
- Mykkäelokuvasivusto.
- Varsinais-Suomen elokuvakeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nuori luotsi. Elokuva 1.1.1928, No 1, s. 6–7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.