Nurmikaunokki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nurmikaunokki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Carduoideae
Suku: Kaunokit Centaurea
Laji: phrygia
Kaksiosainen nimi

Centaurea phrygia
L.

Katso myös

  Nurmikaunokki Wikispeciesissä
  Nurmikaunokki Commonsissa

Nurmikaunokki (Centaurea phrygia) on monivuotinen mykerökukkainen kasvilaji. Se on yksi neljästä Suomessa muinaistulokkaana kasvavasta kaunokkilajista. Laji jaetaan noin 15 alalajiin.[1] Pohjoismaissa esiintyviä alalajeja ovat idännurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. phrygia) ja lännennurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. pseudophrygia).

Nurmikaunokki kasvaa noin 30–80 cm korkeaksi ja sen varsi on kasvutavaltaan pysty. Nurmikaunokin lehdet ovat suikeita ja hammaslaitaisia sekä lehtiasennoltaan kierteisesti. Nurmikaunokin kukinnot ovat isohkoja violetinpunaisia mykeröitä ja ne sijaitsevat varsien kärjissä tyypillisesti yksittäin. Nurmikaunokki kukkii heinä-elokuussa ja kasvaa erilaisilla kuivahkoilla sekä avoimilla paikoilla, kuten niityillä, pientareilla, ahoilla ja valoisissa metsissä.

Nurmikaunokki on Suomessa melko yleinen Etelä- sekä Itä-Suomessa ja selvästi harvinaisempi länsirannikolla, Pohjanmaalla ja Lapissa. Nurmikaunokki on Suomessa muinaistulokas ja levinnyt Suomeen todennäköisesti idästä maatalouskulttuurin mukana.

Nurmikaunokki muistuttaa kahta muuta Suomessa luonnonvaraisena tavattavaa violettikukkaista kaunokkilajia, ahdekaunokkia (Centaurea jacea) ja ketokaunokkia (Centaurea scabiosa), mutta on erotettavissa niistä mykeröiden kehtosuomujen ulkonäön perusteella. Lajien levinneisyysalueet painottuvat myös hieman eri puolille Suomea; nurmikaunokki on yleisin Suomen kaakkoisosissa, ahdekaunokki etelärannikolla sekä Ahvenanmaalla ja ketokaunokki Salpausselkien alueella. Ketokaunokki on näistä kolmesta koko Suomen mittakaavassa selvästi harvinaisin ja eroaa myös yleensä lehtien liuskoittuneisuudessa.

Nurmikaunokkia käytetään myös jonkin verran koristekasvina ja sen siemeniä on saatavana erilaisissa niittykukkien siemenseoksissa.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]